Viisi nuorta naista voimistelee permannolla tavallisena arkiaamuna. He eivät ole voimistelijoita, vaan seiväshyppääjiä. Viikoittainen kahden ja puolen tunnin telinevoimistelu on tärkeä harjoitus, kun urheilijoiden tavoitteena on sinkauttaa itsensä seipäällä yli neljän metrin, yksi naisista lähemmäs viiden metrin haamurajaa.
Valmentaja sukkuloi pisteeltä toiselle, huikkaa ohjeita yhdelle samalla kun auttaa toista löytämään oikean liikeradan.
Jos ei tietäisi, kuka heistä on seiväshypyn Euroopan mestari ja MM-pronssimitalisti, ei sitä voisi valmentajan käytöksestä päätellä. Wilma Murto, 25, ei saa erityistä huomiota ikkunattomassa voimisteluluolassa.
He siirtyvät rekille. Siitä lähtee kirskuva ääni, johon valmentaja Jarno Koivunen, 49, ja hänen valmennettavansa eivät kiinnitä mitään huomiota.
Wilma Murto nojaa voimistelutelineeseen, ja näppäilee puhelintaan. Hän on selvästikin ryhmän musiikkivastaava, sillä kaiuttimissa soinut iskelmä vaihtuu räppiin. Jos joku kuvailee musiikkimakunsa olevan ”laidasta laitaan”, tätä se varmaankin tarkoittaa.
– Työpaikkakiusaamista, Koivunen kommentoi valmennettaviensa musiikkivalintoja ja saa Murron purskahtamaan nauruun.
Harjoitusten myönteinen ilmapiiri näkyy ja kuuluu.
Aina kaksikolla ei ole ollut näin mukavaa tehdä töitä yhdessä.
Kuusi vuotta sitten Jarno Koivusen oli pakko tehdä kipeä päätös, jolla on ollut kauaskantoiset seuraukset.
Muistiinpanoja tekevä äiti
Yksi lasten seiväskoulua seuraavista vanhemmista kiinnittää Jarno Koivusen huomion. Äiti on tuonut 9-vuotiaan tyttärensä Kupittaan yleisurheiluhallille vajaan tunnin ajomatkan päästä Salon Kuusjoelta. On vuosi 2007.
Jarno Koivunen on opettanut seiväshyppyä sadoille lapsille ja nuorille. Ensimmäisistä kerroista ei vielä tiedä, kenestä seiväskoululaisesta tulee huippu-urheilija. Edes Wilma Murto ei kummemmin erottunut, mutta hänen äitinsä Sari Murto erottui. Hän kyseli Koivuselta seiväshypystä ja kirjoitti innostuneena ohjeita ylös.
Myöhemmin Koivunen huomasi, että pitkänhuiskea tyttö oli paitsi lahjakas myös poikkeuksellisen hyvä keskittymään. Koordinaatio oli hieman hukassa, mutta sitä kyllä saataisiin paremmaksi. Vuonna 2014, Murron ollessa lukioikäinen, Koivusesta tuli hänen henkilökohtainen valmentajansa.
Kun 17-vuotias Murto taivutti vuonna 2016 nuorten maailmanennätyksen 471, Koivunen oli tiennyt jo useamman vuoden, että hänellä oli käsissään ainutlaatuinen lahjakkuus. Nyt sen tiesivät muutkin.
Valmentaja oli osannut varautua kaikkeen, myös edessä odottavaan julkisuuden valokeilaan. Hänelle oli tärkeää, että Murto voisi keskittyä urheiluun.
– Noin vuosi ennen sitä maailmanennätystä alkoi näyttää, että Wilma saattaa mennä aika korkealle. Luojan kiitos sanoin Wilman vanhemmille, että olisi hyvä hommata manageri. Heiskan Teron liittyminen Wilman taustajoukkoihin oli hänen uransa pelastus.
