On syksy 2022. Mehmet Hetemaj poistuu järkyttyneenä Seinäjoen jalkapallostadionilta. Takana on tunteikas keskustelu joukkueen päävalmentaja Joaquin Gomezin kanssa.
Gomez ilmoitti, että SJK:lla ei ole enää käyttöä joukkuetta kahdeksan vuotta edustaneelle ja viimeiset neljä vuotta kapteenina toimineelle Hetemaj'lle.
Stadionilta poistuessaan Hetemaj'ta ottaa rajusti päähän etenkin se, että SJK:n ilmoitus tuli vasta kauden päätyttyä, eikä seuraikonille järjestetty minkäänlaisia juhlallisuuksia. Ei jäähyväisottelua, ei mahdollisuutta kiittää faneja ja läheisiä, ei edes kukkia.
Miksi asiaa ei kerrottu aikaisemmin?
Hetemaj oli jo aiemmin päättänyt, että hänen uransa on loppusuoralla ja että SJK on hänen uransa päätepysäkki. Seinäjoella yrittäjänä toimiva puoliso ja perheen kaksi lasta viihtyvät lakeuksilla erinomaisesti, eikä yksin vielä yhdeksi kaudeksi muualle lähteminen innostanut.
Jalkapalloura oli ohi. Elämässä oli alkamassa uusi aika.
Ajatus aiheutti Hetemaj'ssa ahdistusta ja epävarmuutta, jopa pelkoa. Hän oli koko elämänsä ollut ennen kaikkea jalkapalloilija.
Se vietiin häneltä pois. Joutuessaan joukkueensa hylkäämäksi, Hetemaj'n mielen valtasi riittämättömyyden tunne. Tästä eteenpäin jalkapallo ei enää määrittäisi häntä.
Nyt oli aika palata koulunpenkille.
Ammattiurheilijoilla paljon aikaa
Jalkapallouran päättyessä epävarmuutta aiheutti ennen kaikkea se, että Hetemaj'lla ei ollut sen kummempaa koulutusta tai pätevyyttä muihin hommiin.
Takataskusta löytyi sentään ylioppilaan paperit Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Se oli ollut vanhempien ainut vaatimus Mehmetille ja hänen veljelleen Perparimille. Ulkomaille ei ollut asiaa ennen ylioppilaaksi kirjoittamista.
– Muistan tarkkaan sen hetken, kun sain ylioppilaslakin päähäni. Silloin ajattelin, että tämä oli tässä. Nyt voin laittaa kaiken keskittymiseni jalkapalloon ja mennä nappaamaan unelmiani.
Seuraavat kahdeksan vuotta HJK:n kasvatti juoksi pallon ja unelmiensa perässä Euroopan kentillä. Ensin Kreikassa, sitten Italiassa.
Vuonna 2015 hän allekirjoitti sopimuksen SJK:n kanssa ja asettui Seinäjoelle. Henkilökohtaisten jalkapallotavoitteiden rinnalle oli ilmestynyt kaksi ajatusta, joista kasvoi merkittävä osa hänen nykyistä identiteettiään.
Yksi oli halu mentoroida nuoria joukkuetovereitaan, kuten Mika Nurmela oli aikoinaan HJK:ssa mentoroinut häntä. Toinen oli oivallus, että urheilu-uran jälkeistä elämää varten olisi hyvä olla jonkinlainen suunnitelma.
Oivallus iski pelireissulla SJK:n bussissa. Hetemaj selasi puhelimellaan somea, kun hän huomasi joukkuekaverinsa lukevan tenttiä varten.
– Tajusin silloin, kuinka paljon meillä ammattiurheilijoilla on vapaata aikaa. Opiskelu ei ole mistään pois, päinvastoin. Sen sijaan, että katson Facebook-päivityksiä, voin käyttää saman ajan paljon paremmin hyödykseni.
