Snooker nauttii maailmalla ennennäkemätöntä suosiota, mutta lajin kuumin valmentajanimi Stephen Feeney on huolissaan.
Huolenaiheena ovat nuoret pelaajat, joita ei löydy maailmanlistan kärkisijoilta.
– Lajissa on suuri rakenteellinen ongelma, englantilaisvalmentaja Feeney sanoo.
Yle Urheilu on tavoittanut Feeneyn tämän kotoa Norwichista. Sieltä yksi snookerin arvostetuimmista valmentajista suuntaa Sheffieldiin auttamaan valmennettaviaan lauantaina alkavissa MM-kisoissa.
Feeney tunnetaan innovaatiostaan, joka on saanut snookerhuiput hylkäämään yli sata vuotta käytössä olleen tähtäystekniikan. Perjantaina Feeneylla on kalenterissaan harjoitussessio lajin supertähden Ronnie O'Sullivanin kanssa.
O'Sullivan puolustaa 47-vuotiaana maailmanmestaruutta ja on maailmanlistan ykkönen. Mestari debytoi MM-kisoissa tasan 30 vuotta sitten. O'Sullivan ei ole ainoa ikämies, joka porskuttaa yhä snookerin huipulla, vaan hän saa tulitukea usealta 1990-luvulla ammattilaiseksi siirtyneeltä ikätoveriltaan.
Ovatko nelikymppiset snookertähdet parempia pelaajia kuin nuori sukupolvi, joka on yrittänyt läpimurtoa tuloksetta jo pitkälle yli kymmenen vuotta? Feeneyn mukaan näin ei ole.
– Laji ei ole pitänyt huolta nuoristaan. Heidän on pelattava paljon paremmin kuin O'Sullivanin sukupolven täytyi nuorena. Nuoriin kohdistettava paine on valtava, Feeney sanoo.
Feeneyn mukaan kansainvälinen kattojärjestö World Snooker on pääsyyllinen nuorten pelaajien kohtaamiin ongelmiin, joita avataan tässä artikkelissa.
Historiallinen vuosi
Snookerin MM-kisoihin pääsee 32 pelaajaa, joista 16 maailmantilaston parasta pääsevät turnaukseen suoraan. Loput 16 karsivat paikastaan kauden päätapahtumaan.
MM-turnauksen voittaja löytyy lähes varmasti sijoitetuista pelaajista eli maailmanlistan 16 parhaasta. Karsinnoista tullut pelaaja on yltänyt mestariksi vain kolmesti sitten vuoden 1969, josta alkaen MM-kisat on pelattu turnausmuotoisesti.
Lauantaina alkavissa kisoissa sijoitettujen pelaajien keski-ikä on 39,4 vuotta.
16 maailmanlistan parasta on lunastanut suoran paikan snookerkauden huipentumaan vuodesta 1982. Koskaan aiemmin keski-ikä ei ole ollut yhtä korkea kuin nyt.
Tänä vuonna 16 sijoitetusta pelaajasta kahdeksan on iältään 40 vuotta tai vanhempia. Nämä kahdeksan pelaajaa täyttäisivät veteraanien MM-kisojen ikäkriteerin. Kun karsinnoista mukaan päässeet lasketaan mukaan, 32 pelaajan pääsarjassa on tänä vuonna 11 nelikymppistä keppitaituria.
Vielä 1990-luvulla snookeria pidettiin nuorten miesten pelinä. Tuosta mielikuvasta ei ole jäljellä enää mitään.
Stuart Bingham kohahdutti snookerväkeä vuonna 2015, kun hänestä tuli 39-vuotiaana vanhin maailmanmestari 37 vuoteen. Mark Williams pani paremmaksi vuonna 2018 voittamalla Cruciblessa 43 vuoden iässä.
