Rosita Hagert, 32, on pääosassa Ylen Areena Storiesin uudessa minidraamassa Rosita, joka julkaistaan romanien kansallispäivänä 8. huhtikuuta.
Rooli tuli vastaan yllättäen, kun ohjaaja Titte Neuvonen otti Hagertiin yhteyttä Instagramissa. Neuvonen kertoo, että rooliin oli vaikeaa löytää sopivaa näyttelijää, koska romanit eivät ole aiemmin olleet pääosassa draamatuotannoissa.
Draaman päähenkilö Rosita piirtää ja suunnittelee asuja, mutta tekee sitä salaa eikä uskalla unelmoida vaatesuunnittelusta itselleen uraa.
– Kun Titte kertoi päähenkilöstä, se tuntui kuin johdatukselta. Olen itse ollut nuorempana hyvin samanlainen kuin roolihahmo ja meillä on jopa sama nimi, Hagert sanoo.
Hagert tunnistaa sen, miten vaikeaa vähemmistöön kuuluvana on toteuttaa unelmiaan, jos ei ole esikuvia. Myös hän itse suunnitteli ja piirsi päähenkilön tavoin vaatteita teini-ikäisenä. Tuolloin hän ei kokenut olevansa tarpeeksi rohkea, että olisi lähtenyt noita haaveita kohti.
Näyttelijän työtä hän päätti kokeilla, kun siihen tuli minidraamassa mahdollisuus. Hagert ei ollut osannut edes unelmoida näyttelijän työstä, koska hän ei ole tottunut juurikaan näkemään romaneja esimerkiksi televisiossa.
– Romanit on esitetty valtamediassa usein sketsihahmoina tai sitten viihdyttäjänä jossain lauluohjelmassa.
Rosita Hagert on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa Tukholman lähellä sijaitsevassa Södertäljen kunnassa. Lapsuudessaan hän on viettänyt pitempiä ajanjaksoja myös esimerkiksi Intiassa ja Itä-Euroopassa, joissa hänen vanhempansa tekivät lähetystyötä.
– Olen oppinut kotoa, että heikompiosaisten puolella pitää olla, ja heidän asiaa viedä eteenpäin. Olen todella kiitollinen näistä opeista.
Hagert sai kasvaa vapaasti kolmen nuoremman siskonsa kanssa. Vanhemmat luottivat lapsiinsa, eivätkä asettaneet tiukkoja sääntöjä tai kotiintuloaikoja.
– Vanhempani ovat aina sanoneet, että Rosita pärjää vaikka kalliolla. Luottamuksen ansiosta meistä tytöistä kasvoi todella vastuuntuntoisia aikuisia.
Lapsuudenkodissa oli myös hyvin kannustava ilmapiiri. Etenkin isä valoi uskoa lapsiinsa, jotta nämä lähtisivät kulkemaan omilta tuntuvia polkuja kohti. Hagert kokee, että isältään hän on saanut rohkeuden unelmoida.
Vapaus ja luottamus vaikuttivat Hagertin mukaan myös siihen, että hän on ollut aina hyvin utelias elämää kohtaan ja hänellä on uskallusta kokeilla uusia asioita. Hän muutti omilleen Suomeen 18-vuotiaana.
Tuolloin Hagert jo kantoi Suomen romaninaisen asua, kuten kaikki naiset hänen suvussaan aina olivat kantaneet. Romaniasu oli tuntunut luonnolliselta valinnalta, vaikka hänen vanhempansa olivat varoitelleet, että elämä muuttuisi asun myötä ja sen pukemista kannattaisi punnita tarkkaan.
Kysyin itkien myyjältä ja vartijalta, mitä he oikein kuvittelivat löytävänsä.
Asenteet monikulttuurisessa Ruotsissa olivat kuitenkin hyvin erilaiset kuin Suomessa, ja Hagert myöntää, että alku Suomessa oli shokki. Hän tunsi ihmisten ennakkoluulot jatkuvista katseista. Lähikaupassa vartijat lähtivät seuraamaan häntä, ja vain muutaman viikon Suomessa olon jälkeen hänet vietiin takahuoneeseen syyttä.