Huippu-urheilu näytti Murrolle varjoisaa puoltaan maailmanennätysvuoden jälkeen: seurasi loukkaantumisia ja kehityskäyrä kääntyi laskuun. Samaan aikaan Murto siirtyi lukiolaisesta ammattiurheilijaksi.
Vaikea päätös
Kaikki näyttää Paavo Nurmen stadionilla aivan tavanomaiselta heinäkuisena kesäpäivänä. 20-vuotias Wilma Murto ja Jarno Koivunen juttelevat auringonpaisteessa. Yleensä paikalla on muitakin Koivusen valmennettavia, mutta nyt valmentaja haluaa olla kahdestaan Murron kanssa.
Koivunen on päättänyt katkaista valmennussuhteen Murron kanssa. Hän on miettinyt asiaa pitkään ja tullut tulokseen, että se olisi Murron urheilu-uran kannalta paras ratkaisu.
– Oli kova paikka sanoa Wilmalle, etten valmenna häntä enää. Tavoitteet ja toiminta eivät siinä kohtaa kohdanneet, enkä löytänyt keinoja muuttaa asiaa, Koivunen muistelee.
Murto taustoitti vuonna 2020 Iltalehdelle syitä, miksi yhteistyö päättyi kesällä 2018.
– Minulla alkoi olla omia mielipiteitä, joita en ehkä osannut esittää ihan oikein, eikä valmentaja osannut ottaa niitä vastaan, Murto kertoi tuolloin.
Keskustelu aurinkoisella stadionilla oli lyhyt, mutta myöhemmin Murto ja Koivunen kävivät asiaa läpi pidemmin. Kilpailukauden päätteeksi kaksikon tiet erosivat. Välirikosta ei kuitenkaan ollut kysymys.
– Meillä oli koko ajan ihan hyvät välit. Olin jopa valmis auttamaan Wilmaa löytämään uuden valmentajan. Valmennusvastuuseen kuuluu, ettei urheilijaa voi jättää tyhjän päälle. Asiat täytyy hoitaa fiksusti, Koivunen kertoo.
Syksyllä 2018 Murto löysi uuden kodin Lahdesta, jossa häntä valmensi Steve Rippon. Yhteistyö kaatui näkemyseroihin, ja maaliskuussa 2019 Murto muutti Kuortaneelle Mikko Latvalan valmennukseen. Syksyllä 2019 Murto selviytyi Dohan MM-kisoihin, mutta jäi karsintaan tuloksella 435.
Samaan aikaan Jarno Koivunen jatkoi arkista puurtamista Turun urheiluakatemiassa. Hänen pitkäaikainen valmennettavansa, entinen SE-nainen Minna Nikkanen lopetteli uraansa.
Pitkästä aikaa Jarno Koivusella ei ollut vastuullaan kansainvälisen tason seiväshyppääjää.
Matkustusta tuli vähemmän, itsensä kehittämistä enemmän.
”Ulospuhallus tuli itsellenikin tarpeeseen. Olin kiertänyt Minnan ja Wilman kanssa ulkomaan kisoja yli kymmenen vuotta. Se ei ole aina ihan helppoa.”
Yllättävä soitto
Syksyllä 2019 Koivunen havahtui kotisohvallaan puhelimen pirinään. Soittaja oli Wilma Murto, joka oli reilua vuotta aikaisemmin lähtenyt kokeilemaan siipiään muiden valmentajien opissa.
Koivunen ajatteli ensin, että Murto tarvitsi apua seipäisiin tai niiden kuljetukseen liittyen. Murto halusikin aloittaa valmennussuhteen puhtaalta pöydältä.
Yhteistyö Mikko Latvalan kanssa oli kestänyt tässä vaiheessa puoli vuotta, mutta Murto ei ollut kotiutunut Kuortaneelle eivätkä näkemykset valmentajan kanssa kohdanneet tarpeeksi hyvin.
– Tietenkin olin yllättynyt, kun hän soitti. Ensin jarruttelin, että mieti nyt tarkkaan. En heti luvannut, mutta olin halukas kuuntelemaan lisää, Koivunen kertaa puhelun kulkua.
