Joonas Kumpulainen oli 13-vuotiaana pelityyliltään kuin Manchester Cityn Kyle Walker tai Bayer Leverkusenin Jeremie Frimpong.
Hyökkäyksiä tukeva, nouseva puolustaja, niin sanottu wing back -pelaaja. Kumpulainen sahasi ylös ja alas jalkapallokenttää kovalla juoksuvoimallaan.
PK Keski-Uusimaassa pelannut Kumpulainen halusi ammattilaisjalkapalloilijaksi.
Kaikki näytti lupaavalta ja hänet kutsuttiin nuorten pelaajien Huuhkajaturnaukseen. Turnaukseen valittiin noin 200 suomalaista lupaavaa juniorijalkapalloilijaa.
– Olin 14-vuotiaana aika kova futiksessa. Minut valittiin vieläpä turnauksen tähdistökentälliseen eli 11 parhaan pelaajaan joukkoon.
Kumpulainen huomasi kuitenkin, ettei hänellä ollut pehmeää kosketusta palloon, niin kuin vaikkapa Walkerilla tai Frimpongilla.
– En ollut riittävän taitava. Minulla oli törkeän raskas kosketus, Kumpulainen muistelee.
Kumpulainen ajatteli, että lahjat eivät riittäisi ammattilaiseksi asti. Lupaava urheilu-ura olisi saattanut loppua jo yläkouluikäisenä, niin kuin monilla muilla suomalaisilla nuorilla.
– Jos olisin harrastanut vain futista ne viimeiset pari vuotta, urheilu-ura olisi saattanut päättyä siihen.
”Futis, uinti ja juoksu olivat kiva yhdistelmä”
Kumpulaisella oli kuitenkin varastossa muitakin lajeja: juoksu ja uinti, jotka olivat pysyneet harrastuksina jalkapallon rinnalla.
Itse asiassa hän oli 13-vuotiaana juossut nuorten Suomen ennätykset sekä 600 metrillä (1.28,38) että 800 metrillä (2.06,76).
Kesällä 2020, 14-vuotiaana Kumpulainen pinkoi 800 metrillä hurjan 14-ikäisten Suomen ennätyksen alittamalla kaksi minuuttia (1.59,89) pelkällä jalkapallotaustalla.
Kumpulainen sanoo suoraan, että hurjat ajat kertoivat lahjakkuudesta, mutta myös monipuolisesta urheilutaustasta. Hänen isänsä ja äitinsä olivat yleisurheilijoita.
– Olin varhaiskypsä ikäisekseni ja lahjakas. Futis, uinti ja juoksu olivat kiva yhdistelmä.
Suomalaisessa urheilussa on noussut esiin huoli siitä, kuinka lapset suuntautuvat yhteen lajiin jo nuorella iällä eivätkä liiku tarpeeksi.
Suomen Urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni otti asiaan voimakkaasti kantaa joulukuussa SUL:n sivuilla julkaistussa tekstissä.
Alla ote tekstistä:
”Lasten (alle 13 v) huippu-urheiluttaminen on järjetöntä. Suomalainen urheilukulttuuri on liukunut toimintamalliin, missä lapselle ei anneta mahdollisuutta vapaasti etsiä ja löytää omaa, itselle parhaiten sopivaa lajia.”
”Toisen lajin polulla ei saa tallustella. Tai jos toisen lajin polkutallustelu salonkipuheissa suvaitaankin, niin oman lajin toiminnan määrä ja poissaolosanktiot varmistavat lapsen ”oikealla polulla” pysymisen.”
Tiivistetysti: Finnin mukaan suomalaiset lapset ohjataan liian nopeasti tiettyyn lajiin ja huippu-urheilu tulee liian nopeasti mukaan. Urheiluharrastus lopetetaan liian aikaisin. Lajipiiri ei katso hyvällä, kun harrastat myös toista lajia.
Joonas Kumpulainen on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun lajit ovat pysyneet mukana pidempään.
