Suomi on sitoutunut ilmastotoimiin ja markkinoinut itseään edelläkävijänä ilmastopolitiikassa. Sitoumuksen taustalta löytyvä vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite on kuitenkin Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan karkaamassa kauas.
Suurin syy on se, että Suomessa on hakattu ja tullaan arvion mukaan hakkaaman niin paljon metsiä, että ne eivät sido ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia tavoitteen kannalta riittävästi.
Uuden arvion mukaan niin sanottu maankäyttösektori saattaa pysyä reippaan kokoisena päästölähteenä vielä vuonna 2035. Laskelman mukaan päästöt voivat vielä kasvaa nykyisestä. Maankäyttösektorilla tarkoitetaan maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön muodostamaa kokonaisuutta.
Tulos on toista kuin mitä hiilineutraalisuustavoite ja ilmastolain sitoumus vaativat. Nettonielun saavuttaminen edellyttää, että metsien pitäisi imeä vuonna 2035 jäljellä olevia muita päästöjä määrällä, joka vastaa lähes puolta Suomen kaikista nykypäästöistä.
Metsät eivät sido nykyistä enempää
Luonnonvarakeskuksen uuden arvion mukaan metsien sitoman hiilidioksidin määrä tulisi jäämään noin viidesosaan siitä, mitä sen pitäisi olla. Samana aikana maatalouden maaperäpäästöissä ei saataisi riittävää käännettä aikaan.
Metsänielu pysyisi käytännössä vuonna 2035 nykyisellä tasollaan voimakkaiden hakkuiden ja Venäjän tuonnin tyrehtymisen takia. Laskelmassa on huomioitu metsien kasvua lisäävät laajat lannoitukset kivennäis- ja suometsiin.
Luonnonvarakeskuksen laskelma on ensimmäinen päivitys siitä, mitä tapahtuu maataloudessa ja metsien nettonielulle keinoilla, joihin edellinen hallitus pyrki nielujen vahvistamiseksi.
Laskelmassa on pyritty huomioimaan metsäteollisuuden tehtaiden ja alan investointien ennakoitava lähitulevaisuuden puuntarve.
– On ihan selvää, että ilmastotavoitetta ei voi saavuttaa, koska reilu maankäyttösektorin nielu tarvitaan. Suurin osa muutoksesta johtuu puun kysynnän kasvusta ja loput turvemaametsien tarkentuneista isommista päästöistä, sanoo tutkimuspäällikkö Juha Mikola Luonnonvarakeskuksesta.
” Kuilu vakava ja vaikea paikka”
Hiilineutraalisuusperiaate eli se, että ilmastoa lämmittäviä päästöjä ei vapaudu enempää kuin niitä voidaan ja tarvitsee sitoa, hyväksyttiin eduskunnassa ilmastolakiin toissa vuonna.
Lain tavoitevuosien 2030 ja 2040 mukaan on laskettu niin sanottu hiilineutraalisuuden päästöpolku, jonka mukaan nielujen pitäisi sitoa fossiilisia ja esimerkiksi maatalouden päästöjä reilut 20 miljoonaa tonnia vuonna 2035. Sen jälkeen nieluihin tai tuotteisiin sidotun puuhiilen pitäisi jatkaa kasvuaan.
Uusi arvio paljastaa ammottavan kuilun pelkästään maankäytön vuoden 2035 tavoitteen ja sinne asti arvioidun päästökehityksen välillä.
Hiilineutraalisuuden tavoite on vaatinut lisäksi sitä, että kaikkia ilmastopäästöjä olisi alennettava vuoteen 2035 mennessä vähintään puolella nykyisestä. Suurimmat haasteet ovat liikenteen päästöjen alentamisessa. Näitä toimia olisi tehostettava tuntuvasti, jos nielut pettävät laskelman esittämällä tavalla.
Vähintään yli 20 miljoonan tonnin maankäytön kuilu vastaa noin puolta kaikista Suomen nykyisistä ilmastopäästöistä. Kuilusta jäisi yli puolet jäljelle, vaikka liikenne seisahtuisi kokonaan tai muuttuisi päästöttömäksi.
– Tämä on vakava ja vaikea paikka. Tutkimustietoa on riittävästi, eikä oikeiden ratkaisujen käyttö ole tiedon puutteesta kiinni, sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.
Suomi jo nyt Euroopan huonoimmassa tilanteessa
Keinot nielujen vahvistamiseksi ovat tiedossa. Niitä kuitenkin tarvitaan lisää ja laajemmin, jotta kuilua voidaan kuroa. Mikään yksittäinen keino ei riitä, ja toimia sekä kansallisia tukia tarvitaan etenkin suopelloille ja -metsiin.
Metsähakkuiden vaikutukset nieluihin tiedetään tutkijoiden mukaan hyvin. Nielujen vahvistamisessa onkin vedottu myös metsänomistajiin, kaavailtu hakkuiden rajoituksia ja muutoksia metsälakiin.
