– Aineiston hankinta menee kalkkiviivoille. Tällä hetkellä en voi varmuudella sanoa, että meillä olisi kaikkein suurimpien kustantamoiden tuotantoa, sanoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija Anna Tuomikoski.
Tuomikoski puhuu valtakunnallisesta e-kirjastosta, joka avautuu 23. huhtikuuta.
Tavoitteena on saada mobiilissa toimivaan digitaaliseen kirjastoon 10 000 eri nimekettä äänikirjoja, e-kirjoja ja e-lehtiä.
Työtä sen eteen on tehty kolmisen vuotta. Vajaata kuukautta ennen h-hetkeä aineistoneuvottelut ovat edelleen kesken ja niiden lopputulos ”hämärän peitossa”.
Kirjasto ei voi lisätä digikirjoja kokoelmaansa ilman oikeudenomistajan, eli kustantajan tai kirjailijan lupaa. Ja juuri näistä luvista neuvotellaan yhä suurimpien kustantamoiden kanssa.
Kirjasto haluaisi ostaa lisenssejä teoksiin, mutta on epävarmaa, myyvätkö kustantajat niitä.
– Oikeudenomistajat pystyvät käyttämään valtaa. Jos he eivät halua jotain myydä, me emme voi ostaa, E-kirjastoyksikössä työskentelevä Tuomikoski sanoo.
Perinteisen painetun kirjan kohdalla tätä ongelmaa ei ole. Kirjasto ei tarvitse lupaa printtiaineiston ostamiseen kokoelmaansa.
Maaliskuun lopulla suuret kustantamot eivät olleet myyneet vielä yhtään uutta kirjalisenssiä valtakunnalliseen e-kirjastoon.
Samoja ongelmia aiemminkin
Nyt ilmenneissä saatavuusongelmissa ei ole mitään uutta. E-aineistoja on ollut kunnallisissa kirjastoissa kymmenisen vuotta. Saatavuus on tuona aikana ollut vaihtelevaa ja tilanne Tuomikosken sanoin paikoin hyvinkin heikko.
Kirjaston käyttäjät ovat saattaneet ihmetellä, miksi kirjasto ei ole halunnut ostaa e- tai äänikirjaa kokoelmiinsa. Tuomikoski korostaa, että kyse ei ole kirjastojen halusta, vaan joidenkin kustantamoiden haluttomuudesta myydä.
– Esimerkiksi [pääkaupunkiseudun] Helmet-kirjaston alueella on kotimaisen aineiston kohdalla ollut vaikea saada kaikkia määrärahoja käytettyä, koska tilanne on niin huono, Tuomikoski sanoo.
Viime marraskuussa Helmet-kirjaston lainatuimpien top 20 -listan teoksista vain neljä oli saatavilla sekä e- että äänikirjana ja yhdeksän vain e-kirjana.
Tavoitteena käyttökokoelma
Kustantamot tarjoavat valtakunnalliselle e-kirjastolle kirjoja välittäjän kautta. Tuomikoski sanoo, että tarjonnassa on myös paljon sellaista, mitä e-kirjasto ei halua.
– Me haluamme käyttää budjettimme järkevästi. Jos siellä on pilvin pimein 1,50 maksavia eroottisia novelleja, emme me niitä osta.
Tavoitteena on saada aikaiseksi käyttökokoelma, eli digihyllyihin juuri niitä kirjoja, joita ihmiset haluavat lukea ja kuunnella. Ei pelkkiä bestsellereitä, mutta ei myöskään harvinaisempaa ja vanhempaa materiaalia. Ne kun ovat jo perinteisessä kirjastossa.
Tuomikosken mukaan tällaisen kokoelman luominen tulee olemaan vaikeaa, eikä ole mitään takeita siitä, että suosituimpien kotimaisten kirjailijoiden teoksia saataisiin mukaan.
Ensimmäisenä vuonna lisenssien ostoon on käytössä 1,3 miljoonaa euroa.
Seuraavina vuosina budjetin pitäisi kasvaa 2–3 miljoonaan euroon per vuosi.