Hetemaj oli 27-vuotias. Urheilu-uraa alkoi olemaan enemmän takana kuin edessä. Jotain oli ryhdyttävä miettimään.
– Mutta siitäkin hetkestä meni aika pitkä aika ennen kuin oikeasti tartuin toimeen. Olin ehkä vähän hidas siinä mielessä. Jos saisin mennä ajassa taaksepäin, niin tekisin varmasti monet asiat toisin.
Himo-opiskelija Hetemaj
Pakkanen on Seinäjoella kireä ja lunta on runsaasti. Talvisista oloista huolimatta Hetemaj taittaa kaupungin sisäiset matkansa suurelta osin polkupyörällä. Perheen auto on päivisin vaimon käytössä.
Nyt alla on kaverilta lainattu menopeli, sillä oma pyörä tarttui varkaiden haaviin. Matka taittuu lainapyörälläkin lennokkaasti, kun Hetemaj polkee kohti nykyistä työpaikkaansa, Seinäjoen M-Taloa.
Kyseessä on sairaalakoulu, jossa Hetemaj toimii yläkouluoppilaiden ohjaajana. Oppilaat kuuluvat pääasiassa psykiatrisen hoidon piiriin. Heillä on haasteita oppimisen ja itsetunnon kanssa.
Jo pelaajauransa aikana nuorempiaan mielellään auttanut ja tukenut Hetemaj halusi jatkaa samalla asialla myös urheilu-uran jälkeen.
– Olin itse vähän vääränlailla asennoitunut koulunkäyntiin. Nyt haluan auttaa nuoria kertomalla erilaisista oppimistekniikoista ja siitä, että jokainen oppii eri tavalla.
– Tässä mielessä on onni, että olen joutunut itse kamppailemaan näiden kanssa. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kaikki on mahdollista, eivätkä vaikeudet johdu siitä, että olisi vähemmän fiksu kuin muut, vaan siitä, että ei ole löytänyt sitä itselleen sopivaa tapaa oppia.
Tämä on aihe, josta Hetemaj puhuu suurella innolla.
Jalkapallouran päätyttyä Hetemaj aloitti tradenomin opinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Opintojensa alkutaipaleella hänen piti kuitenkin opetella itse opiskelua.
Nuorempana Hetemaj oli koulun suhteen aina mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Opiskelumateriaalin iskostaminen omaan päähän ei koskaan ollut hänen vahvinta osaamisaluettaan.
– Koin koulun teini-ikäisenä enemmän taakkana kuin hyötynä. Se on asia, jota kadun jälkeenpäin.
Nyt asennoituminen oli toisenlainen ja ensimmäinen vuosi ammattikorkeassa sujui rakettimaista tahtia, pääosin kiitettävin arvosanoin. Avain opiskelumenestykseen on ollut sopivan oppimistekniikan löytäminen.
Hetemaj huomasi esimerkiksi, että äänikirjojen kautta tieto voi tarttua tehokkaammin kuin perinteisellä lukemisella. Tärkeimpänä tekniikkana hän mainitsee kuitenkin opiskelemansa aiheen kertaamisen omin sanoin toiselle ihmiselle.
Hetemaj'n tapauksessa tämä toinen on usein hänen vaimonsa.
– Eivät ne asiat, joista hänelle puhun, taida häntä ollenkaan kiinnostaa. Mutta niistä kertominen auttaa minua todella paljon oppimisessa.
Urheilussa ei kannusteta opiskeluun
Hetemaj toivoo, että urheiluseuroissa tehtäisiin asioita toisin. Jalkapallossa suhtautuminen koulua käyviin pelaajiin ei aina ole terveellä pohjalla, eikä opiskeluun juurikaan kannusteta.
Hetemaj on urallaan todistanut tilanteita, joissa opiskelua vähätellään, ja suorastaan painostetaan sen välttämiseen.
