Parantumattomasti sairaille tarvitaan kipeästi lisää kanssakulkijoita – vapaaehtoiset voivat olla tuulahdus ulkomaailmasta

Tukihenkilöitä on koulutettu Keski-Pohjanmaalla nyt lisää, mutta tarve on vieläkin suurempi.

Iäkäs pariskunta selin kuvaan istumassa puiston penkillä järven rannassa
Vapaaehtoisen tuki voi olla juttelua tai vaikka ulkoilua, aivan autettavan toiveiden ja jaksamisen mukaan. (Kuvituskuva)
Heidi-Maria Harju

Parantumattomasti sairaiden tueksi on koulutettu Keski-Pohjanmaalla Perhon- ja Lestijokilaaksoon nyt ensimmäistä kertaa vapaaehtoisia.

Kokkolassa tukihenkilöitä on ollut jo pitkään, tällä hetkellä aktiivisia on kymmenkunta. Muualle maakuntaan on nyt koulutettu yhdeksän tukihenkilöä. Tarve vapaaehtoisille on kuitenkin vielä tätä suurempi.

Usein parantumattomasti sairaan elinpiiri kapenee, kertoo palliatiivinen sairaanhoitaja ja hanketyöntekijä Marjo Heikkinen.

– Ihmiset, jotka sairastavat parantumatonta sairautta, joutuvat monesti luopumaan harrastuksistaan ja sosiaalinen elinpiiri kapenee. Silloin vapaaehtoinen voi toimia tuulahduksena ulkomaailmasta ja olla eri tavalla läsnä kuin hoitohenkilökunta.

Tukihenkilöiden ”työnkuva” voi olla hyvin monenlainen riippuen potilaan toiveista.

– Se voi olla ihan jokapäiväistä keskustelua, ja jos vointi sallii, ulkoiluakin tai käymistä eri paikoissa. Voidaan myös puhua kuolemasta. Läheisenkin tukeminen on tärkeää, joko keskustelemalla tai olemalla potilaan seurana, jotta läheinen saa hetken omaa aikaa.

Heikkinen kertoo, että vapaaehtoisten koulutuksessa annetaan valmiudet käydä myös vakavia ja raskaitakin keskusteluja.

”Työ voi tuntua raskaalta ja pelottavaltakin”

Nykyinen vapaaehtoisten määrä ei ole riittävä, vaan tarve on selvästi suurempi. Marjo Heikkinen on silti kiitollinen jokaisesta vapaaehtoisesta.

Heikkinen rohkaisee ihmisiä hakeutumaan koulutukseen. Vapaaehtoisiksi kaivattaisiin kaikenikäisiä ja myös miehiä, sillä toiminta on naisvaltaista.

Mukana voi olla oman elämäntilanteensa mukaan.

– Voi tuntua raskaalta ja pelottavaltakin olla tekemisissä elämän loppuvaiheen asioiden kanssa, mutta se on myös todella antoisaa, hän huomauttaa.

Vapaaehtoiset tekevät säännöllisesti käyntejä vuodeosastoille Kokkolassa ja Vetelissä. Myös Kannuksessa toiminta on tarkoitus aloittaa tämän kevään aikana.

– Jos vapaaehtoisia olisi enemmän, käyntejä ei tulisi yhdelle liian tiuhaan tai niitä ei tarvitsisi perua, Heikkinen sanoo.

Suurin osa palliatiivisista tai saattohoitopotilaista on syöpää sairastavia, mutta tukihenkilöitä kaivataan myös esimerkiksi sydän- ja keuhkopotilaille.

Hyvinvointialue Soite järjestää vapaaehtoisten koulutusta Pohjanmaan syöpäyhdistyksen kanssa, mutta yhteistyötä kaivattaisiin myös muiden potilasjärjestöjen kanssa.

– Olen lähestynyt myös muita potilasjärjestöjä, jos heidät saataisiin mukaan kehittämään vapaaehtoistoimintaa. Esimerkiksi sydän- ja keuhkopotilaat on iso ryhmä, joka sairastaa myös etenevää, parantumatonta sairautta, joka johtaa lopulta kuolemaan, Heikkinen sanoo.

Koulutuksia kysynnän mukaan

Vapaaehtoisten koulutuksessa suurin paino on sillä, miten kohdata elämän loppuvaiheessa oleva ihminen ja hänen läheisensä. Vapaaehtoiset saavat myös tukea oman ryhmän sisältä, sillä kohdatut asiat voivat olla raskaita kantaa yksin.

Heikkisen mukaan vapaaehtoisille järjestetään joka kuukausi työnohjausta, mihin saa osallistua. Siinä käydään läpi vastaan tulleita tilanteita, ja se toimii myös vertaistukiryhmänä vapaaehtoisille.

Myös täydennyskoulutusta järjestetään säännöllisesti.

Syksylle on suunniteltu Keski-Pohjanmaalla seuraavaa uusien vapaaehtoisten koulutusta, mutta Heikkisen mukaan koulutuksia järjestetään tarpeen mukaan.

– Jos innokkaita ilmaantuu runsaasti, koulutuksia voidaan järjestää. Ryhmät eivät voi olla suuria, jotta koulutus säilyy keskustelevana. Koulutuksen jälkeen käydään vielä loppukeskustelu siitä, onko edelleen halukas olemaan vapaaehtoisena.

Suosittelemme