Nyt hän on 18-vuotias ja juoksi viime kesänä 800 metrillä ajan 1.50,50. Hän on Suomen lupaavimpia juoksijoita ja tavoittelee arvokisamenestystä tulevaisuudessa. Hän aloitti täyspanostuksen juoksuun vasta 16-vuotiaana.
Kumpulainen on lukenut Finnin tekstin.
– Minun mielestäni hän oli oikeassa siinä, että lapsia ei pitäisi pakottaa yhteen lajiin. Se on typerää, jos valmennus painottaa, että et pääse kilpajoukkueeseen, jos harrastat jotain toista lajia.
Orimattilan Jymyä edustava Kumpulainen kertoo, että hänen oli aikoinaan helppo yhdistää jalkapallo, uinti ja juoksu 14-vuotiaana.
– Valmentajat olivat todella kannustavia. Ei haitannut, että olin futistreeneistä pois yleisurheilukisojen takia. Pitää olla kiitollinen siitä.
Miten monipuolisuudesta on ollut sinulle hyötyä?
– Huomaan, että olen monipuolisesti kehittynyt fyysisiltä ominaisuuksiltani. Monet ominaisuudet ovat hyvällä tasolla, eivät pelkästään 800 metrin juoksijoille tyypilliset kestävyys ja juoksu. Minulla on myös hyvät voimatasot, hyvä ketteryys, tasapaino ja myös uintitekniikka kunnossa. En jää altaassa muiden jalkoihin.
Kumpulaisen mukaan monipuolisuudesta on ollut hyötyä myös loukkaantumisten ehkäisyssä. Hän kertoo päässeensä vähällä vammojen suhteen.
Katso alta, miten Kumpulainen harjoitteli 14-vuotiaana ja miten ohjelma on muuttunut tähän päivään.
Useiden tutkimusten mukaan suomalaiset lapset liikkuvat liian vähän. Kumpulainen uskoo, että monipuolinen liikkuminen olisi avain ongelmaan.
– Monipuolisuus voisi olla ratkaisu siihen, että oma laji löytyy.
Kumpulainen haluaa kertoa omista kokemuksistaan nuorille. Hän on sosiaalisen median kanavillaan kertonut monipuolisen urheilutaustansa hyödyistä.
Unelmana Suomen lippu ja kentän kiertäminen
Kumpulainen on laittanut paljon peliin juoksu-uraansa.
Hän antaa puhelinhaastattelun Helsingin Mäkelänrinteeltä Urhean tiloista, joissa hän parhaillaan harjoittelee 2 000 metriä muistuttavassa ilmanalassa. Olosuhde on keinotekoisesti tehty. Korkeanpaikan leiri kestää muutamia viikkoa.
Kumpulainen tähtää tulevaisuudessa 800 metrin ja 1 500 metrin juoksuissa olympialaisiin.
Hänen 1 500 metrin ennätyksensä 3.50,55 on hämmentävän kova siihen nähden, miten vähän hänelle tulee viikossa juoksukilometrejä.
Niitä tulee Kumpulaiselle keväällä vain noin 40 viikossa. 1 500 metrillä 4–3.50 minuutin aikoihin juoksevat mailerit saattavat juosta normaalisti tyypillisesti 120–150 kilometriä viikossa.
Kumpulainen kertoo, että haluaa pitää monipuolisen harjoittelun edelleen mukana. Hän tekee useita peruskestävyysharjoituksia pyörällä, uiden tai crosstrainerilla. Hän haluaa samalla säästää jalkojaan.
– Treenitunteja minulle kertyy enemmän kuin harjoituskavereillani, Kumpulainen sanoo.
Kumpulaisen ensi kesän tavoite on rikkoa nuorten MM-kisojen tulosraja 800 metrillä. Se on 1.49,06.
Sen jälkeen katse on kesässä 2025 ja alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa Suomessa.
– Jos kaikki menee hyvin, olisi upeaa juosta siellä kenttää ympäri Suomen lippu päälläni. Siitä haaveilen.