Kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön Pelastusarmeijan työntekijöiden kohtelusta on paljastunut lukuisia epäkohtia.
Pelastusarmeija on rikkonut työaikalakia, sillä se ei ole seurannut lainkaan johtotehtävissä työskennelleiden upseerien työaikaa.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) määräsi Pelastusarmeijalle uhkasakon tämän vuoden helmikuussa selvitettyään järjestössä työskentelevien upseerien työehtoja lähes kahden vuoden ajan.
MOT:lle puhuneet kuusi työntekijää kertovat myös muista epäkohdista. Työnantaja on puuttunut esimerkiksi joidenkin intiimielämään ja vaatinut pidättäytymistä esiaviollisesta seksistä.
Oulussa työskennellyt Jessica Bryant on yksi järjestön jättäneistä. Bryantin lähtöpäätöksen sinetöi Pelastusarmeijassa vallinnut kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin.
Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtaja Saga Lippo kiistää, että työntekijöitä olisi kohdeltu huonosti.
– Olen pahoillani, että kyseiset työntekijät voivat huonosti. Pyrimme kohtelemaan ihmisiä hyvin ja kiinnittämään huomiota ihmisten jaksamiseen ja työhyvinvointiin kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Katso minuutissa, mistä selvityksessä on kyse:
Kuusipäiväinen työviikko
Suomen Pelastusarmeija on osa kansainvälistä kristillistä avustustusjärjestöä. Hengelliset tehtävät on nimetty hierarkkisesti kuten armeijassa: jäsenet ovat sotilaita, papit ovat upseereita ja kansainvälinen johtaja on kenraali.
Upseerit ovat olennaisessa roolissa järjestössä, sillä he johtavat esimerkiksi eri paikkakuntien osastoja.
Upseerien työehdoilla työskentelee tällä hetkellä reilut 30 henkilöä. Yhteensä järjestössä työskentelee Suomessa noin 300 kokoaikaista työntekijää.
Kuuden päivän työviikon lisäksi upseereiden työehtoihin on kuulunut esimerkiksi se, että upseerit ovat aina töissä sunnuntaisin ja kristillisinä juhlapyhinä. Sunnuntaikorvauksia tai ylityölisiä ei ole maksettu.
Pelastusarmeijassa olet kirkkoherra, talouspäällikkö, kiinteistöpäällikkö, siivooja ja kahvinkeittäjä eli kaikki.
MOT:n lähde
Koko viikonlopun vapaita on ollut vuodessa vain kolme, yksi syksyllä ja kaksi keväällä.
Pelastusarmeijan näkemyksen mukaan upseerit ovat olleet työaika-autonomian piirissä, minkä vuoksi tällaiset työehdot ovat olleet mahdollisia.
Esimerkiksi viikonloppuvapaista määrääminen oli yksi syy, miksi työsuojeluviranomainen katsoi, ettei upseereilla ole aitoa mahdollisuutta itse päättää työnsä järjestämisestä, kuten työaika-autonomiaan kuuluu.
– Edellytyksenä on, että työntekijä pystyy itse päättämään milloin työskentelee ja työntekijä voi päättää vapaapäivien sijoittelusta, avin työsuojelun vastuualueen yksikön päällikkö Tanja Välke-Rajala sanoo.
Aluehallintovirasto velvoitti Pelastusarmeijan aloittamaan välittömästi pitämään kirjaa työajoista ja niistä maksetuista korvauksista.
Pelastusarmeija palkkasi asianajotoimiston avukseen ja lain tulkinnasta väännettiin uhkasakkoon asti. Nyt järjestö on ilmoittanut taipuvansa avin tahtoon.
Saga Lipon mukaan työaika-autonomia olisi haluttu säilyttää, koska silloin työntekijä voisi itse vapaasti suunnitella työaikansa.
– On haluttu olla ihmisten käytössä. Itse asiassa seison tässä huoltamon pihalla, jossa lukee palvelu 24/7. Se on vähän sama upseereilla.
Lipon mukaan upseerit ovat työskennelleet näillä työehdoilla pitkään. Ongelmaksi muodostui vuonna 2019 uudistettu työaikalaki, joka tiukensi työaika-autonomian ehtoja.
Lippo kertoo, että upseerien työaikaa rajattiin nyt 40 tuntiin viikossa ja työajanseuranta otettiin käyttöön huhtikuun puolivälissä. Lipon mukaan töitä voi tehdä joustavasti 4–6 päivänä viikossa.