– Kysyin itkien myyjältä ja vartijalta, mitä he oikein kuvittelivat löytävänsä. Minun piti riisuutua ja olin ihan romuna siitä. Kuulemma he olivat nähneet minun näpistävän maustepussin, jota ei tietenkään löytynyt.
Nöyryyttävästä ja epäoikeudenmukaisesta kokemuksesta palautumisessa kesti pitkään, Hagert sanoo. Hän myös joutui kasvattamaan omien sanojensa mukaan paksumman nahan, jotta pystyisi sietämään ennakkoasenteita.
Rohkeudestaan ja vilpittömyydestään Hagert ei ole suostunut luopumaan. Voimaa hän saa perheestään, musiikista ja kristinuskosta.
”Raamatun opit kuten lähimmäisenrakkaus ja se, ettei pahaan vastata pahalla, ovat kannatelleet minua vaikeina aikoina ja tuoneet näkökykyä. Ne myös ovat säästäneet minua katkeruudelta.”
Kahden kulttuurin välissä luoviminen ei silti ole helppoa. Ennakkoluulojen takia Hagert on joutunut tekemään paljon työtä ansaitakseen valtaväestön luottamuksen vaikkapa työelämässä.
– Minun pitää aina olla vähän joustavampi, vähän kivempi ja vähän ahkerampi kuin muiden. Voiko minulla esimerkiksi olla huonoa päivää? Jos minulla on yksikin huono päivä, ehkä joku ajattelee, että kaikki romanit ovat ihan kamalia.
Omat haasteensa on luonut myös romaniyhteisön sisäiset säännöt. Hagert kertoo, että romanien kulttuuriin kuuluu kolme peruspilaria: vanhempien ihmisten kunnioitus sekä häveliäisyys- ja puhtaussääntöjä. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei mikään kulttuuri ole pysyvä, vaan se muuttuu ihmisten mukana, suvun mukana ja paikkakunnan mukana.
– Voin luoda kulttuurista oman version, joka sopii itselleni ja perheelleni. Tämä oivallus on tuonut minulle paljon sisäistä rauhaa. Vaikka esimerkiksi rakastan siisteyttä, kodissani vallitsee välillä pieni kaaos ja voin elää sen kanssa.
Kaikilla meillä on haaveita ja kaipaamme rakkautta ja hyväksyntää.
Hagert uskoo, että nyt on hyvä aika tuoda romanien kulttuuria tutuksi valtaväestölle. Moni muukin vähemmistö on saanut näkyvyyttä viime vuosina ja yhdenvertaisuuskysymyksistä puhutaan avoimemmin. Hän muistuttaa, että ihmisinä meissä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.
– Kaikilla meillä on haaveita, ja me kaikki kaipaamme rakkautta ja hyväksyntää.
Hagert sanoo, että esimerkiksi romanien näkyvyys mediassa lisää tietoisuutta ja tieto puolestaan vähentää pelkoja.
”Ennakkoluulot ovat usein pelkoa jostain tuntemattomasta. Kun erilaisuus tulee tutuksi, myös pelko ja sitä myötä ennakkoluulot vähenevät.”
Hän myös kokee tärkeäksi olla esikuvana oman yhteisönsä sisällä romaninuorille. Hän haluaa osoittaa, että monenlaiset polut ovat mahdollisia, kun vaan uskaltaa lähteä kulkemaan niitä kohti.
Nyt Hagert uskaltaa viimein itsekin haaveilla, että hän voisi tehdä näyttelijän työtä myös tulevaisuudessa. Unelmana olisi nähdä romaneja ihan kaikenlaisissa rooleissa, ei vaan edustamassa “romaniutta”.
– Suurinta unelmaa juuri nyt olisi se, että kun avaan telkkarin, siellä olisi romani vaikkapa sairaanhoitajan tai opettajan roolissa siksi, että hän sopii siihen näyttelijänä.
