Kokkolalainen Aleksi Norrbygård, 19, on juuri muuttamassa omilleen. Tavarat ensimmäiseen kotiin ovat löytyneet pääosin käytettyinä.
Ensimmäisenä hän hankki kahvinkeittimen, sohvan, pöydän ja tuolit. Pari asiaa vielä puuttuu, kuten imuri.
– Pikku hiljaa voi sitten etsiä lisää.
Nuoret haluavat vähemmän tavaraa kuin aiempi sukupolvi ja suosivat huomattavasti minimalistisempaa tyyliä, sanoo kulutustutkija Terhi-Anna Wilska.
– Kun maailmassa on jo niin paljon tavaraa, monet nuoret sisustavat yksinkertaisemmin kuin vanhempansa. He eivät tarvitse tavarasta ikään kuin materiaalista turvallisuutta.
Wilska uskoo, että yksinkertaisempi tyyli jatkuu. Hän toivoo, että halpahuonekaluista ja kertakäyttökulttuurista päästäisiin eroon.
Aleksi Norrbygård on varannut muuttoonsa satasen budjetin.
– Kolmellakympillä olen nyt ruokapöydän saanut, ja kaikki muu on tullut ilmaiseksi. Ei ole budjetti vielä mennyt yli. Halvalla saa.
Tavaroita on tullut sukulaisilta ja muilta läheisiltä. Facebookin Roskalava-ryhmä on myös ollut avuksi.
– Varsinkin aluksi jännitti tosi paljon, että mistä löytäisin ja miten pärjäisin. Kun löysin tavaroita, niin kyllä se siinä sitten rupesi helpottumaan.
Ei aina aiemminkaan toki ole tavaran määrällä pröystäilty kotoa lähdettäessä, kertovat monet Ylelle kokemuksensa jakaneista.
– 2 lautasta ja 2 mukia sekä matkaradio musiikkikasetteja varten. Niin ja kattila, joka toimi paistinpannunakin. Synnyinkotoa mukaan saatiin lakana, tyynyliina ja pyyheliina. Muutimme kotimaasta pois! Ihan hyvin riitti nuo tavarat repussa. Oli ihanaa aikaa, ihan nuoria kun oltiin.
Marjatta Ristimäki, 73
Yle keräsi kokemuksia siitä, miten tarvittavat tavarat omilleen muutettaessa on hankittu. Osalle tuttu on yhä kapioperinne, joka juontaa juurensa satojen vuosien taakse.
Kapiot olivat aikanaan esimerkiksi liinavaatteita, jotka nainen vei mukanaan mennessään naimisiin.
– Lakanapitsit osattiin tehdä, ja opettajat oli koulutettu siihen. Se oli arvostettu asia, että tyttö tulee oman arkkunsa kanssa, joka on täynnä kapioita, kertoo Anna-Liisa Finnilä Kaustiselta.
Astioita ja liinavaatteita alkoi tulla lahjaksi rippikoulun jälkeen syntymäpäivänä ja jouluna, ja itsekin ostettiin joitakin pientä: mukeja ja kattiloita.
Mette Aatinen
Kapioperinteen hiipuminen alkoi Finnilän arvion mukaan, kun teollisuus lähti kasvuun ja kaupoista sai uutta tavaraa.
– Vielä 50 vuotta sitten oli tyttöjä, jotka halusivat näyttää, mitä on vuosien mittaan tehty. Eihän se ollut niin laajaa, mitä joskus on ollut, että kaikki huovat ja peitteetkin kudottiin lampaanvillasta. Se on muuttunut se elintapa.
Uudelleenkäyttö on trendikästä
Siirtymä kapioista nykytilanteeseen ei ole ollut äkkinäinen, mutta yhteiskunta on muuttunut rajusti, muistuttaa kulutustutkija Terhi-Anna Wilska.
– Nykyään monet tavarat on yksinkertaisesti halvempaa ostaa uutena kuin tehdä itse. Kun puhutaan vaikkapa liinavaatekapioista, niin ne on edullisempaa ja vaivattomampaa ostaa valmiina.
Kaikkein trendaavin kulutusmuoto nuorten keskuudessa on kuitenkin uudelleenkäyttö, sanoo Wilska.
– Nuoret ovat aktiivisimpia kirpputorivierailijoita ja käytettyjen vaatteiden ja kalusteiden ostajia.
SPR:n Tampereen Kontin myymäläpäällikkö Kristiina Ferriche näkee myös työssään, että nuoret ovat kiinnostuneita kierrätyksestä.
Selitys löytyy paitsi ekologisista arvoista, myös hinnoista.
– On erittäin hyvä mahdollisuus sisustaa oma koti opiskelijankin budjetilla. Ja saa sitten hyvin persoonallista ja mitä nyt kukakin hakee.
Heille eivät välttämättä ne mummon Myrna-kupit perintönä edes kelpaa
Terhi-Anna Wilska
Nuoret pystyvätkin toteuttamaan omaa tyyliään varsin edullisesti verrattuna aikaisempaan. Se on tapahtunut vähitellen, kun on elintaso noussut ja tavaran määrä kasvanut.
– He saattavat jo hyvin varhain itse päättää, minkälaisia astioita käyttävät ja keräävätkö astiasarjoja. Heille eivät välttämättä ne mummon Myrna-kupit perintönä edes kelpaa.
Nuoret saavat yhä lahjaksi astioita, pyyhkeitä ja lakanoita, mutta yhä tavallisempaa on toivoa rahaa.
– Rahan toivominen ja antaminen valmistumiseen ja oman elämän aloittamiseen liittyvissä riiteissä on paljon yleisempää kuin aikaisemmin, sanoo Wilska.