O'Sullivan oli voitokas 44-vuotiaana vuonna 2020, ja viime vuonna hänestä tuli snookerhistorian vanhin maailmanmestari 46-vuotiaana. Edellä mainitut kolme mestaria ovat Feeneyn oppilaita.
Sitten vuoden 2010 vain yksi pelaaja on voittanut maailmanmestaruuden alle 30-vuotiaana. Judd Trump onnistui tempussa vuonna 2019 juuri ennen 30-vuotissyntymäpäiväänsä.
Muutamat viime vuosikymmenellä debytoineet nuoret pelaajat ovat napanneet suurissa turnauksissa yksittäisiä voittoja, mutta kukaan heistä ei ole pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa absoluuttisella huipulla. Lähimmäksi kestomenestyjää on päässyt Kyren Wilson, jolta uupuu edelleen suuren arvoturnauksen voitto.
– Nuoret pelaajat kohtaavat isoja esteitä, jotka juontavat kiertueen pelijärjestelmään, Feeney sanoo ja viittaa porrastettuun kaavioon.
Epäreilu systeemi
Porrastettu kaavio tarkoittaa ammattilaiskiertueen pelisysteemiä, jossa alhaisen rankingsijoituksen snookeristit pelaavat toisiaan vastaan. Näiden otteluiden voittajat kohtaavat seuraavalla kierroksella rankingissa astetta korkeammalla portaalla olevia kanssapelureita.
Kun snookerin dinosauruksina tunnetut O'Sullivan, Williams ja John Higgins debytoivat ammattilaisina vuonna 1992, kuka tahansa pystyi ostamaan kiertuelisenssin. Pelaajia oli vuosittain 500–600. Päästäkseen pelaamaan top 16 -tason tähtiä vastaan pelaajien oli kavuttava ylös porrastettua kaaviota ja voitettava jopa kymmenen ottelua.
Esimerkiksi O'Sullivan pelasi debyyttikaudellaan 76 karsintaottelua, joista hän voitti 74. Televisioiduissa pääsarjoissa O'Sullivan ei kuitenkaan menestynyt, vaan eteni ainoastaan kerran 16 parhaan joukkoon, puolivälieriin.
Vuosituhannen vaihteessa kiertueen koko rajoitettiin 128 pelaajaan. Ennen 2010-lukua kattojärjestö jatkoi uudistuksia poistamalla porrastetun kaavion kokonaan MM-kisoja lukuun ottamatta. Se tarkoitti, että huiput tulivat mukaan kisoihin ensimmäisiltä kierroksilta lähtien. Tämä on tiennyt monelle tulokkaalle vaikeuksia.
Kuten edellä oleva tilasto kertoo, lukuisille pelaajille hyppy snookeraltaan syvään päätyyn osoittautui liian vaikeaksi ja he putosivat kiertueelta.
– Nykyisessä systeemissä nuorten tulokkaiden on oltava alusta saakka top 16 -tasoa. Muissa lajeissa on paljon terveempi kasvualusta, jossa on tilaa kehitykselle, Feeney sanoo.
Vahvat vahvistuvat
Nuorten nousua maailman kärkeen hankaloittaa myös snookerkalenteri.
Maailmantilasto perustuu palkintorahoihin, joita pelaajat voivat ansaita 15 rankingkilpailusta. Näistä kolme turnausta erottuu muista.
Alkukaudesta 32 eniten palkintorahaa kerännyttä pelaajaa pääsee tammikuussa järjestettävään World Grand Prix'hin. Turnauksesta jaettavat rahat lasketaan maailmantilastoon, jonka 16 parasta pääsevät helmikuussa pelattavaan Players Championshipiin. Myös tästä tulevat tulot lisätään kauden maailmantilastoon.
Näiden kahden turnauksen lisäksi kahdeksan eniten rahaa voittanutta pelaajaa lunastaa pelioikeuden maaliskuussa järjestettävään Tour Championship -turnaukseen – ja jälleen maailmantilasto elää niin, että vahvat vain vahvistuvat.
