Mitä saat, kun ladot pöytään pari miljoonaa euroa, tuot paikalle maailman kymmenen parasta snookerpelaajaa ja muokkaat yli satavuotiaan pelin sääntöjä?
Vastaus: tyhjyyttään ammottavia katsomoita, huonosti käyttäytyviä katsojia ja pahaa verta lajiyhteisöön.
Saudi-Arabiassa ensi kertaa järjestettävä ammattilaissnookerin kutsukisa alkoi maanantaina maan pääkaupungissa Riadissa. Kisaan liittyi jo ennakkoon paljon parranpärinää, sillä tapahtuma rakennettiin palvelemaan vain rankinglistan kymmentä parasta pelaajaa. Saudijärjestäjien ja snookerin kattojärjestön World Snookerin alkuperäinen lupaus käsitti kaikki ammattilaiskiertueen 128 peluria.
Tiivistetysti: Saudikisasta tuli yksi lisäkeino suoltaa rahaa jo parhaiten tienaavalle kärkijoukolle, jonka takana valtaosa ammattilaispelaajista ei pääse tienesteissä edes suomalaisen keskivertopalkansaajan tasolle.
Voittopalkinto ei ole suurin
Jos ilman katsojia järjestettävää Champions League -turnaussarjaa ei lasketa mukaan, saudikisa pelataan ammattilaiskiertueen standardeilla lyhyimmällä mahdollisella pelisysteemillä. Otteluvoittoon vaaditaan vain neljä voitettua erää lukuun ottamatta finaalia, jossa mestaruuteen riittää viisi erävoittoa.
Turnauksen voittaja kuittaa lähes 300 000 euroa. Se on summana tismalleen sama, jonka mestari kuittaa snookerin toiseksi arvostetuimmassa turnauksessa, tammikuussa Lontoossa täpötäysien katsomoiden edessä pelattavassa The Mastersissa.
Saudikisassa otteluista maksettavat palkintorahat ovat kuitenkin vain sivujuonne. Tapahtuma markkinoitiin perinteiselle pelipöydälle lisättävällä kultaisella pallolla. 20 pisteen arvoinen pallo säilyy pöydällä niin kauan, kun pelaajalla on mahdollisuus tehdä maksimibreikki eli 147 pisteen lyöntisarja.
Normaalissa maksimibreikissä pelaaja pussittaa vuorotellen 15 punaista ja 15 mustaa palloa sekä niiden jälkeen perinteiset väripallot arvojärjestyksessä pienimmästä suurimpaan. Saudikisassa pelaajalla on mahdollisuus yrittää snookerin maailmanennätysbreikkiä, mikäli hän onnistuu pussittamaan kultaisen pallon normaalin maksimibreikin päättävän viimeisen mustan jälkeen. Kultainen pallo sijoitetaan erän alussa kiinni aloituspäädyn vallin, samaan linjaan ruskean pallon pisteen kanssa.
167 pisteen maksimibreikistä on luvassa 500 000 dollarin eli noin 460 000 euron breikkipalkinto. Yhdestä lyöntisarjasta maksetaan siis yli puolitoista kertaa enemmän kuin koko kisan voitosta.
Tyylitajua ei voi ostaa
ME-yritys nähtiin välittömästi turnauksen avauspäivänä lajilegendojen John Higginsin ja Mark Williamsin kohtaamisessa. Higgins yritti maksimibreikkiä heti ensimmäisessä erässä ja eteni aina väripalloille saakka. Hän epäonnistui kuitenkin keltaisen pallon pussituksessa, kun breikissä oli 120 pistettä.
Huomion varasti kuitenkin saudiyleisö, joka vaelsi katsomoon kesken ratkaisuhetkien. Higginsin breikkiä omalla penkillään seurannut Williams katsoi pariin otteeseen ihmetellen yleisön käytöstä.
Higgins puolestaan joutui keskeyttämään valmistautumisensa 15. mustan pussitukseen, kun yleisössä etsittiin mieluista istumapaikkaa katsomosta, josta yli 80 prosenttia oli tyhjillään.
Tässä kohtaa on hyvä kerrata muutama perusasia.
Ensiksi. Ammattilaiskisoissa yleisöä ei päästetä katsomoon kesken erien, ja katsomosta on mahdollista poistua vain erien välissä pidettävän parin minuutin tauon aikana. Mikäli katsoja ei ehdi takaisin paikalleen erän alkaessa, hän joutuu odottamaan erän päättymistä päästäkseen takaisin paikalleen.
Toiseksi. Jos katsoja liikkuu pelaajan tähtäyslinjassa, kun pelaaja valmistautuu lyöntiin tai on alhaalla lyöntiasennossa, tuomari varoittaa katsojaa. Jos katsoja osoittaa täyttä piittaamattomuutta ja häiritsee pelaajan lyöntisuoritusta räikeästi, tuomari käskee järjestyksenvalvojaa poistamaan häirikön katsomosta ilman ennakkovaroitusta.
Snooker on etikettilaji, jossa edellä mainittuja esimerkkejä tapahtuu harvoin, mutta kun sellainen osuu kohdalle, pelaajan reaktio on kauniisti ilmaistuna vihamielinen. Maanantaina Higgins tyytyi pyörittelemään päätään ja nauramaan tilanteelle. Reaktio olisi ollut täysin päinvastainen missä tahansa muualla.
Syy nelinkertaisen maailmanmestarin huvittuneisuuteen löytyy vain ja ainoastaan rahasta. Snookerpelaajille tuhtien breikki- ja voittopalkintojen lisäksi tähdet eivät ole matkanneet Saudeihin ilmaiseksi. Yle Urheilun tietojen mukaan jokainen on netonnut kuusinumeroisen summan pelkästään vaivautumalla paikalle.
Tätäkö snooker haluaa?
Arabimaat ovat profiloituneet 2000-luvulla suurten urheilutapahtumien järjestämisessä. Näistä isoa osaa leimaa paikallisen väestön kiinnostuksen puute, vaikka lipuista ei tarvitsisi pulittaa senttiäkään.
Omakohtainen kokemukseni rajoittuu vuonna 2019 Qatarissa järjestettyihin yleisurheilun MM-kisoihin, jotka käytiin 40 000 katsojaa vetävällä Khalifan stadionilla. Qatarilaisjärjestäjät osasivat odottaa katsojakatoa, sillä stadionin yläkatsomot peitettiin massiivisin kisalogoin varustetuin lakanoin jo ennen ensimmäistäkään kisasuoritusta. Kisojen aikana taas nähtiin episodeja, joissa useita satoja vierastyöläisiä marssitettiin katsomoon.
Britanniaan ja Kiinaan valtaosaksi jumittunut snooker etsii kipeästi uusia maita, joihin se voisi laajentaa toimintaansa. Voi kysyä, kohentavatko tyhjät katsomot lajin imagoa vai päinvastoin.
Samanaikaisesti pelkästään Suomessa ammattilaispelaajien näytösotteluihin on myyty vuoden aikana reilusti yli 20 000 lippua, joiden keskihinta on pyörinyt päälle 80 eurossa.
Laadukkaan ammattilaiskisan järjestäminen on noin miljoonan euron investointi, jollaiseen Suomesta ei ole vielä löytynyt tekijää.
Jos snookerin kattojärjestö etsii laajentumista raha edellä, Saudi-Arabia on luonnollinen vaihtoehto, jonka toteuttamiseen ei vaadita minkään valtakunnan bisnestaitoa.
Jos taas laji etsii uskottavaa näkyvyyttä, Suomi pesee saudien öljymiljoonat sata nolla.