Kaitamäen lampolassa kokeneet, vanhemmat uuhet eli emolampaat tietävät jo mitä tuleman pitää. Kun kerintäkone surisee, päät kääntyvät keritsijän suuntaan.
Jurvalainen lampuri Sanni Kaitamäki vitsailee, että halukkaimmat uuhet jopa etuilevat jonossa keritsijälle. Ensikertalaiset toki empivät.
Eläinsuojelulaki velvoittaa lammastilat keritsemään eläimensä vähintään kerran vuodessa. Monilla tiloilla lampaat keritään kahdesti vuodessa, mitä myös hyvinvointikorvausten saanti on tähän saakka edellyttänyt.
Lammastilojen asiantuntija Kaie Ahlskog Pro Agriasta arvioi, että tilat täyttävät hyvin lain velvoitteen. Kerintäkertojen määrä riippuu lammasrodusta.
– Tuontiroduilla villa on karkeaa, eikä se kasva kovin nopeasti. Alkuperäisroduilla eli suomenlampaalla, kainuunharmaksella ja ahvenanmaanlampaalla villa on puolestaan hienoa ja kasvaa nopeasti.
Ruokahalu kasvaa ja kiima nopeutuu
Keritseminen lisää lampaan hyvinvointia monella tapaa. Villa toimii oikealla tavalla ainoastaan, kun se keritään säännöllisesti.
– Jos villa pääsee liian pitkäksi, se huopuu ja menettää eristämiskykynsä. Silloin se ei ole eläimelle enää talvella lämmin ja kesällä viilentävä, Sanni Kaitamäki tietää.
Lampurin mukaan keritsemisellä on merkitystä niin lampaan fysiologialle kuin mielellekin.
– Se piristää lampaita ja lisää niiden aineenvaihduntaa. Ne nuortuvat aina kerinnän jälkeen, Kaitamäki tuumaa.
Nuortuminen tarkoittaa sitä, että uuhet tulevat paremmin kiimaan, lampaiden ruokahalu kasvaa ja myös karitsat saavat kasvupyrähdyksen.
Ammattilaisen käsiin
Kaitamäen lampolassa on keritty pääsiäisviikolla noin 300 uuhta ja 20 pässiä. Kerintäpäiviksi tilalle saapuu aina aputyövoimaa.
Itse kerintä on uskottu Ukrainasta 13 vuotta sitten Suomeen maatalousoppiin muuttaneelle Maksim Oreshkoville. Hän on kerinyt Kaitamäen lampaat jo viitisen vuotta.
Ammattikeritsijöitä on Suomessa vain kourallinen.
– Minulla on asiakkaita ympäri Suomen, Oreshkov sanoo.
Vaikka keritsijöiden ammattikunta on pieni, se on Pro Agrian lammasasiantuntijoiden Kaie Ahlskogin ja Sini Sillanpään mukaan kasvanut viime vuosina.
– Keritsijät ry on kouluttanut maahamme lisää ammattikeritsijöitä, ja keritsijöiden ammattitaito on kehittynyt paljon. Osa keritsijöistä hoitaa isoja tiloja ja osa taas pienempiä katraita, Pro Agriasta kerrotaan.
Oreshkovin kerinnästä lampaat siirtyvät suoraan lampolan isännän “pedikyyriin”.
– Sorkat laitetaan kuntoon aina samalla, kun lampaat keritään. Jalkaterveys on tärkeää, Aki Kaitamäki sanoo.
Tehokasta mutta rauhallista
Maksim Oreshkov pyyhkii hikeä otsaltaan. Työtahti on kova: noin sata lammasta päivässä pääsee turkistaan Oreshkovin käsissä.
Kaitamäet palkkasivat ammattikeritsijän juuri työn tehokkuuden vuoksi. Pariskunta keritsi itse vain parisenkymmentä lammasta päivässä.
– Tämä on tekniikkalaji, ei niinkään voimalaji, mutta kestävyyttä tämä vaatii, Sanni Kaitamäki selvittää.
Villan tie jätteestä hyötykäyttöön
Kaitamäen lampolan tuottamat villat jatkojalostetaan tilan omassa kehräämössä. Hyvät kuidut päätyvät langoiksi, huonommat kuidut karstataan.
– Villa on meille kultaakin kalliimpaa, Sanni Kaitamäki vertaa.
Kotimaisen lampaanvillan hyötykäyttö on lisääntynyt tuntuvasti muutamassa vuodessa. Vielä viitisen vuotta sitten suuri osa lammastiloilla keritystä villasta päätyi jätteeksi.
Kaitamäki arvioi, että tällä hetkellä yli 60 prosenttia tiloilla keritystä villasta jatkojalostetaan. Pro Agrian Sini Sillanpää uskoo arvion osuvan oikeaan, vaikkei määriä ole tilastoitu.
– Olemme Pro Agrian Villa-hankkeessa kouluttaneet lampureita lajittelemaan villat tilalla ja saamaan näin lisähyötyä, Sillanpää kertoo.
Kotimaisen villan jatkojalostusta on hidastanut se, että villa pestään edelleen pääasiassa ulkomailla. Kaitamäen kehräämö on Suomessa ainut kehräämö, joka jalostaa käsittelemätöntä villaa.
– Näin lopputuotteeseen jää kaikki arvokas lanoliini eli lampaanvillarasva, Sanni Kaitamäki kertoo.
Suomessa on Pro Agrian mukaan noin 1300 lammastilaa, joista puolet on päätoimisia.