Voimakasta kutinaa aiheuttavat syyhytartunnat ovat kasvaneet viime vuosina Suomessa räjähdysmäisesti.
YTHS:n yleis- ja mielenterveyden ylilääkäri Minna Paavonsalon mukaan syyhy näkyy aiempaa enemmän myös opiskelijaterveydenhuollossa.
Vuonna 2021 syyhydiagnooseja tehtiin koko maassa opiskelijaterveydenhuollossa noin 200, mutta viime vuonna jo vajaa tuhat. Nyt niitä on tehty jo parissa kuukaudessa YTHS:llä yli 200.
– Siinä on hurja nousu.
Kaikki eivät kuitenkaan hakeudu syyhyn takia hoitoon. Tartuntoja on siis todellisuudessa huomattavasti todettuja tapauksia enemmän.
Aina lääkäri ei osaa tunnistaa raastavaa kutinaa heti syyhyksi. Yle kertoi viime vuonna esimerkiksi Hans Peter Schüttista, jonka syyhy pitkittyi väärän diagnoosin vuoksi.
– Syyhyn tunnistaminen ei ole aina helppoa edes ammattilaiselle, myöntää ihotautien- ja allergologian erikoislääkäri Maria Huttunen Mehiläisestä.
Uraansa aloitteleva lääkäri ei välttämättä hoksaa
Syyhydiagnooseja menee toisinaan ammattilaisilta ohi, ja toisaalta oireet voidaan tulkita virheellisesti syyhyksi.
Periaatteessa diagnosointi ei ole vaikeaa, kun osaa etsiä syyhypunkin kaivamia käytäviä. On tärkeää myös etsiä syyhyihottumaa.
YTHS:n Paavonsalon muistuttaa, että kaikki ihomuutokset eivät ole syyhyä. Syyhyä osataan epäillä etenkin, jos hoitohenkilökunnalla on tieto syyhytapauksista potilaan lähipiirissä
Maria Huttunen arvioi, että syyhyn tunnistaminen onkin ihotautien erikoislääkärille helppoa.
Sen sijaan uransa alussa oleva vaikkapa perusterveydenhuollossa tai varuskunnassa työskentelevä lääkäri ei Huttusen mukaan välttämättä aina hoksaa, että kyse on syyhystä.
Paavonsalon mielestä yleislääkärit ja muut hoitohenkilökuntaan kuuluvat osaavat kyllä epäillä syyhyä.
– Ei siinä erikoislääkäriä tarvita, Paavonsalo toteaa.
Mikroskooppivarmistus ei realistista terveyskeskuksessa
Diagnosoinnin vaikeus liittyy Huttusen mukaan siihen, että syyhyä on monenlaista. Tunnusmerkkejä voi löytyä vaikkapa vain vaatteiden alta kainaloista.
Jos potilasta ei pyydetä riisuutumaan ja tarkastetaan vaikkapa vain ranteet, voi syyhy jäädä huomaamatta.
Perinteisesti on ajateltu, että lopullinen varmistus syyhypunkista saadaan tarkastelemalla epäiltyä syyhypunkkia mikroskoopin avulla.
Lääkäri kaivaa nuppineulalla syyhykäytävästä epäillyn syyhypunkin ja nostaa sen mikroskoopin alle.
Paavonsalo muistuttaa kuitenkin, että itse syyhypunkin löytäminen vaatii lisätyöskentelyä.
Huttusen mukaan on selvää, ettei esimerkiksi terveyskeskuksissa ole realistista varmistaa syyhydiagnooseja mikroskoopilla. Se ei ole myöskään välttämätöntä, jos kyseessä on tyypillinen syyhytapaus.
Monennäköistä syyhyä
Syyhyn tunnistamista vaikeuttaa Maria Huttusen mukaan myös se, ettei se näytä aina samanlaiselta kuin lääketieteen oppikirjoissa.
Toisin kuin vaikkapa helposti tunnistettava atooppinen ihottuma, syyhy on loistauti. Syyhyyn liittyvä ihottuma onkin elimistön reaktio syyhypunkkiin ja sen eritteisiin.
Ihmisten iho ja puolustusjärjestelmät voivat reagoida tähän syyhypunkkiin eri tavoin.
Esimerkiksi perussairaalle ja huonokuntoiselle ihmiselle syyhy voi aiheuttaa hilseilevän ja karstaisen ihottuman.
– Tätäkin voi olla vaikea diagnosoida, jos ei ole kokemusta, Huttunen kertoo.
Paavonsalon mukaan syyhy on myös mahdollista sekoittaa muihin ihotauteihin. Jos ihminen on raapinut itseään kutinan vuoksi, voi iholla olla erilaista ihottumaa. Se saattaa tulehtua.
Syyhyä voi lisäksi olla vaikea erottaa esimerkiksi hyönteisten puremista.
Syyhyä käydään läpi lääkärin perusopinnoissa. Huttunen muistuttaa silti, että ihotauteja on ainakin pari tuhatta, eikä yhteen voi keskittyä kovin pitkän aikaa.
Työtä tekemällä oppii myös, ja siihen liittyykin epidemioiden hyvä puoli:
– Kun syyhyä on paljon liikkeellä, oppivat lääkärit ja hoitohenkilökunta siitä enemmän, sanoo Maria Huttunen.