Törmäsin provider-termiin ensimmäisen kerran Instagramissa ja ajattelin ensin kyseessä olevan satiirinen pätkä. Kauhukseni, näin ei ollutkaan.
Provider-suhteessa mies on siis lompakko ja nainen elätti.
Häkellyttävissä somesisällöissä näyttävät naiset kertovat, kuinka on miehen velvollisuus elättää heidät. Provider-suhteessa mies on siis lompakko ja nainen elätti.
Somevaikuttajien ja deittivalmentajien liekittämästä ilmiöstä on kirjoitettu ja puhuttu paljon.
Esimerkiksi Iltalehti uutisoi viime lokakuussa 25-vuotiaasta Provider-kulttuuria puoltavasta nuoresta Tiktokkaaja-naisesta, joka kertoi alkavansa maksaa miehen kanssa puolet kaikesta sinä päivänä, kun miehet kärsivät kuukautiset ja puolet raskaudesta hänen puolestaan, meikkaavat ja käyvät kynsihuollossa. Hän väittää myös olevansa feministi.
On häpeällistä, kuinka kansallista ylpeyttämme tasa-arvoa ja vähintään kahden elättäjän mallia murennetaan, eikä nähdä sen vahvaa yhteyttä juuri kotielämän turvallisuuteen.
Erityisen vaarallista on kaupitella nuorille naisille elämäntapaa, joka voi altistaa taloudelliselle kontrollille ja alistamiselle. Nämä ovat väkivallan muotoja parisuhteissa, joiden keskiössä on riippuvuus toisesta.
Maassa, jossa sukupuolittunut lähisuhdeväkivalta on vakava ongelma, ei ole varaa ummistaa silmiä tällaiselta kehityskululta.
Ehkä Provider-kulttuuri on helpompi myydä nuorille, kun englanninkielinen termi tuntuu etäiseltä. Tutkijatohtori Annika Lahti pohtikin, toimiiko juuri kieli muurina tämän aatteen vahvoille vaatimuksille.
Jos samat vaatimukset sanottaisiin suomeksi, ne tulisivat vasten kasvojamme. Vaatisi erilaista pokkaa puhua elättäjämiesten etsimisestä.
Joutuisimme reagoimaan aatteeseen, jonka luoma asetelma vangitsee nuoria ahtaisiin sukupuolirooleihin. Sellaisiin, joista Suomessa on pyritty irtautumaan suurella vaivalla viime vuosikymmeninä.
Unelmille ei ollut tilaa kaikkien tiukkojen ehtojen, uhkien ja odotusten seassa.
Kasvoin usean kulttuurin ja uskonnon risteymässä. Vanhoilliset odotukset, kulttuurinen ja uskonnollinen väkivalta olivat läsnä lapsuudessani. Ajattelin meneväni naimisiin heti täysi-ikäisenä ja hankkivani liudan lapsia.
En oikeastaan ajatellut, että minulla olisi omia unelmia, myöhemmin ymmärsin miksi. Unelmille ei ollut tilaa kaikkien tiukkojen ehtojen, uhkien ja odotusten seassa. Koulutus ja kyseenalaistaminen pelastivat minut lopulta ainoaksi kehystetyltä vaihtoehdolta.
Ahtaissa ja alistavissa ideologioihin liitetyissä parisuhdemalleissa roolit typistyvät suhteen valta-asetelman mukaan.
Naisen ja tytön rooli on usein olla esimerkiksi säädyllinen ja edustava. Hänen tulee puhua ja pukeutua tietyllä tavalla. Hän ei saa kyseenalaistaa miestä, joka tarjoaa hänen elämälleen pohjan.
Miehen rooli on olla kova, pitää kuria ja turvata elanto sekä perheen turvallisuus. Hän ei saa osoittaa heikkoutta. Miehellä on lupa määrätä naista, sillä hänellä on suhteessa valta-asema. Asema, joka asettaa naisen roolille ehtoja ja miehelle valtavia paineita.
Tämä voi kuulostaa dystooppiselta ja vanhanaikaiselta asetelmalta.
Sellaiselta, jota länsimaissa hekumoidaan kauhukuvana kaukaisista eksoottisista maista ja heidän alistavista kulttuureistaan. Mutta kun tällainen lanseerataan meillä, vallitsee hiljaisuus.
Meidän tulee tunnistaa ajatuskulku, haastaa se ja käydä julkista keskustelua aiheesta.
Suomi on maa, joka nojaa vahvasti tasa-arvon edistämiseen perinteenä. Meidän ei kannata tieten tahtoen kulkea taaksepäin.
Silti sosiaalisen median myötävaikutuksella meilläkin leviää uudelleen paketoitu alistamisen aate, jota nuoret kauniit henkilöt arvokkaissa asusteissa ihastelevat ja suosittelevat. Meidän tulee tunnistaa ajatuskulku, haastaa se ja käydä julkista keskustelua aiheesta.
Provider-kulttuuria mainostetaan trendikkäänä vaihtoehtona nykynuorille hauskojen biisien säestämänä Tiktokissa, Instagramissa ja erilaisissa podcasteissa ja jostakin syystä, se ei järkytä meitä.
Uskallan väittää, että moni meistä on jopa ajatellut, kuinka ihanaa olisikaan, jos taloudellinen turva tulisi valmiiksi tarjoiltuna. Siksi elättäjäpuppua on helppo myydä tuloista paineita kokeville nuorille, jotka ovat ennennäkemättömän tieto- ja viihdetulvan keskellä.
Nuorille, joille luksustuotteiden ostaminen normalisoituu jo 15-vuotiaasta. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä nuoriso on suurin henkilökohtaisten luksustuotteiden kuluttajaryhmä koko maailmassa.
Ajatusmaailma, jossa asioita täytyy saada jatkuvasti lisää ja helpommin, jopa uhraamalla omasta ihmisarvostaan palasia, ei ole terve.
Taas turhaa kuormitusta kasvaville ihmisille, jotka jo valmiiksi kamppailevat identiteettinsä ja ympäristön odotusten kanssa.
Amani Al-mehsen
Kirjoittaja on 28-vuotias yhteiskuntatieteilijä, ihmisoikeusasiantuntija ja feministi, joka makselee itse omat illallisensa. Välillä hän saattaa jopa tarjota miehelleenkin.