Pihtiputaan Muurasjärven kylän kupeessa Vehkalan maitotilalla Sohvi ja Markus Heinonen ovat juuri saaneet navetan aamutoimet tehtyä.
Nyt on hetki aikaa jutella maatalouden tuista.
Heinoset nostavat tukipotista omat palkkansa sen jälkeen, kun siitä on ensin hoidettu laskut ja lainanlyhennykset.
Mitäpä tuumisi tavallinen palkansaaja, jos tehdystä työstä tulisi korvaus kuten ruoantuottajille?
Tuet, siis palkka, tulee pääosin 1 – 2 kertaa vuodessa, riippuen siitä mitä tilalla tuotetaan.
Tukikaudet vaihtuvat seitsemän vuoden välin. Samalla voi muuttua myös maksuaikataulu ja perusteet, millaisista eläinten hyvinvointi- tai viljelytoimista tukia saa.
Viime vuonna palkkaa piti odotella kaksi kuukautta pidempään kuin aiemmin, sillä maksupäivä siirtyi lokakuusta joulukuuhun.
– Kyllähän siinä voi sitten päätä raapia ja miettiä, että miten saa laskut ja lainat maksettua, sanoo Markus Heinonen.
Maataloustuet hyödyttävät kuluttajaa
Maataloustukien maksamisella on useita tavoitteita.
Pyysimme, että Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi ja maatalousyrittäjä Markus Heinonen arvioivat neljän tärkeimmän tavoitteen onnistumista.
Tavoite 1: pyritään turvaamaan elintarvikkeiden tuotanto
– Siinä on onnistuttu osittain. Koska sadonkorjuuvelvoitetta ei ole, tuilla pysyy viljelyssä sellaisiakin peltoja, mistä ei ruokaa tule, kertoo Heinonen.
Niemi on sitä mieltä, että tässä pyrkimyksessä on onnistuttu.
– Maataloustuotannon taso on säilynyt korkealla, eli melko samalla tasolla kuin ennen EU -jäsenyyttä. Lisäksi maatalous on pystytty säilyttämään ympäri Suomen, hän sanoo.
Tavoite 2: pyritään turvaamaan kohtuulliset kuluttajahinnat
– Tukien ansiosta kotimaisten ruoan hinta kuluttajille on pysynyt kohtuullisena, arvioi Niemi.
– Tässä mielessä tuet onnistuvat. Hinnat kaupoissa ovat kohtuulliset siihen nähden, mitä ruoan tuottaminen maksaa, sanoo Heinonen.
Esimerkiksi maitolitran keskimääräinen tuotantokustannus tilalle on noin kaksinkertainen verrattuna siihen, mitä litrasta tuottajalle maksetaan.
Tavoite 3: turvataan maaseudun elinvoimaisuus
– Tässä on osittain onnistuttu, koska maataloustuotantoa on säilynyt eri puolilla maata, sanoo Niemi.
Viljelijät tarvitsevat huolto- ja korjauspalveluita, lannoitteita, polttoainetta ynnä muuta. Elinvoimaisuus säilyy, kun rahavirrat liikkuvat alueella.
Heinonen toteaa, että maaseutu on autioitunut, kun tilojen määrä on vähentynyt.
– Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä. Minun mielestäni olisi parempi, jos ruoantuotanto olisi isomman piirin näpeissä. Enemmän pieniä perhetiloja ja enemmän ihmisiä, hän sanoo.
Tavoite 4. pyritään varmistamaan viljelijöille kohtuullinen tulotaso
– Mikä se kohtuullinen kellekin on. Ei se leipä leveä ole, sanoo Heinonen.
Viime vuonna maatalousyrittäjän keskimääräinen työtuntiansio oli 5,2 euroa.
Niemi ei ota kantaa tulotason kohtuullisuuteen.
– Ilman maataloustukea olisi vähemmän tuotantoa ja vähemmän maatiloja. Tukipolitiikalla viljelijöiden tulotasoa ei voi määräänsä enempää nostaa, hän sanoo.
Tuilla on ollut myös epätoivottuja vaikutuksia.
– Tukea valuu sektorin ulkopuolelle, muun muassa lannoitteiden, koneiden ja peltomaan hintaan. Tukia hyödyntävät siis myös tuotantopanosten valmistajat, sanoo Niemi.
Maataloustuilla tavoitellaan myös mahdollisimman ympäristöystävällistä maataloutta.
– Monella muulla alalla ympäristövaatimukset on kirjattu lakiin, maataloudessa ne ovat pääosin tukien ehdoissa, sanoo Niemi.
Kokonaisuudessaan maataloustuet ovat Niemen mukaan tasapainottaneet maatalouden taloustilannetta, sillä tukisummat ovat pysyneet vakaina tuottajahintojen sekä polttoaineiden tai sähkön hintojen rajusti heitellessä.