Sunnuntait ovat yhä pääsääntöisesti työpäiviä ja nyt niistä maksetaan erilliskorvaus. Koko viikonlopun vapaisiin ei tullut muutosta.
– Iltalisiä ei lasketa erikseen, koska se ei ole lakisääteinen ja jotta työ olisi mahdollisimman joustavaa.
Pyhä sitoumus työsopimuksen sijaan
Työehtoja selvitettäessä aluehallintovirastolle kävi ilmi, että Pelastusarmeija ei ole tehnyt kirjallisia työsopimuksia kaikkien työntekijöidensä kanssa.
Osa on allekirjoittanut ainoastaan upseerin sitoumuksen, jossa vakuutetaan upseerin ja Pelastusarmeijan välistä pyhää suhdetta.
Sitoumuksessa työntekijä sitoutuu muun muassa siihen, ettei hänen ja Pelastusarmeijan välillä ole mitään juridista suhdetta.
Pelastusarmeijan johtajan Saga Lipon mukaan kansalliset lait menevät kuitenkin sitoumuksen ohi.
– Se on ikivanha dokumentti, joka on käytössä koko kansainvälisessä Pelastusarmeijassa. Se kertoo siitä tahtotilasta, jolla ollaan tässä tehtävässä.
Lippo kertoo, että uusien työehtojen myötä kaikille työntekijöille tehtiin kirjalliset työsopimukset.
Epäoikeudenmukaista kohtelua
MOT haastatteli kuutta Pelastusarmeijan työntekijää tätä juttua varten. Ainoastaan yksi heistä halusi antaa haastattelun nimellään.
Kanadalainen Jessica Bryant, 34, aloitti Suomen Pelastusarmeijassa vuonna 2015. Bryantilla oli entuudestaan sukulaisia Suomessa ja hän oli pitkään haaveillut Suomeen muutosta. Pelastusarmeijan sotilaaksi hän oli pestautunut jo Kanadassa.
Bryantin mukaan jo Pelastusarmeijan upseerikoulussa opetettiin, että upseerius ei ole työ, vaan se on koko elämä.
– Meille kerrottiin, että palkka on todellisuudessa vain avustus, jotta meidän ei tarvitse etsiä muita töitä. Koen, että järjestelmä saalistaa ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa ei, vaikka erityisesti uskonnollisen yhteisön luulisi haluavan suojella ihmisiä.
Haastateltavien mukaan työ oli yksinäistä, vastuullista ja tuki päämajasta oli puutteellista. Pelastusarmeijassa työskennelleet kuvailevat upseerin työtä kuormittavaksi.
– Verrattuna esimerkiksi luterilaiseen seurakuntaan, Pelastusarmeijassa olet kirkkoherra, talouspäällikkö, kiinteistöpäällikkö, siivooja ja kahvinkeittäjä eli kaikki, kuvailee yksi lähteistä.
Työsuojeluvaltuutettuna toiminut haastateltava kertoo saaneensa useita yhteydenottoja työntekijöiden jaksamisesta ja epäasiallisesta kohtelusta.
Pelastusarmeijan johtaja Saga Lippo sanoo, että Pelastusarmeija pitää huolta työntekijöistään.
– Me lähdemme hyvin matalalla kynnyksellä miettimään riittääkö esihenkilön tuki, ohjaamme työterveyshuoltoon ja työnohjaukseen, Lippo toteaa.
Edes omistusasunto ei estä muuttoa
Jessica Bryant määrättiin ensin Vaasaan töihin, sitten Oulun osaston johtoon.
Pelastusarmeijan aatemaailmaan kuuluu, että upseerien on oltava valmiita menemään sinne, missä apua tarvitaan.
Aiemmin Upseerin käsikirjassa todettiin, että edes omistusasunto tai pitkäaikainen vuokrasopimus ”ei voi koskaan” estää upseeria vastaanottamasta uutta määräystä toiselle paikkakunnalle.
Avin selvityksen myötä muotoilua lievennettiin. Nyt käsikirjassa todetaan, että ”asumismuodon ei tulisi estää” siirtoa toiseen kaupunkiin.
MOT:n haastateltavat kertovat, että osa upseereista on joutunut vaihtamaan paikkakuntaa jopa vuoden parin välein.
Saga Lipon mukaan Pelastusarmeija pyrkii siihen, ettei kukaan joutuisi muuttamaan näin usein ja työntekijöiden toiveita pyritään huomioimaan.
– Kaikkia toiveita ei toki voi huomioida. Sanoisin, että pääsääntöisesti palveluksessa olevat upseerit ovat tyytyväisiä.
