Osasiko mummosi loihtia vanhasta nahkatakista hameen tai muuttaa kaapin perukoille jääneen mekon housuiksi?
Myös vaateteollisuus on kiinnostunut tästä vanhasta taidosta, jota kutsutaan nykytermein upcyclaukseksi.
Upcyclauksella tarkoitetaan vanhan vaatteen uudelleenkäyttöä sellaisenaan ilman kankaan hajottamista takaisin kuiduiksi. Kangasta saatetaan käsitellä esimerkiksi värjäämällä tai valkaisemalla. Muuten materiaali pyritään hyödyntämään saumoineen ja muine erityispiirteineen.
Toistaiseksi upcyclausta harjoittavia vaatevalmistajia on Suomessa vain kourallinen. Niistä tunnetuimmat ovat Pure Waste, Globe Hope sekä Marimekko.
Myös Helsinkiläinen VAIN on yksi kotimaisia upcycling-vaatteita tuottavista yrityksistä. Vaatesuunnittelijaksi opiskellut Beda Suni on toiminut yrityksen tuotantopäällikkönä kahden vuoden ajan.
Brändin ensimmäiset upcyclatut tuotteet julkaistiin helmikuun alussa.
– Mielestäni vaatteesta saa näkyä elämä. Se jopa tuo luonnetta vaatteeseen, kuvailee Suni.
Upcyclaus alkaa siitä, kun kuluttaja hankkiutuu eroon vaatteesta. Kierrätystuote päätyy poistotekstiilikeräyksen kautta lajittelukeskukseen, jossa se tarkastetaan hajujen ja tahrojen varalta. Sitten se pakataan ja lähetetään poistotekstiilejä hyödyntävälle yritykselle.
– Meille tulevat upcycling-materiaalit käyvät vielä kertaalleen pesulassa, jonka jälkeen tarkastamme ne itse. Sitten kankaat lähtevät ommeltaviksi, ja lopulta valmiit tuotteet laitetaan myytäväksi jakelukanaviimme, Suni kertoo.
Ei pelkkä imagon kiillotin
Beda Suni kertoo, että upcyclatuille ja muille kierrätysmateriaaleista valmistetuille vaatteille on kysyntää.
– Koemme, että kuluttajat ovat jo sen verran tietoisia vaate- ja tekstiilialan ongelmista, että he osaavat vaatia muutosta nykyisiin toimintatapoihin.
Vaikka kierrätysmateriaalien käyttö on Sunin mielestä vaatebrändeille myös imagokysymys, hän korostaa, ettei kyse ole viherratsulla ratsastamisesta.
Vastuullisuuden pitäisi olla Sunin mukaan kaikille nykypäivän vaatevalmistajille itseisarvo. Haasteena on toisaalta se, kuinka tehdä tuottoa myymällä vaatteita, mutta olla samalla kannustamatta ostamiseen ostamisen takia.
Tekstiilituotteita pidetään usein nopean kierron kulutustavaroina, joihin ei haluta erityisesti investoida, sanoo vastuullisuuden ja kiertotalouden johtava asiantuntija Emilia Gädda tekstiili-, vaate- ja muotialan yritysten etujärjestö Suomen Tekstiili & Muodista (STMJ).
Gädda korostaa, että kestävän kehityksen kannalta olisi tärkeää, että kun vaatehankintoja tehdään, panostettaisiin ensisijaisesti materiaalin laadukkuuteen. Näin vaatteet tulisivat varmemmin käyttöön, mutta niillä voisi olla elämää myös sen jälkeen, kun ne lakkaavat tuottamasta iloa omistajalleen.
– Jo uutta tuotetta ostaessa kannattaisi tiedostaa, että vaatteen voi jonain päivänä esimerkiksi viedä ompelimoon, jossa siitä voi luoda jotain uutta, Gädda toteaa.
Edullisempi ratkaisu valmistajalle sekä kuluttajalle
Beda Suni kertoo, että upcyclaaminen voi tulla vaatevalmistajalle uuden kankaan käyttöä kannattavammaksi. Erityisesti pienyrittäjälle upcyclatut materiaalit ovat hyvä valinta edullisen lähtöhinnan sekä kohtuullisten tilausmäärien vuoksi.
– Raakamateriaalia pitää usein tilata kerralla satoja metrejä, mihin pienellä yrityksellä ei välttämättä ole varaa. Upcyclattuja kankaita ostaessa määristä pystyy usein neuvottelemaan.
Suni korostaa, että vaatteen hintaa tulisi tarkastella myös tuotteen käyttökertojen kautta. Laadukas upcycling-vaate voi tulla kuluttajalle myös pikamuotia edullisemmaksi, sillä se kestää pidempään.
– On tärkeää kyseenalaistaa, tarvitseeko meidän omistaa niin paljon, Suni pohtii.
Upcyclaus ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa vaateteollisuudessa.
STJM:n vastuullisuuden ja kiertotalouden johtava asiantuntija Emilia Gädda pohtii, voisiko kehitystä vauhdittaa esimerkiksi verohuojennuksilla tai ALV-ohjauksella.
– Toistaiseksi valtaosa kuluttajista tekee ostopäätöksensä kukkaron perusteella.
Tärkeintä olisi kuitenkin saada kuluttajien käyttäytymistä muutettua.