Lapsen huostaanoton perusteet jäävät vanhemmille liian usein epäselväksi. Näin kokee myös parantumatonta syöpää sairastava Iina, joka on seitsemän kuukauden ikäisen Onnin äiti.
Onni on kiireellisesti sijoitettu, eli hän asuu sijaisperheessä. Lapsi halutaan huostaanottaa, eikä Iina ymmärrä huostaanoton syitä, vaikka on kysynyt niitä.
Iina ja Onni eivät esiinny jutussa omilla nimillään yksityisyytensä suojaamiseksi. Heidän henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
Kivut veivät ensikotiin
Onni makoilee hymy huulillaan leikkikaaren alla. Iina istuu vieressä ja jutustelee vauvalleen.
On meneillään toinen Onnin ja Iinan viikoittaisista tapaamisista. Tapaaminen kestää kaksi tuntia, ja siitä ajasta vauva nukkuu osan. Muun ajan Onni elää sijaisperheessä.
Videolla Iina kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi parantumattomasta syövästä.
Iina kärsi raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen kovista kivuista. Välillä hän ei pystynyt kunnolla kävelemäänkään.
Iina ohjattiin sairaalasta suoraan ensikotiin, sillä vauvan hoito ei olisi kipujen takia onnistunut yksin kotona. Iina on eronnut toisella paikkakunnalla asuvasta Onnin isästä.
Parantumattomasti levinnyt rintasyöpä löydettiin, kun synnytyksestä oli kulunut kolme kuukautta. Iina epäilee, että hänen tapauksessaan juuri sairaus ja siihen liittyvät tekijät ovat syynä sille, että hänen vauvansa halutaan huostaanottaa.
– Heti syöpädiagnoosin saatuani sosiaalityöntekijät etsivät vauvalleni sijaisperheen valmiiksi.
Vaikka Iinan sairaus on parantumaton, on hänellä tämän hetkisen tiedon valossa elinaikaa vielä useita vuosia.
Yle on tutustunut Iinan terveystietoihin, lastensuojelun dokumentteihin sekä kuullut nauhoitteita keskusteluista sosiaalityöntekijöiden kanssa. Yhdellä nauhoitteista Iina sanoi sosiaalityöntekijöille, ettei ymmärrä huostaanoton syitä. Niihin ei tapaamisen aikana palattu.
Yhdessä lastensuojelun dokumenteista on mainittu, että huostaanoton syyt ovat Iinan kyky huolehtia Onnista, Iinan vireystila sekä psyykkisen voinnin vaihtelu.
Vanhemman vakava tai parantumaton sairaus ei lain mukaan voi yksin olla huostaanoton peruste.
Yle kysyi lastensuojelusta, onko Iinan sairaus vaikuttanut huostaanottopäätökseen ja miten he varmistavat, että vanhemmat ymmärtävät huostaanoton syyt.
Lastensuojelu ei kommentoi tätä yksittäistapausta, mutta sieltä kerrotaan, että he pyrkivät aina siihen, että heidän toimintansa on vanhemmille ymmärrettävää.
Lastensuojelun mukaan on tilanteita, joissa lastensuojelun asiakkuuden tarpeesta ylipäätään ei ole yksimielisyyttä asianosaisten ja sosiaaliviranomaisen välillä.
Lastensuojelusta korostetaan, että heillä on lakisääteinen velvollisuus tukea lapsen kasvatuksesta vastaavia henkilöitä järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Viimesijaisesti heidän velvollisuutensa on sijoittaa lapsi kodin ulkopuolelle, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä.
Näin on toimittava myös tilanteissa, joissa asiasta ollaan erimielisiä.
Huostaanoton syyt selviävät välillä vasta oikeudessa
Helsingin yliopiston lapsioikeuden dosentti ja juristi Virve-Maria Toivosen mukaan Iinan tapaus on harvinainen ensinnäkin siksi, että vauvoja huostaanotetaan hänen mukaansa hyvin harvoin.
Lisäksi Toivonen kertoo, ettei ole koskaan törmännyt tapaukseen, jossa vanhemman vakava sairaus olisi yksin syynä huostaanotolle.
Iinankaan tapauksessa sosiaalityöntekijät eivät ole sanoneet sairauden olevan syy huostaanotolle, vaikka Iina itse niin epäileekin.
Toivosen mukaan liian usein huostaanoton konkreettiset perusteet ovat vanhemmalle epäselvät. Syynä epämääräisyyteen voi olla esimerkiksi hienovaraisuus vanhempia kohtaan.
– Huostaanottohakemuksissa joudutaan tuomaan melko negatiivisiakin asioita esille vanhemmista ja heidän toiminnastaan. Niitä voi olla vaikea kirjoittaa auki.
Toivonen ei osaa arvioida, miten paljon on huostaanottoja, joiden perustelut ovat vanhemmille epäselviä. Hän kertoo, että asiaa on tutkittu tarkastelemalla huostaanottopäätösten perusteluita. Niissä on havaittu, että perusteet huostaanotolle eivät aina ole selkeitä.
Samaa ovat tuoneet ilmi myös huostaanotettujen lasten vanhempien oikeusavustajat.
– Se on ihan selvä, että näin ei tietenkään saisi olla. Se on valtavan iso ja syvälle ihmisten elämään puuttuva päätös. Kaikille asianosaisille pitäisi olla kristallinkirkasta, miksi huostaanottoon on päädytty, Toivonen sanoo.
Se olisi Toivosen mukaan tärkeää vanhempien oikeusturvan takia sekä siksi, että vanhemmat tietäisivät, miten asioiden pitäisi muuttua, jotta lapsi voisi palata kotiin.
Äiti itkee liikaa
Iina vietti vauvan kanssa ensikodilla lopulta yli puoli vuotta. Syyt sille, miksi he eivät päässeet kotiin, muuttuivat Iinan mukaan useita kertoja.
