Ylen jutut kananmunista löytyneistä elävistä loisista ovat herättäneet ihmettelyä siitä, miten elävän lieron sisältävä muna pääsee livahtamaan pakkaamossa kennoon asti.
Vaikka jokainen kananmuna käy läpi moniportaisen tarkastuksen, varsinkaan pientä suolinkaista ei pysty erottamaan edes läpivalaisussa.
– Kananmunille tehdään vihervaloläpivalaisu. Vihreä valo reagoi hemoglobiiniin eli tunnistaa veren. Suolinkaisessa ei ole verta, siksi järjestelmä ei sitä huomaa, sanoo tuotantojohtaja Jussi Vuori Dava Foodsin Kaarinan munapakkaamosta.
Suolinkainen myös muistuttaa väriltään kananmunan massaa, joten linjasto ei hälytä, vaikka munassa olisi loinen kyydissä.
Eikö laitteistoa pitäisi kehittää tunnistamaan loiset?
– Nykytekniikalla se ei onnistu. Merkittävin tapa hallita asiaa tapahtuu tiloilla, Vuori toteaa.
160 koputusta munaa kohti
Kananmunapakkaamoiden valvonta perustuu elintarvikehygienialainsäädäntöön ja kaupan pitämisen lainsäädäntöön. Säädöksiä on sekä EU:n että kansallisella tasolla.
Valvonnasta vastaa virkaeläinlääkäri. Pakkaamon tarkastuksen voi tehdä myös esimerkiksi kunnan terveystarkastaja.
Ennen läpivalaisua muna saa muun muassa paino- ja laatuluokituksen. Sitä myös koputellaan 160 kertaa pienillä ”vasaroilla”, joiden päässä oleva mikrofoni tunnistaa äänen perusteella, onko munassa säröjä.
Dava Foodsin munapakkaamon linjalle nousee imukupeilla joka päivä miljoona munaa. Munat valokuvataan, jolloin järjestelmä tunnistaa niiden paikan linjalla. Alkumetreillä myös poistetaan kaikki likaiset ja rikkinäiset munat.
Automaattikääntäjä järjestää munat linjalle kärki edellä, jolloin tylpän puolen ilmakuplat ovat samaan suuntaan.
– Munat kulkevat myös ultravioletti-desinfioinnin läpi eli pieni antibakteerinen valo desinfioi kananmunan pinnan, Vuori selventää.
Se on ainoa puhdistus, joka pakkaamoissa kananmunille tehdään. Seuraavaksi laitteisto punnitsee munat ja jaottelee ne painon mukaan koteloihin. Lopuksi ne saavat pakkaamoille laissa määrätyn leiman kylkeensä.
Täysin kelvottomia munia päivässä korkeintaan prosentti
Kaarinan munapakkaamolla hylätään miljoonasta päivittäisestä kananmunasta keskimäärin kuusi prosenttia B-luokan muniksi. Niitä ei voi myydä kuluttajille, mutta ne kelpaavat elintarviketeollisuudelle. B-luokan munista valmistetaan esimerkiksi valmistetaan pastöroitua munamassaa.
Täysin käyttökelvottomiksi eli C-luokkaan päätyy noin 0,5–1 prosenttia munista. Yleisimmät syyt täydelliseen hylkyyn ovat rikkonaisuus ja verisyys.
Loput eli A-luokan munat päätyvät kuluttajille.
Koska suolinkaiset eivät löydy pakkaamon linjalla, ainoat mahdolliset havainnot tulevat pakkaamon tietoon kuluttajilta.
– Viime vuonna pakattiin noin 300 miljoonaa munaa. Suolinkaishavaintoja kuulimme kuluttajilta parisenkymmentä. Eli kyllä ne todella harvinaisia ovat, toteaa Jussi Vuori.