Seuraavana päivänä Koivunen ja Murto tapasivat Kupittaan keilahallilla ja päättivät yksissä tuumin, että urheilija palaisi Koivusen valmennukseen.
– Hyvä tyyppi hän oli lähtiessä ja hyvä tyyppi takaisin tullessa. Se ei ollut muuttunut, Koivunen sanoo.
Valmennussuhteen jatkuminen Koivusen kanssa tarkoitti tietynlaista ohjelmistopäivitystä yhteistyöhön.
– Päivitimme dynamiikkaamme niin, että se tuntuu tasa-arvoiselta. Jarno on ollut juniorivaiheen valmentajani, mikä on tosi erilaista kuin huippuaikuisurheilijan valmentaminen, Murto kertoo ja jatkaa:
– Eniten siinä on muuttunut se, miten minä osaan kommunikoida niin, että valmennussuhde toimii paremmin.
Kun Murron valmentajakaruselli pysähtyi loppuvuodesta 2019, arki solahti uusvanhoille raiteilleen. Kesällä 2021 hän rikkoi vihdoin viisi ja puoli vuotta vanhan Suomen ennätyksensä. Taakka putosi Koivusen ja Murron hartioilta.
Pari vuotta aiemmin Murron tiuhaa tahtia vaihtaa valmentajaa oli ihmetelty. Osa kritisoijista piti häntä menetettynä teinitähtenä. Ei enää. Murto oli matkalla seiväshypyn terävimmälle huipulle.
Nyt Murto on hallitseva Euroopan mestari sekä sisä- että ulkoradoilta. Viime kesänä hän saavutti pronssia MM-kilpailuissa Budapestissä.
Vaatimustaso korkealla
Kun Koivunen ja Murto nyt muistelevat vuosia 2018 ja 2019, ovat he tyytyväisiä siihen, mitä vaikeasta ratkaisusta on seurannut.
Koivunen on samalla vaativa ja vaatimaton. Vaativa itseään ja urheilijoitaan kohtaan, mutta vaatimaton, kun häntä pyytää kehumaan itseään.
– Mikä tekee minusta hyvän, on se, kun otan vastuun jonkun valmennuksesta, otan sen sataprosenttisesti. En anna itselleni siimaa päästä helpolla. Mutta en tiedä, olenko sen parempi valmentaja kuin kolme vuottakaan sitten. Se aina tulee menestyksen mukana, että on mukamas parempi valmentaja.
Murron menestyksen myötä kiinnostus myös Koivusta kohtaan on kasvanut.
– Nyt kun on mennyt hyvin, kaikki haluaisivat jostain syystä kuunnella, mitä haluan sanoa. Ensimmäinen asia, jonka olen itselleni luvannut, etten lähde yhteenkään luentoon tai puhumaan yrityksille. Se veisi aikaa päätehtävältäni, Koivunen sanoo.
Valmentaja kiittää myös suojattiaan, että tämä on pitänyt keskittymisen olennaisessa.
– Wilma on ollut siinä hyvä nyt, että se tulee häneltä hyvin vahvasti, että yhtäkään treeniä ei saa jäädä väliin näiden sponsorijuttujen takia, eikä ole oikeastaan jäänytkään. Se on mennyt hyvin.
Yksilöurheilussa tulonmuodostus on usein monimutkaisempaa kuin esimerkiksi palkkaa saavana jalkapalloilijana. Tiimi Murto, Koivunen ja Heiska on miettinyt tiukat rajat yhteistyökuvioille.
– Täytyy tietysti olla tuloja ja sponsoreita, mutta täytyy olla tarkat rajat, jotta mahdollisuudet urheiluun eivät mene huonommaksi. Lopulta urheilu tuo leivän pöytään. Ei saa hyviä yhteistyökumppaneita, jos hyppää 420. Jos hyppää 490, on varaa valita. Saa tehtyä sponsorisopimukset niin kuin haluaa. Se antaa tavallaan työrauhaa, Koivunen sanoo.
