”Tervehdin teitä nyt viimeistä kertaa hyvin kiitollisena siitä, että olen saanut tuoda esiin näkemyksiäni.” Näin presidentti Sauli Niinistö puhutteli kansalaisia viimeisessä uudenvuodenpuheessaan tammikuussa 2024. Niinistöä on kuvattu vahvaksi vallankäyttäjäksi ja vaikutusvaltaiseksi johtajaksi. Onko hänen näkemyksiään yhteiskunnasta siis kuunneltu tarkkaan ja kuuliaisesti?
Vallan perinteinen määritelmä on, että vallankäyttäjä saa kohteensa tekemään asioita, joita hän ei muuten tekisi. Määritelmä sisältää myös vallan sosiaalistamisena. Politiikassa se tarkoittaa, että määritellessään hyveellisiä normeja arvostettu johtaja pystyy suostuttelemaan kansalaisia käyttäytymään niiden mukaan.
Presidentin kohdalla asiasta puhutaan usein arvojohtajuutena. Voisi puhua myös normatiivisesta vallasta, kyvystä saada ihmiset toimimaan tiettyjen normien mukaan.
Katsotaanpa, millaisia normeja Niinistö pyrki levittämään. Jokavuotinen uudenvuodenpuhe on keskeinen areena normatiiviselle vallankäytölle. Niinistön puheita hallitsi puheesta toiseen kolme teemaa: ilmastonmuutos kohtalonkysymyksenä, Suomen kriisiytyvä taloustilanne ja huoli sisäisen vastakkainasettelun syvenemisestä.
Aloitetaan taloustilanteesta. Niinistö viittasi siihen jo ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan vuonna 2013. Pari vuotta myöhemmin hän jatkoi: ”Jälkiä on vuosien mittaan peitetty luottamalla pian tulevaan kasvuun tai kattamalla julkiset menot velalla, mutta nyt on avoimen peruskorjauksen aika.”
Niinistö huomautti, että taloudesta huolissaan olevat näyttävät vaativan muita luopumaan jostain ilman, että he itse luopuvat mistään.
Samalla Niinistö huomautti, että valtiontaloudesta huolissaan olevat näyttävät vaativan muita luopumaan jostain ilman, että he itse luopuvat mistään. Niinistö näytti päinvastaista esimerkkiä laskemalla merkittävästi omaa palkkiotaan.
Presidentin tiukkaan talouspuheeseen liittyi erottamattomasti myös rikkaiden ahneuden syvä paheksunta. Vuonna 2016 Niinistö muistutti puheista miljardien ”jakovarasta”, joka jaettiin ennen kuin sitä oli ansaittu. Hän jatkoi, että ”suurimman edun saivat ne, joilla jo ennestäänkin oli suurimmat edut”.
Niinistö painotti, että hintakilpailukyvyn parantaminen ei voi merkitä ”voitonjakokyvyn parantamista”.
Niinistön varoituksia hyväosaisten suosimisesta ole kuultu.
Oliko tällä vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan? Nyky-Suomen kuva kertoo ihan päinvastaista: hallituksen veropolitiikka näyttää hyödyttävän eniten suurituloisia samalla, kun leikkaukset kohdistuvat jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin.
Eikä Niinistön varoituksia hyväosaisten suosimisesta ole muutoinkaan kuultu. Esimerkiksi valtionyhtiö Fortum teki miljardien eurojen tappiot fiaskoksi kutsutulla Uniper-kaupalla, mutta yhtiö päätti silti tänä vuonna maksaa muhkeat osingot omistajilleen.
Tai toinen esimerkki on, että yhä useampi varakas suomalainen muuttaa Sveitsin kaltaisiin veroparatiiseihin.
Niinistön puheista ei näytä muodostuneen normia, joka olisi sisäistetty eliitin piirissä.
Niinistö alleviivasi ilmastonmuutoksen uhkaa. Nyt valtiovarainministerin sanoo, että hiilineutraaliustavoite on ”typerää”.
Entä presidentin viesti ilmastonmuutoksesta kohtalonkysymyksenä? Hän alleviivasi ilmastonmuutoksen akuuttia uhkaa lähes jokaisessa uudenvuodenpuheessaan.
Nyt se kuulostaa suorastaan radikaalilta: Suomi on kaukana ilmastotavoitteistaan. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta elintärkeä metsien hiilinielu on romahtanut. Nykyinen valtiovarainministerin sanoo, että Suomen hiilineutraaliustavoite on ”äärimmäisen typerää”.
Niinistön kolmas teema oli sisäinen eheys. Nyt se näyttää ohuemmalta kuin vuosiin.
Ja sama masentava kaava toistuu myös Niinistön kolmannessa teemassa, sisäisen eheyden korostamisessa. Vuoden 2016 uudenvuodenpuheessa Niinistö jälleen toisti, miten ”yhteiskunnallinen eheys on paras voimavaramme”.
Nyt tuo eheys näyttää ohuemmalta kuin vuosiin. Hallitus on haastanut suomalaisen sopimusyhteiskunnan poikkeuksellisen vahvasti. Se on johtanut lakkoaaltoihin ja ilmapiirin kärjistymiseen.
Vihamielinen ja henkilöön menevä puhe jyllää yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa retoriikassa. Kokoomuksen kansanedustaja antoi tästä näytteen uuden presidentin virkaanastujaispäivänä vertaamalla Niinistön edeltäjän ulkonäköä koiraan.
Suomalaiset valitsivat Niinistön kaikkien aikojen arvostetuimmaksi presidentiksi. Mutta valtavan suositun presidentin näkemykset eivät muuttaneet suomalaista yhteiskuntaa, vaikka hän peräänkuulutti nopeita ilmastotoimia, yhteiskunnallista eheyttä ja taloudellista oikeudenmukaisuutta väsymättä kautensa loppuun saakka.
Suomalaiset olivat kyllä tyytyväisiä presidenttiin, mutta mahtaako eläköitynyt presidentti olla tyytyväinen suomalaisiin?
Johanna Vuorelma
Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka on kuunnellut tarkkaan väistyvän presidentin jokaisen uudenvuodenpuheen.