Suomen ja EU:n maankäyttösektorin nielupolitiikka on perustunut sille oletukselle, että puuta käyttävän teollisuuden päästöt saadaan sidottua kasvavaan puustoon tai puutuotteisiin. EU:n ilmastopaneelin mukaan puuhun sitoutuneelle hiilelle pitää tavalla tai toisella löytää ohjauskeino, joka vahvistaa nieluja. Nielut ovat heikentyneet eri puolilla unionia.
Suomi on Saksan ja Puolan kanssa vuoden 2021 tilastotiedoilla eniten jäljessä EU:n vuoden 2030 nielutavoitteista. Vuoden 2022 tiedoilla Suomen tilanne on heikentynyt.
– Jos puuta käyttävän teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä alettaisiin seuraamaan, se loisi kannustimen hiilidioksidin talteenottoon, ainakin jos sillä välttäisi päästömaksun, kehittelee Mäkipää.
Metsäteollisuuden lisäksi ilmastopäästöjä karkaa etenkin turvepelloilta. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Långin mukaan niistä syntyviä päästöjä voitaisiin taklata perustamalla ilmastokosteikkoja. Se on ainoa maatalouden keino, johon on olemassa alkurahoitus.
– Tämä on keinoista kaikkein kustannustehokkain. Sen teho perustuu siihen, että turvepeltoa saadaan pois viljelystä, sanoo Lång.
Långin mukaan parinkymmenen tuhannen hehtaarin turvepeltoalan saaminen pois käytöstä ei heikentäisi ruoantuotantoa, mutta se vähentäisi näkyvästi päästöjä.
Maatalouden päästökäänne ei auta, jos edes toteutuu
Luonnonvarakeskus arvioi päivityksessään, että muutama vuosi sitten suunnitellut toimet päästöjen leikkauksiin ja nielun vahvistamiseen toimivat ja vähentävät osin päästöjä. Nykyinen hallitus on poistanut toimiin kannustavat tuet turvepeltojen kosteikkoviljelyltä ja metsittämiseltä.
Lisäksi metsäkadon ehkäisyyn kaavailtu maankäyttömaksu voi olla vaakalaudalla: hallitus ei ole ainakaan toistaiseksi valmistelemassa siitä lakiesitystä.
Metsänielu pysyy arvion mukaan historiallisen pienenä seuraavat kymmenkunta vuotta. Teollisuuspuun tarve nousee laskelmassa reilusti yli 80 miljoonaan kuutioon. Samana aikana ei tutkijoiden mukaan saada juuri lisättyä puun kasvua eikä siten nielua.
Laskelmissa ei ole kuitenkaan juurikaan huomioitu sitä, reagoiko metsäala muun muassa raakapuun korkeisiin hintoihin esimerkiksi vähentämällä tuotantoa.
Maatalouden päästöt on laskelmassa saatu noin neljänneksen laskuun tehostetuilla keinoilla. Niistä huolimatta maankäyttösektorin nettonielu heikkenee nykyisestä. Silloin laskelmassa on huomioitu, että Luken malli aliarvioi maaperäpäästöt.
Arviossa ei huomioida sitä, miten EU:n ja Suomen hyväksymät luonnonsuojelutavoitteet vaikuttavat puun tarjontaan ja hakkuumahdollisuuksiin. Luonnonsuojelun on arvioitu leikkaavan teollisuuden tarvitseman puun hakkuualaa.
Luonnonvarakeskuksen päivityksessä on myös laskettu, että hakkuiden vähentäminen kasvattaa nielua nopeasti pitkäksi aikaa. Venäjän tuonnin elpymisestä ollaan arviossa hyvin varovaisia.
Petteri Orpon (kok.) johtama nykyhallituksen ohjelmassa puhutaan nielujen vahvistamisesta. Hallitus on kuitenkin ilmoittanut, ettei se päivitä lähivuosina maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa muuttuneista olosuhteista huolimatta.
Päivitystä on vaadittu usealta taholta. Viimeksi näin teki hallituksen talouspolitiikkaa arvioinut arviointineuvosto. Neuvoston mukaan pieni nielu voi aiheuttaa menopaineita ja mahdollisia seuraamuksia veronmaksajille.
Päästökehitystä seuraava ilmastopaneeli on puolestaan arvioinut, että nettonielujen tarve voisi olla energiankäytön reippaampien päästövähennysten ansiosta jonkin verran pienempi, hieman alle 20 miljoonaa hiilitonnia.
Ilmastopaneeli on arvioinut ennen Luken päivitystä, että reippaiden päästövähennysten ja paljon kaavailtuja mittavampien nielunvahvistamistoimien jälkeen päästökuilua olisi jäljellä lähes 10 miljoonaa tonnia. Hakkuiden rajoittamisen lisäksi jäljelle jäävää aukkoa voisi osin kuroa niin sanotuilla teknisillä nieluilla, joita toisin kuin muita keinoja, nykyhallitus tukee.