– On toki mahdollista, että jos tarjonta pysyy niukkana, valtakunnallisella e-kirjastolla on vaikeuksia saada koko budjettia käytettyä, Tuomikoski sanoo.
Kustantamoiden suhtautuminen hankkeeseen on Tuomikosken mukaan vaihdellut. Osa näkee yhteistyön hyödyllisenä.
– Toiset suhtautuvat epäluuloisemmin. Suurimmat kustantamot epäröivät selkeästi vielä. Ja heidän kanssaan neuvotellaan.
Kysyimme Otavalta, WSOY:lta ja Gummerukselta, mitä niissä asiasta ajatellaan. Kaikissa kustantamoissa korostettiin, että neuvotteluja käydään hyvässä hengessä ja avoimin mielin. Lisenssejä ei toisaalta ollut myyty e-kirjastolle ensimmäistäkään.
Otava miettii vielä
Otavan liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani kertoo, että yhtiössä ei ole vielä tehty päätöstä siitä, lähteekö se mukaan valtakunnalliseen e-kirjastoon ja jos niin millaisella valikoimalla.
Al-Anin mukaan hinnoista on kuitenkin päästy keskustelemaan vasta sen jälkeen, kun aineiston tilauskanava ja välittäjä, Ellibs, valittiin kilpailutuksen jälkeen viime vuoden lopussa.
Raha on neuvotteluissa yksi iso tekijä, mutta Al-Ani sanoo, että heidän täytyy ajatella myös sitä, miten e-kirjasto vaikuttaa koko markkinaan ylipäätään.
– Me emme vielä tiedä tarkkaan, miten valikoimaa rakennetaan eli kuinka paljon e-kirjastossa keskitytään esimerkiksi bestsellereihin. Ja jos keskitytään niihin, miten sitten vähälevikkisemmät kirjat pärjäävät?
Otava päätti jo joitain vuosia sitten vetää äänikirjat kokonaan pois kunnallisista kirjastoista. Kustantamon e-kirjat sen sijaan jäivät valikoimiin.
E-kirjabisnes on Suomessa pientä, kun taas äänikirjojen markkinat ovat kustantamolle paljon merkittävämmät.
Muiden suurten kustantamoiden tavoin myös Otavalla on yhteyksiä kaupallisiin äänikirjapalveluihin. Otava-konserni omistaa palan Storyteliä. Sillä ei Al-Anin mukaan kuitenkaan ole vaikutusta Otavan haluun tarjota aineistoaan e-kirjastoon.
– Emme me halua sulkea pois jotain markkinaa siksi, että meillä on pieni prosentuaalinen osuus jostain kaupallisesta toimijasta. Samalla voisi ajatella, että miksi olemme lähteneet digitaaliseen bisnekseen ylipäätään, kun konserniimme kuuluu painettuja kirjoja myyvä Suomalainen kirjakauppa.
”Budjetin oltava moninkertainen”
WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoo, että heilläkin neuvottelut ovat kesken, eikä yhtään uutta lisenssiä ole vielä myyty valtakunnalliseen e-kirjastoon.
Miten paljon tässä on kyse rahasta?
– Sitä on turha kierrellä. Aina on rahasta kyse. Raha, jolla e-kirjasto ostaa, on rajallinen. Lisäksi on kyse ostoehdoista. Niiden pitää olla kustantamon ja kirjailijan kannalta suotuisat, Julkunen sanoo.
E-kirjaston budjetin pitäisi nousta ensimmäisen vuoden jälkeen 2–3 miljoonaan. Se ei Julkusen mukaan tule riittämään.
– Näen, että sen [budjetin] pitää olla moninkertainen. Kaksinumeroisista miljoonista puhutaan, jos e-kirjasto halutaan toimivaksi tämän vuosikymmenen aikana.
Jos budjetti ei nouse, Julkunen ajattelee, että e-kirjaston valikoima jää kohtuullisen suppeaksi.
Suhtautuminen on yrityskohtaista
WSOY:n toimitusjohtaja istuu myös kustannusalan etuja ajavan Kustannusyhdistyksen hallituksessa. Siellä suhtautuminen e-kirjastoon on ollut yrityskohtaista.