Koivusen ura olisi voinut lähteä aivan toiseen suuntaan, jos hänen päätöksentekoaan ohjaisi raha. Seitsemisen vuotta sitten Koivusta houkuteltiin valmentamaan Qatariin kovalla kuukausipalkalla ja työsuhde-eduilla. Hän ei edes harkinnut tarjoukseen tarttumista.
– Se on ehkä näitä elämänarvoja. En valmentaisi ollenkaan, jos raha olisi ensimmäinen mittari, jonka mukaan teen päätöksiä. Raha ei ole minulle niin tärkeää. Kunhan normaalin elämisen pystyy klaaraamaan, se riittää. Olen sanonut, että jos olisi enemmän rahaa, sitä enemmän tuhlaa. Ei siitä olisi mitään hyötyä.
– Elämä on sitä parempaa, mitä normaalimpaa se on.
Paineet kasvavat
Viime vuonna Olympiakomitean huippu-urheiluvastaava Tommi Pärmäkoski huomasi, että Koivusen työtunnit paukkuivat viikosta ja kuukaudesta toiseen. Nyt Koivunen on pystynyt Olympiakomitean tuen ansiosta vähentämään muita töitään ja keskittymään pelkästään Murron valmentamiseen kohti Pariisin olympialaisia.
Vuosi 2024 tarjoaa Murrolle tilaisuuden jopa kolmeen arvokisamitaliin, kun kalenterissa ovat MM-hallit Glasgow’ssa, EM-kilpailut Roomassa sekä olympialaiset Pariisissa.
– Joskus minulla oli unelma saada urheilija olympialaisiin. Kun se tapahtui, ajattelin, että olisihan se hienoa saada urheilija olympiafinaaliin. Kun sekin tapahtui, niin olisi hienoa saada urheilija olympialaisissa palkintopallille. Se on seuraava, Koivunen miettii.
Kun rima lähenee viittä metriä, paineet myös Koivusen valmennusosaamista kohtaan nousevat.
– En luota semmoiseen musta tuntuu -menetelmään. Raaka data on raakaa dataa muutaman vuoden päästäkin. Siihen on helpompi nojata. Minulla on dataa varmaan 40 vuoden pankki, joka on ollut oman oppimisen väline. Niitä exceleitä kun vääntää, erottuu asioita, mitkä toimivat ja mitkä eivät toimi.
Koivunen viettää Murron kanssa parikymmentä tuntia viikossa ja pyrkii olemaan paikalla jokaisessa harjoituksessa.
Seiväshyppyä ja sen oheisharjoittelua Koivunen miettii suuren osan hereilläoloajastaan. Harjoitusten lisäksi aikaa kuluu niiden suunnitteluun ja analysointiin.
”On laadun kannalta tärkeää, että ei vain voi mennä treeneihin väsyneenä tai tehdä suunnitelmaa väsyneenä. Vaan valmentajalla täytyy olla paras hetki.”
Laatu on muutenkin tärkeä teema Koivusen valmennusfilosofiassa. Seiväshyppy on Koivusen mukaan melko toistettava laji, eikä siinä usein tapahdu mitään yllättävää. Keskustelut muiden huippuvalmentajien kanssa ovat osoittaneet, että valmennusmetodit ovat maailmalla varsin yhteneväisiä.
– Ratkaisevaksi tekijäksi tulee se, kuka tekee ne yksinkertaiset hyvät harjoitukset vähän laadukkaammin kuin se toinen kaveri. Koko valmennuksen täytyy perustua siihen, että laadusta ei saa tinkiä, ei itse harjoitteissa, ei harjoittelussa, eikä myöskään palautumisen eteen tehtävässä työssä.
– Meillä on sellainen sanonta, että joku perhana tekee sen kuitenkin. Jos itse ei tee sitä niin laadukkaasti kuin osaa, joku tekee. Silloin on hävinnyt pelin.