– Olen usein törmännyt vastakkainasetteluun. Ikään kuin opiskelu olisi seuralta pois. Että palautuuko tämä meidän pelaaja tarpeeksi hyvin, jos hän opiskelee samaan aikaan? Onko se fokus ja keskittyminen siinä olennaisessa, eli jalkapallokentällä, vai onko se koulunpenkillä?
Hetemaj'lla onkin painavaa sanottavaa suomalaisille urheiluseuroille ja nuorille urheilijoille.
– Meillä on Suomessa yhteiskunta, joka kannustaa ja mahdollistaa koulutuksen. Sitä ei pitäisi viedä keltään pois. Varsinkaan nuorille ei pitäisi luoda sellaista fiilistä, että et ole täysillä tässä mukana, jos panostat myös koulunkäyntiin.
– Koulutus on tuki ja turva. On mielestäni todella tärkeää, että seurat ymmärtävät tämän merkityksen.
Rehtorilta tiukka kuitti SJK:lle
Hetemaj oli ennen sairaalakoulun töitään tehnyt sijaisuuksia muissa kouluissa. Kun M-Talon johtaja Tuukka Raitis kuuli, että paikallinen jalkapallosuuruus on vaihtanut koulu-alalle, päätti hän ottaa yhteyttä ja tarjota hommia.
Noin vuoden Hetemaj'n pomona toiminut psykoterapeutti hehkuttaa estoitta Hetemaj'ta.
– Mehu on ennen kaikkea hyvä ihminen. Hyvää tarkoittava ja hyvään pyrkivä, sydämellinen ihminen. Se näkyy siinä, miten hän suhtautuu meidän koulun oppilaisiin.
Myös M-Talon oppilaiden suhtautuminen Hetemaj'hin on Raittiin mukaan hyvällä tolalla. Herkkien ja henkisten haasteiden kanssa kamppailevien nuorten kanssa ei teeskentelemällä pärjää.
– Mehu on rehellinen ihminen, ja oppilaat aistivat sen. Heillä on kaikkea muuta kuin helppoja ja hyviä kokemuksia elämästä. He ovat oppineet lukemaan aika hyvin aikuisista sen, että kuka fuulaa ja kuka ei.
Raitis kertoo ihmettelevänsä tapaa, jolla SJK kohteli Hetemaj'ta toissa kauden päätteeksi. Ja vaikka pelillistä roolia ei ollut tarjolla, voisi hänen ominaisuuksilleen löytyä toisenlaista hyödyllistä käyttöä.
– Henkilökohtaisena mielipiteenä on pakko tuoda esille, että olen tosissani ihmetellyt, miten edellisellä työnantajalla on ollut varaa luopua noin hienosta tyypistä. En tiedä urheilubisneksestä sen suuremmin mitään, mutta yhteisöllisyydestä ja sellaisen rakentamisesta ajattelisin jotain tietäväni, ja tuollaiset työntekijät ovat arvokkaita.
Lähes vuosikymmenen SJK:ta edustanut Hetemaj on Tuukka Raittiin näkemyksen mukaan ainoa, josta voi Seinäjoen jalkapallokartalla puhua ikonina.
– Ja jos ajatellaan, mitä hän opiskelee, on siinä aikamoinen kombo urheilubisneksessä.
Monessa mukana ollut Hetemaj on kerännyt rajallisesta koulutuksestaan huolimatta melkoisen määrän osaamista. Kaikkea ei opi koulussa.
Nykyisessä työssään Hetemaj kertoo oppineensa paljon myös oppilailta. Kilpaurheilussa hän tottui tekemään erilaisia pidemmän ja lyhyemmän ajan tavoitteita, joita kohti mentiin hallitusti ja määrätietoisesti.
Sama pätee myös urheilun ulkopuolella, mutta joskus tulee mutkia matkaan. Se on yksinkertaisesti hyväksyttävä.
– Nuorilta olen oppinut, että elämä ei aina ole, mitä odotat.