Suomalaisella julkisella keskustelulla on lukuisia rasittavia erikoispiirteitä, joista puuduttavimpiin kuuluu olematon muisti. On hämmentävää, ettei isojenkaan yhteiskunnallisten aiheiden ymmärryksessä näytä tapahtuvan juuri minkäänlaista tiedollista edistystä.
Valtion velkaantumisesta, heikoista oppimistuloksista ja matalasta syntyvyydestä keskusteleminen aloitetaan aina nollasta, eikä puusta tunnuta pääsevän pitkälle, vaikka tietoa olisi kyllä saatavilla.
Koska lapset eivät kiinnosta minua enkä ymmärrä rahasta mitään (kuten alavalinnasta voi päätellä), olen keskittänyt resurssini syntyvyyskeskustelusta pillastumiseen.
Lapsettomana synnytysikäisenä naisena kun on toisinaan hieman hankala olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, että tyhjänä ammottava kohtuni vaikuttaa olevan monille merkittäväkin moraalinen ongelma.
Ensinnäkin keskustelussa vaikuttaa usein unohtuvan, ettei matala syntyvyys itsessään ole ongelma. Ongelma on siinä, että monet yhteiskuntien palvelut eläkkeistä vanhustenhoitoon perustuvat ajatukseen siitä, että ikäluokat kasvavat tai pysyvät samankokoisina.
Niin Suomessa olikin vielä sotien jälkeen, mutta jo suuret ikäluokat hankkivat vanhempiaan vähemmän lapsia. Samalla linjalla jatkoivat heidän lapsensa. Syy nykyiseen ”vauvakatoon” on tässä sukupolvien ketjussa, ei nykynuorison henkisissä ominaisuuksissa.
Tuloksellisempaa olisi yrittää sopeutua muutoksiin kuin taistella niitä vastaan.
Syntyvyys on pysytellyt väestön uusiutumisen kannalta keskeisen 2,1 lapsen rajan alapuolella jo 50 vuotta. Silti riittäviä korjausliikkeitä ei ole tehty, vaan pikemminkin toivottu, että suunta kääntyy.
Harhainen toiveajattelu ei kuitenkaan vaikuta kaupungistumisen tai alhaisen syntyvyyden kaltaisiin megatrendeihin.
Tuloksellisempaa olisi yrittää sopeutua muutoksiin kuin taistella niitä vastaan.
Yksi ilmeinen keino olisi työperäisen maahanmuuton voimakas lisääminen. Sitä ovat vuosikausia suositelleet asiantuntijat Väestöliitosta Elinkeinoelämän keskusliittoon, joten luonnollisesti nykyinen hallitus aikoo hankaloittaa sitä merkittävästi.
Lisäksi usein näyttää unohtuvan, etteivät kaikki ”synkkien” lukujen takaiset syyt ole negatiivisia.
On esimerkiksi pelkästään positiivinen asia, että ehkäisymenetelmät ja naisten oikeudet ovat kehittyneet niin paljon, että ihmiset voivat aidosti päättää, paljonko lapsia haluavat.
Maailmanlaajuisesti matala syntyvyys olisi myönteinen asia myös luonnon kannalta.
Julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa pitäisi myös pystyä erottamaan toisistaan tahattomasti ja vapaaehtoisesti lapsettomat.
Tahaton lapsettomuus voi olla hyvin surullista sukupuolesta ja iästä riippumatta, ja sen syyt vaihtelevat fysiologisista syistä sopivan kumppanin puutteeseen.
Yhteiskunta voi helpottaa esimerkiksi lapsettomuustutkimuksiin pääsemistä, mutta harvaa asiaa kaivataan makuuhuoneisiin yhtä vähän kuin synnytystalkoista pauhaavaa demaria tai ”peitonheilutustalkoisiin” kannustavaa kuntapäättäjää.
Osataan sitä tosin yksityisellä sektorillakin. Ikaalisten kylpylä lupasi helmikuussa ilmaisen loman asiakkaille, jotka ”tekevät kevään kylpyläloman aikana uuden ihmisen”.
Yhteiskunnan pitää kunnioittaa yksilöiden vapautta tehdä itseään koskevia päätöksiä.
Vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on lisääntynyt 2000-luvulla selvästi. Vuosituhannen alussa noin viisi prosenttia 20–45-vuotiaista suomalaisista ilmoitti ihannelapsiluvukseen nolla kappaletta. Vuoden 2022 Perhebarometrissä niin vastasi jo noin 15 prosenttia.
Siihenkin on monia syitä, kuten se, ettei pidä itseään sopivana vanhemmaksi, mutta moni ei yksinkertaisesti vain halua lapsia.
Tämän porukan suostutteleminen tai painostaminen lisääntymiseen on paitsi täyttä ajanhukkaa myös täysin epäeettistä.
Yhteiskunnan pitää kunnioittaa yksilöiden vapautta tehdä itseään koskevia päätöksiä.
Huolissaan kannattaisi olla niistä, jotka eivät saa niin paljon lapsia kuin haluaisivat tai jotka lykkäävät ensimmäisen lapsen hankkimista esimerkiksi taloudellisen epävarmuuden takia. Silloin aika toisen lapsen hankkimiseen voi yksinkertaisesti loppua kesken.
Monia hyödyttäisivät esimerkiksi taloudellisen epävarmuuden ja huono-osaisuuden vähentäminen, koulutustason nostaminen ja peruspalveluiden parantaminen.
Lastenhankintaan liittyvien pelkojen vähättelyn ja moralistisen lässyttämisen naisten nirsoudesta tai nuorison asennevammoista voisi sen sijaan jo lopettaa.
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ei aio koskaan mennä Ikaalisten kylpylään.