Suomi näyttää jäävän pahasti jälkeen hallituksen tärkeimpänä pitämässä ilmastotoimessa.
Hallitus on luvannut tulpata tehtaiden piiput, jotta Suomesta tulisi hiilineutraali vuonna 2035. On kuitenkin epävarmaa, ehditäänkö kallis ja hidas keino saada ajoissa käyttöön.
Piippujen tulppaaminen tarkoittaa käytännössä teknistä hiilinielua eli hiilidioksidipäästöjen talteenottoa ja varastointia. Siinä hiilidioksidi otetaan talteen suoraan tehtaiden ja energialaitosten piipuista ja viedään varastoon meren alle. Nielu tarkoittaa, että ilmakehää lämmittävä hiilidioksidi poistuu pysyvästi.
Istuvan hallituksen ministerit ovat useissa yhteyksissä nostaneet tulppaamisen tärkeimmäksi ilmastotoimekseen. Keino kirjattiin hallitusohjelmaan vajaa vuosi sitten.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) painotti Suomen aikeita tulpata piippuja viimeksi helmikuussa, kun EU-komissio julkisti uuden ilmastotavoitteen vuodelle 2040. Komission mukaan Euroopan maiden tulisi ottaa tekniset nielut käyttöön pikimmiten.
Urakka vaatii aikaa ja rahaa
Teknologia monimutkaiselta kuulostavaan operaatioon on jo olemassa. Edessä on kuitenkin valtava urakka. Samaan aikaan toimella on jo tulenpalava kiire, jos Suomi aikoo avittaa sillä vain 11 vuoden päässä häämöttävää ilmastotavoitetta.
Ilmastopaneeli arvioi loppuvuodesta, että talteenotto- ja varastointihankkeen aloittamisesta siihen pisteeseen, että hiilidioksidi makaa haudassa meren alla, kuluu noin seitsemän vuotta. Tänä vuonna aloitettu hanke olisi siis maalissa vasta vuoden 2030 jälkeen.
– Hiilineutraalisuustavoitteen näkökulmasta pitäisi olla liikkeellä oikeestaan todella nopeasti, sanoo VTT:n teollisuus ja vety -tutkimusalueen johtaja Antti Arasto. Arasto on myös Ilmastopaneelin jäsen.
Myös Ruotsi aikoo käyttää teknisiä hiilinieluja ilmastotavotteisiin pääsemisessä, ja siellä ollaan jo melko pitkällä. Naapurimaa jakaa valtion kassasta kolmisen miljardia euroa, jotta ilmastopäästöjä vähentävä keino saadaan käytäntöön.
Suomessa hallitus pohtii parhaillaan paljon pienemmän, 140 miljoonan euron jakamista hankkeille.
Rahasta puhtaan energia hankkeille on päätetty hallitusohjelmassa. Yle on nähnyt ministeriöiden paperin, jossa pohditaan vaihtoehtoisia tapoja potin jakamiseen.
Summa on pieni hallituksen tavoitteisiin nähden, sanoo teknisen hiilensidonnan toimialapäällikkö Erika Laajalahti Bioenergia ry:stä. Hänen mukaansa pelkästään yhden talteenottolaitoksen pystyttämiseen menisi noin sata miljoona euroa.
– Tuki ei ole ihan sillä tasolla, jossa hallitusohjelman tavoitteet ovat, Laajalahti sanoo.
Norjan hiilidioksidivarasto on jo myyty loppuun
Suomalaistehtaiden päästöille ei myöskään ole vielä paikkaa Euroopassa vireillä olevissa hiilidioksidivarastoissa. Varastointi ei Suomen rajojen sisäpuolella onnistu. Sopivia paikkoja löytyy Norjasta ja Tanskasta.
Ylen tietojen mukaan Norjassa Bergenin lähellä tänä vuonna avautuva varasto on jo myyty loppuun. Yle kysyi asiaa varastoa hallinnoivasta Northern Lights -yhtiöstä. Viestintäjohtaja Benedicte Staalmanin mukaan yhtiöllä on koossa neljä asiakasta.
– Näiden sopimusten myötä olemme täyttäneet varastomme ensimmäisen osan, Staalman vastaa sähköpostitse.
Hän sanoo, että Norjan rannikolla on varastointikapasiteettia valtavalle määrälle, jopa 80 miljardille hiilidioksiditonnille, joten teoriassa suomalaistehtaiden päästöt mahtuvat. Staalmanin mukaan varastoa rakennetaan lisää sitä mukaa, kun kysyntää on.
Sekä Antti Arasto että Erika Laajalahti pitävät ongelmallisena, että Suomi ei ole mukana missään varastohankkeessa.
– Hankkeita on rajallinen määrä, ja jossain vaiheessa niihin ei pääse mukaan, Antti Arasto sanoo.
Laajalahden mukaan Suomen valtion pitäisi ensin tehdä sopimus varastointimaiden kanssa siitä, jonka jälkeen tehtaat ja energialaitokset voisivat itse solmia sopimuksia varastointiyhtiöiden kanssa.
Ministeri Mykkänen vieraili hiilidioksidin varastoinnista vastaavassa norjalaisministeriössä syksyllä. Mitään ei kuitenkaan ole päätetty.
Hallitus on myös pitänyt esillä, että hiilidioksidia voi varastoinnin lisäksi kierrättää. Suomessa aiotaan ottaa hiilidioksidia talteen muun muassa synteettisten polttoaineiden valmistamiseen.
