Paradigman eli yleisesti hyväksytyn ajattelutavan muutos ei tapahdu käytännössä koskaan hetkessä. Se vaatii usein vuosia. Jopa vuosikymmeniä.
Kun uusi tapa ajatella tuodaan pöytään, se voi saada osakseen mitä tahansa inspiraation ja halveksunnan väliltä. Myös sillä on väliä, kuka uutta oppia markkinoi ja kuka omaksuu sen ensimmäisenä. Sama asia sanottuna tuntemattoman ja tähden suulla voi tuottaa kaksi täysin erilaista reaktiota.
Tämä kaikki on tuttua snookerin puhutuimman tekniikkailmiön luojalle, englantilaiselle Stephen Feeneylle. Pähkinänkuoressa Feeney kyseenalaistaa patentoimallaan valmennusopilla pelaajan kyvyn nähdä ja tähdätä suoraan.
– Yksikään pelaaja tai valmentaja ei ole läpäissyt testiäni, jossa pyydän heitä kertomaan näkemyksensä suorasta linjasta ja sen jälkeen linjaamaan lyönnin. Ei yksikään. Se on aika pelottavaa, eikö? Feeney sanoo Espoossa Kera Snooker -nimeä kantavassa snookersalissa.
Feeney on saapunut Suomeen luennoimaan ja jakamaan valmennusoppiaan, joka on saavuttanut snookerammattilaisten keskuudessa suuren suosion. Alkuun on hyvä kerrata lajin perusteet.
Snookerissa kuten kaikissa muissakin biljardipeleissä pelaaja suorittaa oppikirjan mukaisen tähtäysprosessinsa pystyssä ennen asettumista alas lyöntiasentoon. Tarkkuuslajeista tutun tähtäys-termin sijaan snookerissa puhutaan lyönnin linjaamisesta. Sen suoritettuaan pelaaja rakentaa lyöntiasentonsa linjauksen mukaisesti.
Intiassa palvelleet brittiupseerit kehittivät snookerin 1800-luvun loppupuolella, eikä alkukantaista linjausoppia ole kunnolla haastettu sen yli sadan vuoden olemassaolon aikana. Englantilainen Joe Davis tunnettiin paitsi voittamattomana pelurina myös lajin merkittävänä oppi-isänä mitä tulee kirjallisuuteen ja markkinointiin.
Oikeakätisenä pelaajana Davis rakensi lyöntiasentonsa niin, että hän linjasi lyönnin oikealla jalallaan ja rakensi lyöntiasentonsa sen päälle. Kun kyse on kaikki maailmanmestaruudet vuosina 1927–1940 ja vuonna 1946 voittaneesta pelaajasta, on ymmärrettävää, että Davisin tekniikan kyseenalaistaminen oli tuskin kenelläkään päällimmäisenä mielessä.
Viime vuosina tähän on kuitenkin tullut muutos. Ammattilaiskiertueen 128 pelaajasta yli 40 on hylännyt vanhan linjausopin. Näin ovat tehneet snookerin ammattilaisaikakauden menestyneimmät pelaajat, seitsemän maailmanmestaruutta voittaneet Ronnie O'Sullivan ja Stephen Hendry.
– Vaikeimpia tapauksia ovat pelaajat, jotka ovat kuvitelleet tekevänsä asiat oikein kaikki nämä vuodet, Feeney sanoo.
Mutta pysähdytäänpä hetkeksi. Feeney siis väittää, että snookerin suurimmat kruununjalokivet O'Sullivan ja Hendry ovat tähdänneet väärin yli 30 vuotta kestäneellä urallaan. Kaksikon saavutukset huomioon ottaen väite kuulostaa pöyhkeältä, mutta se ansaitsee viime vuosien tulosten valossa tarkempaa paneutumista.
Jo neljännesvuosisadan kestänyt tarina
20. huhtikuuta vuonna 1997. MM-kisojen 1. kierros Sheffieldin Crucible-teatterissa. Yksi snookerin tunnetuimmista hahmoista poistuu peliareenalta Cruciblen verhojen taakse viimeistä kertaa urallaan. Yleisön raikuvien suosionosoitusten kohde on walesiläinen Terry Griffiths, vuoden 1979 maailmanmestari ja Britannian yleisradioyhtiön BBC:n snookerin selostajasuuruus.
