Keskusteluapua lapsille tarjoavia chat-palveluja on ruuhkautunut Vantaan ampumistapauksen takia.
SOS-Lapsikylän Apuu-chatin tiimivastaava Reetta Kosonen kertoo, että yhteydenottoja on tullut ennätysmäärä.
Normaalisti chatissa on noin sata keskustelua päivässä. Eilen tiistaina lapsikävijöitä oli yli 500.
Ampumistapauksesta puhuttiin noin 60 prosentissa eilisissä yhteydenotoissa.
– Oikeastaan se ei yllättänyt. Kun sota alkoi Ukrainassa, jo silloin saatiin tuntuma, mitä tapahtuu, kun lapset seuraavat uutisia.
Kososen mukaan yhteydenottojen suuri määrä on näkynyt vielä tänään keskiviikkona.
– Kun linjat aukesivat aamulla yhdeksältä, heti saman tien tuli useampia viestejä ja meillä oli useampi työntekijä purkamassa tilanteita.
Sekasin Kollektiivin kehittämispäällikkö Saara Huhanantti kertoo, että tavallisesti Sekasin-chatissa käydään 100–200 keskustelua päivässä. Eilen nuorten kanssa keskusteltiin lähes 600 kertaa, minkä lisäksi 1 500 nuorta jäi vielä jonoon.
Yli 180 keskustelussa ensisijainen yhteydenoton syy oli Vantaan kouluampuminen.
– Nuorten määrä on eilen ollut todella hurja, mutta ilahduttavaa on se, että myös auttajien määrä on ollut todella suuri.
Sekasin-chattiin otti kouluampumisen jälkeen kaikista eniten yhteyttä 12–14-vuotiaat.
– Meidän chatissa se on poikkeuksellista, koska yleensä yhteydenottajat ovat vähän vanhempia.
Mitä jos tämä tapahtuu minun koulussani?
Apuu-chatin tyypillisin yhteydenoton syy oli pelko. Reetta Kososen mukaan lasten yleisin kysymys chatissa oli se, että mitä jos tämä tapahtuu minun koulussani.
Tätä kysyttiin noin 150 viestissä.
Myös koulukiusaamista käsiteltiin eilen paljon.
Kosonen kertoo yllättyneensä siitä, että joissain kysymyksissä lapset myös kysyivät, olisivatko he itse voineet vaikuttaa tilanteeseen, jotta sitä ei olisi syntynyt.
Chatissa kysyttiin myös, olisiko voinut jotenkin auttaa sairaalassa olevia lapsia. Olisiko itse voinut tehdä jotain toisin, kun osa tunsi Viertolan koulun luokkalaisia? Miten uhrit jaksavat? Joutuuko tekijä vastuuseen? Mistä lapsi on saanut aseen?
Apuu-chatista jouduttiin ottamaan eilen kaksi kertaa yhteyttä hätäkeskukseen, koska näissä keskusteluissa nousi esiin kouluihin kohdistuva uhka.
– Pohdimme myös sitä, herättääkö aiheesta uutisointi jäljittelyajatusta, mutta otimme nämä vakavasti.
Sekasin Kollektiivin kehittämispäällikkö Saara Huhanantti kertoo, että järkytys, ahdistus ja pelko tapahtuneesta nousivat esiin yhteydenotoissa voimakkaasti.
– Nuorilla on huoli siitä, voiko näin tapahtua omassa koulussa. Toisaalta kun koulukiusaamista ampumisen taustalla on spekuloitu somessa, se on nostanut omaa traumaa ja muistoja niin lapsissa kuin aikuisissakin.
Keskiviikkona Yle kertoi, että sen tietojen mukaan taustalla on koulukiusaamista.
Älä jää yksin, sillä kaikesta saa puhua
Huhanantin mukaan liikuttavaa on se, kuinka moni lapsi tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joita Vantaan kouluampuminen koskee.
– Vähän yllätti myös se, että nuoret miettivät, voivatko he puhua tästä aikuiselle ja vanhemmille. Nuoria jännitti asian puheeksi ottaminen. Olemme kannustaneet keskustelemaan läheisen aikuisen tai esimerkiksi koulukuraattorin kanssa.
Moni lapsi kaipaa Apuu-chatin tiimivastaavan Reetta Kososen mukaan toiveikkuutta.
– Lapset, joita tämä ei niin läheisesti kosketa, mutta uutinen on tavoittanut, niin kyllä heillä on edelleen lupa olla lapsia ja keskittyä siihen omaan arkeen.
Kososen mukaan lapselle vastataan Apuu-chatissa, että kouluampuminen on onneksi harvinainen tapahtuma.
– Sitä puolta on tuotu esiin, ja sitten toisaalta, että jos joku asia mietityttää kiusaamisessa tai on ollut uhkaa ilmoilla, autamme myös kertomaan koulun aikuisille.
Kosonen kannustaa lapsia puhumaan rohkeasti aikuisille kaikesta.
– Ei tarvitse jäädä yksin lukemaan uutisia. Lasten on tärkeää luottaa siihen, että aikuiset ovat heitä varten eikä heidän tarvitse kantaa asioita yksin mielessään.