Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jukka Forsman sanoo, ettei valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen määrää voi merkittävästi vähentää nykyisellä suojelustatuksella.
– Hanhien aiheuttamien vahinkojen merkittävä vähentäminen vaatisi kannan rajoittamista, Forsman sanoo.
Hanhipeltokonseptilla eli hanhipelloilla ja karkotuspelloilla vahinkoja voidaan hallita ohjaamalla hanhet pelloille, jossa niiden sallitaan olla. Karkotuspelloilla voidaan suojella tärkeimpiä satoja.
Valkoposkihanhen tiukkaa suojelua on pyritty purkamaan EU:ssa, mutta toistaiseksi se ei ole tuottanut tulosta.
Muutosta varten tarvitaan uudet kirjaukset kahteen valkoposkihanhen suojelua koskevaan sopimukseen.
Muuttoreitti pysyy Suomen puolella
Forsman ei usko, että lintu muuttaa enää muuttoreittiään idemmäksi, koska Suomessa on tarjolla sille ravintoa. Suomen kautta muuttavien valkoposkihanhien määrä on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten 15 vuoden aikana.
Valkoposkihanhia ammutaan poikkeusluvilla esimerkiksi Saksassa kymmeniä tuhansia. Myös Suomessa sallittiin poikkeusluvilla valkoposkihanhen karkottaminen kuolettavasti ampumalla parina syksynä, mutta heikoin tuloksin. Tämä johtuu siitä, että Suomessa valkoposkihanhea ei saanut käyttää ravintona.
Tiukka suojelu on haaste myös hallituksen aikeelle sallia valkoposkihanhen metsästys.
Hallitusohjelman linjauksen mukaan ”tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien, kuten merimetson ja valkoposkihanhen osalta poistetaan, ja lajit siirretään metsästyslain piiriin”.
Valkoposkihanhi on Euroopan laajuinen puheenaihe
Valkoposkihanki on puheenaihe laajasti Euroopassa. Muuttoreitin varrella ovat maat: Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Belgia, Hollanti, Viro, Latvia ja Liettua.
Valkoposkihanhipopulaation suotuisan suojelun taso on 400 000–750 000 yksilöä. Tällä hetkellä valkoposkihanhen pesimäpopulaatio on noin 1,5 miljoonaa. Se on Euroopan runsaslukuisin hanhilaji.
Valkoposkihanhen suojelu on määritelty Bernin sopimuksessa ja EU:n lintudirektiivissa. Bernin sopimus tehtiin 1970-luvulla, kun valkoposkihanhen kanta oli vain noin 30 000–50 000 yksilöä. Myöhemmin suojelustatusta tiukennettiin lintudirektiivissa. Sen mukaan lintua ei saa millään tavalla häiritä.