– Aluksi syy oli huono fyysinen kuntoni. Kun se syöpähoitojen myötä parantui, perusteet muuttuivat.
Niitä olivat muun muassa se, ettei Iina ole leikkinyt tarpeeksi vauvan kanssa lattiatasossa eikä kylvettänyt tätä yksin.
Puhuttiin myös vaaratilanteista. Kerran vauva kierähti sängyltä lattialle. Pari kertaa Iina ei herännyt yöllä vauvan itkuun ennen kuin ensikodin työntekijät ehtivät tulla huoneeseen.
Myös Iinan mielialojen vaihtelu herätti ensikodin työntekijöissä huolta. Toisinaan Iinaa itketti ja välillä hän lauleskeli hyväntuulisena.
– Olin juuri saanut kuulla sairastavani parantumatonta syöpää. Tietenkin se itketti välillä. Ensikodilla ollessani myös isäni kuoli yllättäen, mikä aiheutti lisää surua.
Sosiaalityöntekijä on sanonut Iinalle nauhoitteella, jonka Yle on kuullut, että sairaudet vaikuttavat hänen tilanteeseensa, mutta lasta ei huostaanoteta vanhemman diagnoosien perusteella.
Perusteluiden jatkuvaa vaihtumista ihmettelee myös Iinan ystävä Maria Auvinen. Hän on osallistunut Iinan kanssa tapaamisiin ensikodin henkilökunnan sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Auvisen mielestä Onni on nyt sijoitettuna, koska Iinan henkinen ja fyysinen jaksaminen vietiin ensikodilla äärirajoille.
– Iina hoiti vauvansa itse, mutta menetti laajalti päätäntävallan tätä koskeviin asioihin eikä saanut enää esimerkiksi ottaa vastaan ystäviltä sellaista apua, jota olisi tarvinnut jaksaakseen.
Auvinen kertoo, ettei vastuukysymysten vuoksi saanut hoitaa vauvaa edes Iinan sairaalakäynnin ajan saatikka yön yli. Iina oli väsynyt paitsi kovien kipujen takia, myös siksi, että syötti vauvaa öisin kahden tunnin välein.
Samaan aikaan kotiutumisen esteenä pidettiin muun muassa äidin väsymystä, Auvinen ihmettelee.
– Kaikki oli epämääräistä ja sekavaa. Lopulta sijoituksen perusteet olivat sellaiset, ettei juristi, Iina itse tai minä lääkärinäkään ymmärtänyt, mistä on kyse.
Maria Auvinen kertoo videolla siitä, miten huostaanoton syyt muuttuivat jatkuvasti.
Käytännössä se, että Iina ei pystynyt synnytyksen jälkeen kävelemään, johti Auvisen mielestä lopulta sijoitukseen. Hän kokee, että sama olisi voinut tapahtua kenelle tahansa.
Sosiaalityöntekijöiden kiire voi johtaa väärinymmärryksiin
Äärettömän ahdistavaa, Iina kuvailee elämäänsä ensikodilla.
Kaksi kertaa viikossa Iina sai poistua ensikodilta vauvan kanssa omaan asuntoonsa tai äitinsä luokse. Läheisiltä hän sai myös apua vauvan hoitoon, jolloin hän pystyi itse lepäämään.
Videolla Iina kertoo tuntemuksistaan ensikodilla asumiseen.
Vaikka ensikodille palaaminen tuntui Iinasta vaikealta, ajatus kotiinpääsystä vauvan kanssa auttoi häntä jaksamaan.
– Yhtenä päivänä sosiaalityöntekijät saapuivat ensikodille yllättäen ja sanoivat, että minun kannattaisi suostua vauvan avohuollon sijoitukseen.
Lastensuojelusta kerrottiin, että sijoituksen aikana Onni asuisi sijaisperheessä. Iina saisi nähdä häntä säännöllisesti. Avohuollon sijoitus on aina vapaaehtoinen, mutta Iina koki, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua sijoitukseen.
Järkyttyneenä siitä, että joutuisi eroon lapsestaan, Iina päätti lähteä ensikodilta. Hänelle tuli täytenä yllätyksenä, että se johtaisi vauvan kiireelliseen sijoitukseen.
Dosentti Virve-Maria Toivonen korostaa, että lastensuojelun työntekijöiden tulisi aina selittää asiat vanhemmille niin, että he ymmärtävät ne varmasti oikein.
Sosiaalityöntekijät saattavat Toivosen mukaan selittää asioita epäselvästi, koska he ovat kiireisiä. Joskus asiat ovat työntekijöille itselleen niin itsestäänselviä, ettei ymmärretä niiden ainutkertaisuutta vanhempien elämässä.
Päätöksistä huolellisesti kertominen on tärkeää erityisesti silloin, jos vanhempi on järkyttyneessä mielentilassa.
– Tässä nimenomaisessa tapauksessa sosiaalityöntekijöiden olisi ehkä pitänyt pystyä tunnistamaan, että äidin niskassa on yhtäaikaisesti monta todella haastavaa ja ikävää tilannetta, Toivonen sanoo.
Nyt Iina ei voi kuin odottaa.
Huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa. Käsittelyajat ovat puolesta vuodesta eteenpäin. Vaikka Iina saisi lapsensa takaisin, siihen saattaa mennä yli vuosi.
Iinaa turhauttaa, että hänen jo muutenkin rajallisesta yhteisestä ajastaan Onnin kanssa tuhlaantuu nyt kuukausia.
– En ymmärrä näitä ratkaisuja. Mielestäni tämä ei ole parasta vauvalle. En näe, miksi Onni ei voisi olla tyytyväinen pikku vauveli kotona minun kanssani.