Sodan uhka on puhuttanut ruotsalaisia viime viikkoina ennennäkemättömän paljon.
Keskustelu kuumeni kolmisen viikkoa sitten Taalainmaalla Sälenissä pidetyn vuotuisen turvallisuuskonferenssin sotapuheista.
Siviilipuolustusministeri Carl-Oskar Bohlin sanoi Sälenissä, että Ruotsiin voi tulla sota. Puolustusvoimien komentaja Micael Bydén täydensi sanomaa ja kehoitti ruotsalaisia valmistautumaan sotaan.
Maassa, jossa ei ole käyty sotaa 200:een vuoteen, lausunnot ovat aiheuttaneet kuohuntaa ja saaneet laajasti julkisuutta. Monien mielestä sotapuheet olivat ajattelemattomia ja lietsoivat paniikkia yhteiskunnassa.
Jälkeenpäin pääministeri Ulf Kristersson on rauhoitellut ruotsalaisia ja todennut, että Sälenin konferenssissa haluttiin viestiä muuttuneesta uhkakuvasta, ei siitä, että sota olisi ovella.
Ruotsalainen yhteiskunta kuitenkin reagoi nopeasti. Muun muassa Skolverket (Kouluvirasto) lähestyi oppilaitoksia ja antoi ohjeita siitä, miten oppilaiden kanssa keskustellaan sodasta. Julkisessa keskustelussa huoli sotapuheiden vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin on noteerattu laajasti.
Henry Ollinen opettaa Haaparannan Gränsskolanissa yläkoululaisille matematiikkaa ja teknologiaa.
– Nuoret ovat olleet tietoisia sotapuheista, olemme puhuneet asiasta oppitunneilla. Tärkeää on olla rehellinen, rauhallinen, asiallinen ja selkeä.
Henry Ollinen on mukana myös Haaparannan kodinturvajoukoissa. Hän johtaa rajajääkäripataljoonaan kuuluvaa valmiuskompaniaa.
– Olen kertonut oppilaille jonkin verran kodinturvajoukkojen toiminnasta ja todennut myös, etten pelkää sotaa, en nyt enkä huomenna, mutta jokaisella maalla täytyy olla valmius puolustukseen. Lapset ovat viisaita, he ymmärtävät kyllä.
Suomen sodat ovat tuoneet henkistä valmiutta
Suomen lähimmän rajakunnan Haaparannan kunnanjohtaja Roger Danell uskoo, että Pohjois-Ruotsissa Sälenin sotapuheisiin on reagoitu huomattavasti vähemmän tai ainakin rauhallisemmin kuin muualla Ruotsissa. Syy löytyy Suomesta.
– Pelkästään Haaparannalla asuu paljon suomalaisia ja Suomen sukuisia. Suomen sotien historiaa on monen ruotsalaisenkin dna:ssa. Useat meistä ovat jo lapsena saaneet mielen valmiuden näihin asioihin.
Hieman alle 10 000 asukkaan Haaparannalla valtaosa asukkaista on ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven ruotsinsuomalaisia. Suomen sotahistoria on hyvin tuttua myös kulttuurisesti yhtenäisessä Tornionlaaksossa molemmin puolin rajajokea.
Haaparannan ja muiden rajakuntien kriisivalmiuden Roger Danell arvioi verraten hyväksi. Sodan uhkasta puhuminen ei aiheuta välittömiä toimenpiteitä.
– Jos kuntia ajattelee, ei se kovin merkillistä tarkoita. Meillä on kriisivalmius, josta pitkään on jo huolehdittu. Olemme valmistautuneet tuottamaan peruspalveluita, vaikka yhteiskunnassa olisi häiriöitä.
Kriisiin varautumista on pakostakin jouduttu rajakunnassa päivittämään, ensin pandemian ja sitten Venäjän hyökkäyssodan vuoksi.
– Meillä oli kriisi, kun raja Suomeen meni kiinni. Monia asioita käytiin läpi jo silloin. Esimerkiksi kun palveluihin ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa. Tilannetta on päivitetty uudelleen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Lähdin auttamaan metsäpaloissa ja tulvissa, en sotimaan”
Ruotsin puolustusvoimissa on tehty radikaaleja muutoksia 1990-luvulta lähtien. Maa ryhtyi ajamaan armeijayksiköitään alas, kun kylmä sota päättyi. Vuonna 2010 myös yleinen asevelvollisuus lakkautettiin.
Venäjän hyökättyä Krimille vuonna 2014 Ruotsi alkoi panostaa uudelleen puolustusvoimiinsa ja palautti myös asevelvollisuuden vuonna 2017.
Viime vuosina asepalvelukseen on otettu 4000–5000 hakijaa ja ensi vuonna määrä nousee jo 8000:een.
– Elettiin parikymmentä vuotta ikuisen rauhan aikaa. Suomessa asevelvollisia kutsutaan palvelukseen joka vuosi yli 20 000, ero on todella suuri, pohtii parikymmentä vuotta Kodinturvajoukoissa, Hemvärnetissä palvellut Henry Ollinen.
Hemvärnet on Puolustusvoimiin kuuluva vapaaehtoisten yksikkö, johon yli 18-vuotiaat Ruotsin kansalaiset voivat hakeutua. Koulutetut vapaaehtoiset kutsutaan apuun maanpuolustuksessa ja muissa kriisitilanteissa.
– Toki minäkin lähdin auttamaan metsäpaloissa ja tulvissa, en sotimaan, Henry Ollinen muistelee omaa päätöstään hakeutua vapaaehtoisiin joukkoihin.
Kiinnostus Kodinturvajoukkoja kohtaan kasvoi Ruotsissa tuntuvasti Venäjän hyökkäyssodan alettua.
Oltiinpa Sälenin turvallisuuskokouksen sotapuheista mitä mieltä tahansa, hakemusten määrä Kodinturvajoukkoihin suorastaan räjähti. Niitä jätettiin muutamassa päivässä 1200, kun vuosi sitten vastaavana aikana määrä oli 250.
– Ihmisillä löytyy nyt maanpuolustustahtoa. Nato-jäsenyys velvoittaa myös, ensisijaisesti Ruotsilla on vastuu omasta puolustuksestaan, Henry Ollinen toteaa.