– Hyvin pieni kustantamo voi olla erilaisessa tilanteessa. Heille kirjastokauppa voi olla elinehto. Me [WSOY:lla] olemme puolet kaunokirjallisuuden markkinasta, ja meillä on neuvotteluvaltaa enemmän.
Asia ei Julkusen mukaan ole sopimusteknisestikään yksinkertainen. WSOY:lla ei ole kansainvälisissä käännöskirjoissa juurikaan oikeuksia lisenssimyyntiin kirjastoille. Kaikki pitää neuvotella erikseen.
– Se supistaa valikoimaa kotimaisen puolelle. Ja sitten tullaan siihen, onko kotimaisen kirjailijan kanssa sovittu, että näin voidaan tehdä.
Julkunen pitää epätodennäköisenä, että vajaan kuukauden päästä avautuvassa e-kirjastossa olisi WSOY:n suurimpia hittejä saatavilla.
Gummeruksella monta kysymysmerkkiä
Gummeruksen myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leino kertoo, että heilläkin neuvottelut ovat vielä kesken.
Kunnallisissa kirjastoissa on tällä hetkellä rajallinen määrä Gummeruksen e-kirjoja, mutta ne eivät siirry automaattisesti valtakunnalliseen e-kirjastoon.
Samaan tapaan kuin perinteisessä kirjastossa myös valtakunnallisessa e-kirjastossa joutuu jonottamaan aineistoa. Lisensseihin onkin tarkoitus määritellä, kuinka moni voi kerralla käyttää yhtä e- tai äänikirjaa.
Leinon mukaan kustantamon on kuitenkin ollut vaikea laskea, kuinka moni ihminen vuoden aikana teosta kuluttaisi. Siksi lisenssien hinnoittelu on ollut vaikeaa.
– Myös kirjastomarkkinan pitää olla sekä kustantamolle että kirjailijalle järkevä ja verrannollinen kaupalliseen markkinaan, Leino sanoo.
Toistaiseksi neuvottelijat eivät Leinon mukaan ole sopimusehdoissa ”lähelläkään” toisiaan, eikä hän pidä todennäköisenä, että valtakunnallisessa e-kirjastossa olisi sen avautuessa Gummeruksen valikoimaa.
”Emme täytä lakisääteistä tehtäväämme”
Kansalliskirjaston Anna Tuomikosken mukaan tulevan kirjaston toimintaperiaatetta on pyritty avaamaan kustantamoille mahdollisimman tarkkaan ja toimitettu dataa siitä, kuinka paljon keskimäärin e-kirjoja ladataan vuodessa.
Tietoasiantuntija korostaa, että vaikka jonkun kustantajan aineistoa ei avajaispäivänä olisi tarjolla, se ei tarkoita, etteikö sitä voisi myöhemmin tulla e-kirjastoon.
Kirjaston perusajatus on aina ollut se, että ihmisellä on varallisuudesta riippumatta mahdollisuus päästä aineistoihin käsiksi. Myös kirjallisuus ja sitä kautta kirjasto digitalisoituu vauhdilla.
Ulottuuko kirjaston perusajatus digiaineistoon, jos kustantamot eivät myy siihen lisenssejä? Tuomikoski pelkää, että pitkällä tähtäimellä voi käydä niin, että kaikki digitaaliset aineistot ovat vain kaupallisissa, maksullisissa palveluissa.
– Me olemme kuitenkin yhteiskuntana pitäneet tärkeänä sitä, että ihmisellä on mahdollisuus lukea ja kuunnella varallisuudesta riippumatta. On pelottava ajatus, että me romuttaisimme tämän järjestelmän, Tuomikoski sanoo.
Kirjastolain mukaan kirjaston tehtävä on ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa.
– Sitä me emme pysty tällä hetkellä tekemään. Me emme täytä lakisääteistä tehtäväämme, vaikka laissa lukee, että se koskee myös sähköistä aineistoa, Tuomikoski sanoo.
Muokattu 4.4.2024 kello 18.05: Artikkelin kommentoinnin sulkeutumista on aikaistettu moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.