49-vuotiaan Grffithsin ura on juuri päättynyt kirvelevään 9–10-tappioon maanmiehelleen Mark Williamsille. Ottelun ratkaisu tapahtui viimeisellä mustalla pallolla.
– Terryn olisi pitänyt voittaa se ottelu, mutta hän eläköityi kunniakkaasti, Feeney muistelee 25 vuoden takaista ottelua, jota seurasi Crucible-teatterin ylärivillä.
Kyseiset MM-kisat eivät jääneet päällimmäisenä mieleen Griffithsin joutsenlaulusta, vaan siitä, mitä seuraavana päivänä tapahtui. Tuolloin Ronnie O'Sullivan pussitti samaisella pöydällä kuin missä Williams ja Griffiths pelasivat 147 pisteen lyöntisarjan eli maksimibreikin maailmanennätysajassa, 5 minuutissa ja 20 sekunnissa.
Kukaan ei kuitenkaan osannut aavistaa, että isossa kuvassa O'Sullivanin tähtihetkeä merkittävämpää muutosta todistettiin Williamsin ja Griffithsin ottelussa. Tuolloin TV-kameroiden edessä todistettiin ensi kertaa, kiitos Griffithsin, Feeneyn kehittämää Sight right -tekniikkaa.
TV-kuvista välittyi selvästi, kuinka oikeakätinen Griffiths linjasi lyöntiasentonsa oikean jalan sijaan kehon keskipisteestä ja kuinka hän huolellisesti laskeutui lyöntiasentoonsa ollen koko ajan lyöntilinjan päällä.
25 vuotta myöhemmin kaikki tässä artikkelissa toistaiseksi mainitut henkilöt – vuonna 1978 menehtynyttä Joe Davisia lukuun ottamatta – ovat hylänneet vanhan opin linjata snookerlyönti ja vaihtaneet Feeneyn tekniikkaan.
– Paradigman muutos vaatii aikaa. Jotkut eivät halua hyväksyä uutta oppia, jotkut jopa pilkkaavat sitä, Feeney sanoo.
Ammattilaispiireissä Feeneyn kovimpana saavutuksena pidetään Stuart Binghamin muovaamista lajin suurimpia turnauksia voittavaksi pelaajaksi. Vuonna 1995 ammattilaisena debytoinut Bingham ei voittanut yhtään rankingturnausta 15 vuoteen, kunnes päätyi yhteistyöhön Feeneyn kanssa.
Vuonna 2010 alkaneella taipaleella Bingham on pelannut 11 rankingfinaalissa, joista hän on voittanut kuusi, kruununa vuoden 2015 maailmanmestaruus. Bingham on 46 vuoden iässä edelleen menestyneimpiä snookerpelaajia. Vuonna 2020 hän voitti muun muassa lajin arvostetuimpiin turnauksiin kuuluvan kutsukisan, The Mastersin.
Suuren yleisön silmissä padot murtuivat kuitenkin vasta vuonna 2018. Tuolloin Mark Williams, yksi Feeneyn pilkkaajista, keräsi huomiota MM-kisoissa pussittamalla palloja ajoittain jopa silmät kiinni. Näin Williams teki luonnollisesti vasta erien ratkettua, mutta toiminnan taustalla oli selvä johtoajatus: luotto Feeneyn opettamaan lyönnin linjaukseen oli niin kova, ettei silmiä tarvinnut edes käyttää. Pilkantekijästä oli tullut opetuslapsi.
Lopulta Williams voitti maailmanmestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen. Nykyisin hän on Feeneyn oppien tunnetuin lähettiläs.
– Niin, hän kutsui Sight rightia aluksi Sight wrongiksi, Feeney sanoo ja naurahtaa perään.
Snookerin uudet tuulet
Miksi Feeneyn kehittämän opin läpilyönnissä kesti sitten näin kauan? Yksi merkittävistä syistä löytyy snookerkulttuurista, jolle on ollut leimallista yksin tekemisen mentaliteetti. Sen juurisyy on kuitenkin pääosin pakon sanelema.