– En pidä siitä, että näillä turnauksilla on kertaantuva vaikutus maailmanlistaan. Jos pelaaja ei selviä 32 pelaajan Grand Prix'hin, sillä on suhteettoman suuri vaikutus loppukauteen, Feeney sanoo.
Eriarvoisuutta voimistaa entisestään, että kattojärjestö päätti käyttää tällä kaudella porrastettua kaaviota paitsi MM-kisoissa myös kauden toiseksi suurimmassa turnauksessa, UK Championshipissa.
Jos 16 sijoitettua pelaajaa voittivat ensimmäisen ottelunsa UK Championshipissa heikomman rankingin pelaajaa vastaan, he saivat voitostaan 15 000 puntaa.
Kuten alta löytyvä esimerkki osoittaa, se on enemmän kuin alemman rankingin pelaaja olisi saanut kasaan hyvillä esityksillä ennen UK Championshipia.
Taulukkoa ladataan
– Kannatan ehdottomasti porrastettua kaaviota, mutta sen on oltava käytössä koko ajan eikä vain kauden kahdessa tärkeimmässä kisassa. Nykyisessä sekajärjestelmässä sillä on vain vääristävä vaikutus, Feeney sanoo.
Amatööripeli jätetty heitteille
Eniten Feeney on pettynyt siihen, että kattojärjestö on keskittynyt vain ammattilaiskiertueeseen ja laiminlyönyt amatööripelin kehittämistä. Turnauksissa jaossa oleva raha on kanavoitunut vain ammattilaispeliin.
– 1990-luvulla parhaat amatöörit pystyivät tienaamaan summia, jotka ovat nykyrahassa lähes 100 000 euroa. Nykyisin amatöörinä tuloksena on pikemminkin velkavankeus, Feeney sanoo.
Englantilaisvalmentaja kokee, että kattojärjestö World Snookerin olisi organisoitava toimintansa uudelleen amatööripelin ehdoin. O'Sullivanin, Williamsin ja Higginsin edustama ikäluokka ei voi kannatella peliä loputtomiin, vaan snookerpomojen on kuumeisesti mietittävä jo kultaisen sukupolven jälkeistä aikaa.
Feeney korostaa, ettei halua edellä mainittujen tähtien lopettavan uraansa. Päinvastoin. Hän olisi valmis antamaan heille ikuisen pelioikeuden.
– Nauttikaa heidän pelistään niin kauan kuin voitte. He edustavat laatua ja tarjoavat lajista parasta oppia.
Feeney kuitenkin korostaa, että voittajien joukkoon olisi saatava uutta verta mahdollisimman nopeasti.
– Keski-iän kasvaminen vuosi vuodelta kertoo, että lajilla on ongelma. Jotta jokin muuttuisi, loisin amatööreille oman kiertueen, jonka 64 parasta pelaajaa pääsisivät karsimaan ammattilaisstatuksesta ammattilaiskiertueen 64:ää heikointa pelaajaa vastaan. Lisäksi karsintasysteemiä on muutettava nykyistä inhimillisemmäksi.
Nuorten pelaajien ahdinko on summa edellä mainituista tekijöistä: porrastetun kaavion poistosta, vahvoja entisestään vahvistavien kilpailujen vaikutuksesta maailmanlistaan ja alas ajetusta amatööripelistä.
Vanha pelaajasukupolvi on myös muuttunut vuosi vuodelta ammattimaisempaan suuntaan mitä tulee kunto- ja ravintotekijöihin sekä valmennustiedon hyödyntämiseen. Sen myötä snookerkansa on päässyt todistamaan vain yksittäisiä nuorten lupausten tähdenlentoja.
– Globaalilla lajilla pitäisi olla maailmanluokan kehitysohjelma junioreille ja maailmanluokan amatöörikiertue. Snookerilla tällaista ei ole, Feeney toteaa.