Puolustusvoimien varuspalvelukseen maanantaina astuneiden uusien alokkaiden kouluttautuminen sotilaiksi alkaa aivan perusasioista.
Varuskunnissa opetellaan muun muassa kävelemään, petaamaan sänky ja pukeutumaan. Perusasioita, ajattelee moni.
Eivätkö alokkaat sitten osaa näitä taitoja? Kysyimme asiaaa kapteeni Aapo Hänniseltä Kainuun prikaatista.
Jutun pääkuvana olevalta videolta näet, millaisia ajatuksia arkisten perustaitojen opettelu herättää uusissa alokkaissa.
1. Miksi alokkaat opettelevat kävelemään?
Armeijassa jo käveleminen on kaukana siitä, millaista se on siviilissä. Tämä näkyy Hännisen mukaan esimerkiksi jalkavaivoissa, joista uudet alokkaat voivat kärsiä.
– Jalat voivat kipeytyä, kun joudutaan käyttämään erilaisia kenkiä. Kyllä se on vähän tavallista kovempi koetus jaloille, Hänninen sanoo.
Totutteleminen alkaakin maihareiden sijaan lenkkareilla. Kainuun prikaatissa varsikengät puetaan kuitenkin sulkeisharjoitusten ajaksi jalkaan.
Samalla opetellaan liikkumaan joukkona, ei yksilönä, jolloin isokin joukko saadaan siirrettyä tehokkaasti paikasta toiseen.
Pieksämäeltä Kajaaniin varusmieskoulutukseen tullut Roope Eronen on ottanut tosissaan varoitukset mahdollisista jalkavaivoista. Jalkahoitajana työskentelevä sisko oli evästänyt alokkaan matkaan toimintaohjeella.
– Pitää jalat kuivana ja hoitaa aina ennaltaehkäisevästi kaikki tulevat vammat.
2. Miksi on tärkeää pukeutua kunnolla ja ”särmästi”?
Kapteeni Aapo Hännisen mukaan pukeutumisen opetteluun käytetään useita tunteja, jopa päiviä. Tarkoitus on oppia pukeutumaan maastokelpoisesti ja itselle sopiviin ja ehjiin vaatteisiin.
– Oikea pukeutuminen pitää toimintakyvyn yllä.
Vaateasiaa kerrataan myös jatkossa, kunnes pukeutuminen täyttää ohjesäännön vaatimukset ja on sotilaallista – särmää, kuten armeijatermi kuuluu.
– Kuuden viikon alokasjaksolla alokkaasta kasvaa itsenäisesti toimiva sotilas, Hänninen summaa.
3. Miksi sängyn petaamiseen kiinnitetään niin paljon huomiota?
Kuopiolaisen Tiia Siikasen mielestä varusmieskoulutuksen alku on ollut mielekästä ja uutta oppia tarjoavaa. Jopa kokemus sulkeiskoulutuksesta oli positiivinen. Vuoteen sijaaminen armeijan edellyttämällä tavalla sujuu jo sekin, vaikka onkin vielä hidasta.
Punkka- ja pinkkajumppa voi tuntua turhalta näpräämiseltä, mutta kapteeni Aapo Hännisen mukaan silläkin on kokonaisuutta palveleva suurempi tarkoitus.
– Kyllähän se on äärimmäisen tärkeää. Siinä on tällainen piilotavoite, että me keskitytään ja tehdään tarkasti meille käsketyt tehtävät.
Rutiininomaisissa tehtävissä hiottua keskittymistä tarvitaan Hännisen mukaan siinä vaiheessa, kun koulutuksessa siirrytään vaikeampiin ja vaativampiin tehtäviin, jotka on hoidettava samalla pieteetillä kuin punkan taitoksetkin.