Kun golfin PGA-kiertueella kilpaileva pelaaja kuluttaa vuodessa reilusti toistasataa tuhatta euroa erilaisiin valmentajiin, snookerissa kuusinumeroisiin palkintosummiin yltää vuodessa vain parikymmentä pelaajaa. Koska noin puolet snookerin ammattilaiskiertueen pelaajista tulee edelleen Englannista, heistä on ylitarjontaa paikallisilla sponsorimarkkinoilla. Vaikka palkintorahaa on enemmän kuin koskaan snookerin absoluuttisella huipulla, valtaosa ammattilaisista elää kädestä suuhun ainoana tulonlähteenään palkintorahat.
– Jos joku nököäijä olisi käyttänyt vuosituhannen vaihteessa valmennukseen edes muutaman tonnin vuodessa, häntä olisi katsottu kieroon, ainoana suomalaisena snookerin ammattilaiskiertueella pelannut Robin Hull sanoo.
Hull kuuluu uuden linjaustekniikan kannattajiin, vaikka hänellä ei koskaan ollut Feeneyn kanssa virallista yhteistyösopimusta. Hullin mukaan ammattilaisten keskuudessa keskusteltiin aktiivisesti Feeneyn opeista jo 2000-luvun alussa, mutta opista maksaneet eivät edes hiiskuneet aiheesta.
– Pelaaja, joka oli alkuaikoina tehnyt sopparin Feeneyn kanssa ja oli rankingissa 50:s tai 60:s, ei tyyliin edes moikannut, mikäli puhe kääntyi Feeneyn juttuihin, Hull kertoo.
Padot murtuivat
Viime vuosikymmenen loppu oli kuitenkin käänteentekevä. Williamsin vuoden 2018 maailmanmestaruuden ansiosta hänen ikätoverinsa, lajin suurin supertähti O'Sullivan kiinnostui toden teolla uudesta linjausopista. Vuonna 2020 O'Sullivan palasikin mestariksi seitsemän vuoden tauon jälkeen sisäistettyään Feeneyn tekniikan puolessa vuodessa.
– Ronnien lyönnissä näkyy (vuoden 2020 MM-kisoissa) selvästi, kuinka hän ottaa aiemmasta poiketen korjaavan askeleen ennen lyöntiasentoon menemistä, Hull sanoo.
Williamsin ja O'Sullivanin MM-voittovuosien välissä huomiota keräsi englantilaispelaaja David Gilbert, joka ehti pelata Binghamin tavoin nuoruusvuotensa kaukana kärkikahinoista. Vuonna 2019 hän pääsi erän päähän vuoden MM-finaalista oltuaan Feeneyn opissa puolitoista vuotta. Rivimiehen sensaatiomainen turnausmenestys oli omiaan lisäämään bensaa liekkeihin. Tänä päivänä ammattilaiskiertueen 128 pelaajasta yli 40 on turvautunut viime vuosina Feeneyn palveluksiin.
Hull pitää suosion merkittävänä tekijänä, että metodi on säilynyt kutakuinkin muuttumattomana sen alkuajoista eli vuodesta 1997.
– Linjaaminen, lyönnin näkeminen ylhäältä, asennon ottaminen ja linjan päällä oleminen alhaalla ovat pysyneet samana. Jos tuote on hyvä, ydin muuttuu harvoin. Itse pidän sitä loistavana metodina, Hull sanoo.
Yle Urheilun haastattelemien ammattipelaajien mukaan Feeneyn tapa markkinoida tuotettaan oli ajoittain liian aggressiivinen: huomio kääntyi monen silmissä liiaksi valmentajaan pelaajan omien avujen sijaan.
On hyvä muistaa, että oikeanlaiseen lopputulokseen voi snookerissa päästä monin eri tavoin. Pelaajan keppi voi mennä leuan sijaan poskessa, kuten walesilaisella Jamie Jonesilla.
Kaksinkertainen maailmanmestari Alex Higgins heilui lyönnissään kuin hurrikaani, lajilegenda Jimmy White tähtää valkoiseen palloon omaperäisellä tyylillään, ja snookerin tuoreimman tähden Judd Trumpin tapa vääntäytyä lyöntiasentoon on kaikkea muuta kuin suositeltava kopioitava nuorille pelaajille. Kaikkia ammattilaiskiertueella esiintyviä ja esiintyneitä pelaajia yhdistää kuitenkin se, että ratkaisevalla osumahetkellä valkoiseen lyöntipalloon erot pelaajien välillä ovat lähes olemattomia.
– Siinäpä se. Mitä O'Sullivan on tehnyt väärin, jos hän on voittanut seitsemän MM-titteliä. Kyse on ennen kaikkea tavasta tehdä asioita toisteisesti. Kaikki lähtee siitä, vaikka tyyli olisi mikä tahansa. Sitä taustaa vasten en allekirjoita Feeneyn puhetta, että joku on tehnyt jotain väärin, Hull sanoo.
Haastaminen yleistynyt
Feeneyn ansioksi lasketaan yleisesti kyky haastaa tila, jossa totuttuja toimintatapoja ei ole katsottu aiheelliseksi muuttaa. Snookerin taso on noussut huimasti kymmenen viime vuoden aikana, mistä kiitos kuuluu pelipöydän siistinä pitävälle suomalaiselle liidulle, Feeneyn opeille ja valmennusosaamisen hyödyntämiselle ei vain pelin tekniikkaan liittyvillä osa-alueilla.
– Snookerissa on pitkään ollut vallalla kaksi psykologista vääristymää, joista yksi on Dunning-Kruger-vaikutus eli ylivertaisuusvinouma. Eli mitä huonompi pelaaja on, sen parempi pelaaja kuvittelee olevansa. Toinen on confirmation bias eli vahvistusharha. Siinä pelaaja hakeutuu sellaisten ihmisten pariin, jotka vahvistavat tämän ennakkoluuloja. Ammattivalmentajien käyttäminen ja tätä myötä kritiikin vastaanottaminen on vienyt poispäin tästä kombinaatiosta, Hull sanoo.
Lyöntimetodien kestävyys punnitaan kuitenkin vasta äärimmäisessä paineessa.
– Se on pakokauhua vastaava fiilis, kun matsien ratkaisuhetkillä päässä pörrää kaikenlaista. Alhaalla saattaa miettiä, onko lyömässä oikeaa lyöntiä, keskittyminen harhailee kaikkeen epäolennaiseen, hertta hakkaa normaalia kovempaa ja niin edespäin. Kun siihen tilaan saa mekanismin, joka ajaa kaiken tämän yli, siitä saa tukea. Se voi olla Feeneyn juttu tai mitä tahansa vaikka vasempaan nilkkaan liittyvää, Hull sanoo.
Toimintaa jo 155 maassa
Kuten muualla maailmassa, Feeneyn opit ovat juuri nyt haluttuja myös Suomessa. Esa Pirttijärven Suomeen järkkäämän Feeneyn opissa on neljän päivän aikana viettänyt useita Suomen kärkipelaajia, minkä lisäksi kotimaisesta valmennuksesta vastaavat nimet ovat osallistumassa valmennusseminaariin.
– Haasteellista on, mutta samastahan se Hendrykin puhui aluksi, kun kaikki vanhat opit piti räjäyttää, toteaa Jani Kananen, Pohjoismaiden mestari vuodelta 2020.
Kananen edustaa kokenutta kotimaista snookerkaartia, mutta Espoossa uutta valmennusoppia ovat olleet imemässä myös ammattilaisuuteen tähtäävät tuore Suomen mestari Heikki Niva ja vuonna 2017 SM-kultaa saavuttanut Patrik Tiihonen. Nuorin osallistuja on 13-vuotias Patrik Lehtinen.
Feeneyllä on valmennettavia kaikissa ikäpolvissa ympäri maailmaa. Suomi on Feeneylle jo 155:s maa, jossa hänellä on koulutettua valmennustoimintaa.
– Minusta pelaaja niin Intiassa kuin Suomessa on oikeutettu samaan informaatioon kuin Ronnie O'Sullivan, Mark Williams tai Stephen Hendry. Minulle tärkeintä on saada jokaisesta pelaajasta ulos heidän potentiaalinsa, Feeney sanoo.
Stuart Bingham, Mark Williams ja Ronnie O'Sullivan ovat Feeneyn maailmanmestareita, mutta kenestä tähtivalmentaja povaa uutta mestaria lähivuosina?
– Oliver Linesin nimi kannattaa panna mieleen, Feeney vinkkaa.
Lue myös: