Riihimäen Xylimind Oy:n tehtaalta toimitetaan satoihin suomalaisiin päiväkoteihin säkeittäin päärynän ja metsämarjan makuisia ksylitolipastilleja. Vuodessa karkkeja syntyy 40 000 kiloa.
Vaikka suomalaiset keksivät 1970-luvulla jalostaa ksylitolia koivusta, tehtaiden raaka-aine tulee ulkomailta.
Nykyisin ksylitoli on kaikkea muuta kuin suomalainen tuote. Sitä ei tehdä enää vain lehtipuista kuten pyökistä, vaan myös maissinvarsista ja riisistä.
– Pääosa meidän ksylitolista tulee Ranskasta. Otamme sieltä niin paljon kuin vain saamme. Sen lisäksi meille tulee ksylitolia Kiinasta. Se on iso valmistaja ja tuote on ihan hyvälaatuista. Yhtään puuta ei ksylitolin takia Suomessa kaadeta, kertoo Xylimindin toimitusjohtaja Pertti Könkö.
Yhtiön pastillipurkkien kyljessä komeilee Suomalaisen työn liiton Avainlippu-merkki. Avainlippu kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa. Sen lisäksi kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 %. Raaka-aine voi siis tulla mistä vain.
Ksylitolin saatavuudesta kilpailevat maailmalla lääketeollisuus ja kosmetiikkateollisuus, jotka maksavat laadukkaasta ksylitolista hyvin. Elintarviketeollisuus on jäänyt häntäpäähän. Euroopassa on tällä hetkellä kolme merkittävää ksylitolin valmistajaa.
Kotimaiset ksylitolituotteiden valmistajat yrittävät hillitä ksylitolijauheen hintaheilahtelua pitämällä raaka-ainetta tarpeeksi varastoissa.
Lahden ksylitolitehdas ei pyöri vielä täysillä
Pekka Hoppu pyörittää yhdessä vaimonsa kanssa pientä Narskuttelu oy -nimistä yhtiötä itärajan tuntumassa, Kiteellä. Ksylitolia käytetään heillä muun muassa pastilleissa ja hammastahnassa.
Varastossa olevista pakkauksista näkee, että tuotetta on tullut Saksasta, Ranskasta, Kiinasta ja myös Suomesta. Kotkassa nimittäin sijaitsee Danisco Sweeteners Oy:n iso tehdas, joka tuottaa myös ksylitolia.
– Eri maiden ja tehtaiden välillä laadussa saattaa olla isoja eroja. Sen takia Kotkan tehtaan tavara on tosi haluttua, kun sitä on helppo työstää, Pekka Hoppu selittää.
Hoppu on seurannut kiinnostuneena ksylitolin käyttöä ja sen ympärillä käytävää kehitystyötä maailmalla.
– Ksylitolilla on nykyään paljon markkinoita. Sen tarve kasvaa 6–7 prosenttia vuosittain. Sitä testataan kemianteollisuudessa kaikenlaiseen. Siitä on yritetty tehdä jopa nailonia, Hoppu mainitsee.
Sekä Pekka Hoppu ja Pertti Könkö odottavat, että Fazer saa uuden ksylitolitehtaansa Lahdessa kunnolla pyörimään.
Fazer on satsannut tehtaaseen 50 miljoonaa, mutta uusi teknologia yskii vielä.
Fazer on kaavaillut vievänsä kauran kuorista valmistetusta ksylitolista ainakin 90 prosenttia ulkomaille. Tuloja olisi luvassa kymmeniä miljoonia.
Suomalaiset syövät eniten ruotsalaisen firman tuotteita
Suomalaiset ovat ksylitolikansaa. Täysikäisistä 42 prosenttia käyttää ksylitolipurukumia tai -pastilleja päivittäin. Lapsiperheistä jopa 54 prosenttia syö niitä päivittäin.
Makeisvalmistaja Cloetta Suomi Oy:n vuonna 2019 tekemästä kyselystä käy ilmi, että erityisesti nuoret aikuiset ovat lisänneet ksylitolin käyttöä.
Eniten Suomessa syödään ruotsalaisen Cloettan valmistamia ksylitolituotteita. Jenkki -purukumi ja lasten Herra Hakkarainen -pastillit ovat markkinaykkösiä. Tuotteita ei tehdä Suomessa, vaan Hollannissa.
– Emme itse valmista ksylitolia, vaan ostamme sen raaka-aineena yhteistyökumppaneiltamme. Monien raaka-aineiden saatavuudessa on maailman tilanteesta johtuen ollut viime aikoina suuria haasteita, vastaa Cloettan ksylitolitiedottaja Milla Vihanto sähköpostitse.
Artikkelia on korjattu 6.3.2024 klo 10.05. Aiempi lause: ”Merkki kertoo lähinnä sen, että tuotteesta vähintään 50 prosenttia on valmistettu tai tuotettu Suomessa”, on muutettu muotoon: ”Avainlippu kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa. Sen lisäksi kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 %.” Artikkeliin lisättiin myös linkki, jonka johtaa Avainlipun myöntämiskriteereihin.