Työnantajaa kiinnosti seksielämä
Upseereiden työhön on kuulunut myös vaatimuksia yksityiselämän suhteen.
Jo tavallisilta sotilasjäseniltä toivotaan raittiutta. Upseereilta odotetaan sen lisäksi pidättäytymistä esiaviollisesta seksistä. Myös kumppanin kanssa yhdessä asumista ennen avioliittoa paheksuttiin.
Kaksi MOT:n haastattelemaa henkilöä kertoo, että työnantaja on pyrkinyt puuttumaan heidän yksityiselämäänsä.
– Minulle sanottiin suoraan, etten voi harrastaa seksiä seurustelukumppanini kanssa, jos haluan työskennellä upseerina.
Myös toinen haastateltava kertoo, että johtoon kuuluva henkilö kysyi häneltä useita henkilökohtaisia kysymyksiä keskustelussa hänen elämäntilanteestaan.
– Hän kysyi kysymyksiä, jotka tavalla tai toisella käsittelivät sitä, millaiset seksisuhteet minulla on seurustelukumppanini kanssa. Siitä tuli aika outo fiilis, miksi hänen pitää tietää.
Pelastusarmeijan johtaja myöntää, että upseerien odotetaan toimivan itse esimerkkinä seurakunnalle ja tähän kuuluu avioliittokäsityksen kunnioittaminen.
– Avioliitto solmitaan kahden ihmisen välillä ja siihen ei kuulu esiaviollinen suhde, mutta me emme sitä seuraa, kysele tai kyttää, miten ihmiset käyttäytyvät, Saga Lippo kiistää.
Seksuaalivähemmistöihin suhtautuminen hiersi
Jessica Bryant lopetti työnsä Suomessa ja muutti takaisin Kanadaan syksyllä 2021. Lähtöpäätös oli syntynyt jo aiemmin, mutta korona hidasti lähtöä.
Lopettaessaan Bryant kertoo kärsineensä tyypillisistä työuupumuksen oireista, jotka alkoivat vaikuttaa merkittävästi hänen elämäänsä töiden ulkopuolella.
Viimeinen niitti Bryantille oli kuitenkin Suomen Pelastusarmeijan sisällä vallinnut suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin.
Bryant kertoo ajautuneensa riitoihin huomattuaan kollegoidensa estäneen seksuaalivähemmistöön kuuluvien henkilöiden osallistumisen Pelastusarmeijan toimintaan.
Myös muut MOT:n haastattelemat lähteet kertovat havainneensa homovastaisia mielipiteitä Pelastusarmeijan jäseniltä.
Saga Lipon mukaan järjestö noudattaa seksuaalivähemmistöjen suhteen kansainvälistä linjaa.
– Meillä on kaikissa maissa yhteinen teologia, jonka mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen eliniäksi tarkoitettu suhde.
Lipon mukaan sotilaat ja upseerit voivat kuulua seksuaalivähemmistöön, mutta he eivät voi elää tällaisessa parisuhteessa. Hän vertaa asiaa raittiusvaatimukseen:
– Jos sotilas retkahtaa käyttämään päihteitä, niin ei häntä poisteta sotilaskirjasta. Kaikki nämä ovat sellaisia ihanteita. On hyvä olla joku mitä kohden pyrkiä ja ihmiset siinä eri tavalla onnistuvat.
Usko työhön rapistui
Pelastusarmeija on tullut tunnetuksi hyväntekeväisyystyöstään ja erityisesti Joulupata-keräyksistään. Joulupata tuottaa Pelastusarmeijalle lähes miljoona euroa joka vuosi. Järjestö saa myös vuosittain valtionavustusta toimintaansa.
Kaikki MOT:n haastateltavat korostavat Pelastusarmeijan hyväntekeväisyystyön tärkeyttä, mutta vaikeat työolot tekivät jaksamisesta haastavaa. Osalla myös usko työn merkittävyyteen alkoi rapautua.
– Ei ollut minkäänlaisia resursseja auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä. Todellisuudessa avustaminen oli sitä, että annetaan muutaman kympin ostokortti ja sanotaan heipat. Tai että olet tervetullut jumalanpalvelukseen tai raamattupiiriin.
Saga Lippo ei ole huolissaan järjestön tulevaisuudesta.
– Niin kauan kuin Pelastusarmeijaa tarvitaan, en ole yhtään huolissani.
Artikkelia voi kommentoida 28.4. kello 23.00:een asti.