Hiilidioksidista valmistettavista tuotteista muodostuu kuitenkin nielu vain, jos ne ovat pitkäikäisiä. Tällaisten tuotteiden kehitys on Araston mukaan alussa.
– Varastointi on sen sijaan valmista teknologiaa. Kun puhutaan hyötykäytöstä, ollaan huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa ja kehitys varsinkin miljoonien hiilidioksiditonnien nieluun on vuosien päässä, Arasto sanoo.
Käytännössä teknisten hiilinielun käyttöönotto tarkoittaisi, että Suomen pitäisi rakentaa nollasta kokonainen infrastruktuuri hiilidioksidin siirtämiseen.
Se tarkoittaa junia tai rekkoja ja putkistoja, jotka kuljettaisivat hiilidioksidin sopivilta tehtailta satamiin.
Hiilidioksidi vietäisiin laivoilla esimerkiksi Norjaan, jossa se pumpattaisiin nestemäisessä muodossa kilometrien syvyyteen, merenpohjan alle.
Metsätehtailla ei ole kannustinta maksaa talteenotosta
Hallitus haluaa vähentää teknisten nielujen avulla metsäteollisuuden tehtaiden ja bioenergian hiilidoksidipäästöjä. Suurimmat metsätehtaat ja bioenergialaitokset päästävät ilmoille Ilmastopaneelin mukaan noin 28 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.
Metsäteollisuus ja bioenergia eivät kuulu päästökauppaan, sillä biomassa lasketaan uusiutuvaksi. Niillä ei siis ole velvollisuutta maksaa päästämästään hiilidioksidista.
Taloudellista syytä investoida talteenottoteknologiaan ei toisin sanoen ole. Toisin on muualla teollisuudessa, jolla on päästökaupan kautta kannuste.
– Jos hiilidioksidi otetaan talteen fossiilisen tuotannon yhteydessä, silloin ei tarvitse maksaa päästöoikeuksia. Bioenergian osalta kannustetta varastointiin ja sitä kautta hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä ei toistaiseksi ole, Erika Laajalahti sanoo.
Esimerkiksi Norja ottaa talteen fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvää hiilidioksidia. Sielläkään työ ei silti ole lähtenyt käyntiin markkinoiden ehdoilla. Valtio on tukenut sekä hiilidioksidin varastointihankkeita että talteenottoa noin kahdella miljardilla eurolla.
Tänä vuonna avattavaan varastoon viedään ensimmäisenä norjalaisen sementtitehtaan päästöjä. Yle vieraili tehtaalla syksyllä.
Tekninen hiilinielu on kallis ilmastotoimi
Suomessa hallitus kaavailee paikkaavansa vajetta muun muassa luonnollisessa, metsien ja maankäytön muodostamassa hiilinielussa. Edellinen hallitus rakensi suunnitelman Suomen hiilineutraaliudesta sen varaan, että luonnollinen hiilinielu eli maankäytön ja metsien muodostama nielu imisi kolmanneksen Suomen kokonaispäästöistä.
Nyt maankäyttösektori on kokonaisuudessaan päästölähde eikä nielu. Myös liikenteen päästövähennykset uhkaavat jäädä tavoitellusta.
Ilmastopaneelin mukaan tekninen hiilinielu on kuitenkin kallis ilmastokeino verrattuna esimerkiksi luonnon hiilinieluun.
Paneeli laski loppuvuodesta, että hiildioksidin matka piipun päästä hautaan meren alle maksaisi suomalaistahetaalta noin 130–240 euroa per tonni. Maankäyttösektorilla hiilitonnin vähentäminen maksaa paneelin arvion mukaan 10–20 euroa.
Suomen olisi paneelin mukaan järkevää ottaa talteen ja varastoida 5–6 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Se tarkoittaisi 605–705 miljoonan euron kuluja.
Erika Laajalahti sanoo, ettei bioenergiala odota, että kaikki raha uuden markkinan pystyttämiseen tulisi valtion kukkarosta vaan esimerkiksi yksityisiltä yrityksiltä.
Esimerkiksi Tanskassa Microsoft on ostanut energiayhtiö Ørstedin tulevasta bioperäisen hiilidioksidin varastoinnin hankkeesta tilaa omia ilmastotavoitteitaan varten. Lopullisen markkinan pitäisi syntyä EU-tasolla ja sääntelyn kautta.
Laajalahti huomauttaa, että Ruotsi on kaikesta huolimatta päässyt Suomea paljon pidemmällä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin edistämisessä.
Myös Ruotsi aikoo ottaa talteen juuri bioperäistä hiiltä. Siellä rahaa jaetaan parhaillaan käänteisen huutokaupan eli tarjouskilpailun avulla. Laajalahden mukaan Ruotsissa on jopa 25 hiilidioksidin geologiseen varastointiin liittyvää hanketta. Suomessa luku on yhä pyöreä nolla.
Suomessakin harkitaan vastaanvanlaista huutokauppaa. Se on kuitenkin vasta etenemässä selvitykseen.
– Meillä pitäisi yhdessätoista vuodessa tapahtua aivan valtava muutos. Jos katsoo Ruotsiin ja Tanskaan, siellä on selvä tahtotila, että tähän suuntaan mennään. Meiltä se puuttuu, Laajalahti sanoo.
Aiheesta lisää uutispodcastissa:
Katso video Norjan hiilidioksidivarastosta: