Sodankyläläinen ympäristövaikuttaja Riikka Karppinen kävi ystävänsä kanssa sunnuntairetkellä Viiankiaavalla, missä ympäristöliike Elokapina vastikään osoitti mieltään .
Karppisen mukaan kaivosyhtiö Sakatti Miningin palkkaamat vartijat vahtivat ulkoilijoita ja kyselivät, millä asioilla he Viiankiaavalla liikkuvat.
– Kerroin, että olemme menossa ulkoilemaan. Se ei ollut kuulemma mahdollista, koska alue on työmaa-aluetta. Sanoin, että alue on suojelualuetta ja siellä saa liikkua kuka tahansa, Karppinen kertaa.
Karppisen yllätykseksi vartijat olivat alkaneet tiedustella, onko kaksikolla nimiä.
– Kerroin, että on. Kun tiedusteltiin, mitkä nimemme ovat, pyysin saada tietää, mikä laki antaa oikeuden velvoittaa retkeilijöitä kertomaan henkilöllisyytensä. Vartija meni vaikeaksi ja väitti, että kysyi pelkästään ”onko teillä nimiä.” Toistin, että meillä on nimet, ja lähdimme kävelemään aavalle.
Vartijat seurasivat autolla
Karppinen kertoo, että aavalle pääsee useammastakin kohdasta, ja paikalliset käyttävät reittinään yleensä poroporttia, josta pääsee alueelle.
– Huomasin, että veräjä oli lukittu, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Lunta oli paljon, ja siksi aidasta olisi päässyt helposti yli. Siinä vaiheessa vartija kuitenkin meni portista sisään ja pääsimme samalla avauksella.
Jonkin ajan kuluttua kaksi uutta vartijaa saapui seuraamaan kaksikkoa autolla. Hekin vaativat saada tietää, millä asialla Viiankiaavalla oltiin liikenteessä.
Karppinen oli käynyt Viiankiaavalla jo edellisenä iltana tarkistamassa, onko alueelle tehty auraustöitä, jotta sinne pääsisi seuraavana päivänä autolla.
Silloin hän oli kiinnittänyt huomiota pimeässä seisoneeseen tyhjäkäynnillä olevaan autoon.
– Huolestuin ensin, onko kuljettajalla joku hätänä, joten ohitin auton hitaasti.
Auto lähti seuraamaan Karppista, mikä tuntui naisesta vähän pelottavaltakin. Pimeässä hän ei erottanut, että kyseessä olisi vartointifirman tai kaivosyhtiön ajoneuvo.
– Menee kuitenkin kansalaisen oikeustajun yläpuolelle, että hyvin kaukana yhtiön toiminta-alueesta retkeilijä joutuu vartijan seuraamaksi, ja että henkilöllisyyttä kysellään tai pyydetään kertomaan syy alueella retkeilyyn, Karppinen sanoo.
Seuraaminen ei ole hyvän tavan mukaista
Rovaniemeläinen oikeustieteen tohtori ja lakimies Eelis Paukku kertoo, että kuka tahansa voi kysyä kenen tahansa nimeä, mutta sitä ei välttämättä tarvitse kertoa.
Hän kertoo, että vartiointiyritysten alueen määrittelee poliisi.
– Edes siellä ei vartijalle tarvitse nimeään kertoa. Vartija voi poistaa henkilön alueelta, mikäli tämä on yhteistyöhaluton. Tämä perustuu lakiin yksityisistä turvallisuuspalveluista, jonka mukaan vartijat voivat toimia näin, mikäli on epäilystä, että alueella oleva tuottaa harmia omaisuudelle.
Hän sanoo, että vartiointialueenkaan ulkopuolella ihmisten tarkkailu ei ole varsinaisesti laitonta.
– Hyvän tavan mukaista sellainen ei kyllä ole.
Toimintatapoja on muutettu
Sakatti Miningin toimitusjohtaja Pertti Lamberg kertoo, että Elokapinan mielenosoitusten myötä alueella on ollut paljon vartijoita, joiden kierrokset ovat ulottuneet myös muun muassa Viiankiaavan parkkipaikalle saakka.
Hänen mukaansa kaivosyhtiö on muuttanut toimintatapojaan mielenosoittajien tunkeutumisten jälkeen.
– Esimerkiksi aiemmin poroportti ei ole ollut lukittuna, emmekä ole kenenkään kulkemisia vahtineet, sillä suurin osa kulkijoista on ollut maanomistajia, jotka ovat menneet sitä kautta mailleen.
Poroportin kautta kulkee tie kaivosyhtiön vuokraamalle varikkoalueelle. Tie ja varikko sijaitsevat suojelualueen ulkopuolella.
– Sopimukseemme liittyy, että huolehdimme poroaitauksen porttien sulkemisesta ja aidan sekä porttien kunnosta.
Mitä Riikka Karppisen tapaukseen tulee, Lamberg on tietoinen siitä, että vartijat ovat puhuneet retkeilijöiden kanssa. Hän sanoo, ettei vartijoita ole varsinaisesti ohjeistettu seuraamaan retkeilijöitä, mutta he ovat kuitenkin tehneet tiedustelutöitä työmaata laajemmalla alueella.
– Uhkakuvana oli, että Elokapina vaikeuttaa koneiden siirtämistä. Valitettavasti tässä on joutunut oikeillakin asioilla olevat ihmiset tarkkailun kohteiksi ja ymmärrän, että se tuntuu epämiellyttävältä, Lamberg sanoo.
Lamberg ei osaa vielä sanoa, palaako yhtiö vielä Viiankiaavalle. Hän uskoo, että moni kaivostoimija on kiinnostunut alueista Viiankiaavan lähistöllä.