Ylen tämäniltaiseen Jutellaan kiusaamisesta -chattiin tuli puolentoista tunnin aikana yli 600 viestiä. Hyvin monia osallistuneista oli kiusattu, osaa jo vuosia sitten. Kiusaaminen jättää aina valtavat arvet, ja kiusatut kertoivat muun muassa vuosien terapiasta.
– Jos ei ole tullut kiusatuksi, ei voi ymmärtää, miten vaikea on vielä aikuisenakin luottaa muihin ihmisiin ja siihen, etteivät he tahdo minulle pahaa, eräs osallistuja kertoi.
Kiusaaminen on edelleen yleistä kouluissa ja muualla yhteiskunnassa. Esimerkiksi kouluterveyskyselyn mukaan viikoittaista kiusaamista kokee hieman alle joka kymmenes 4. ja 5. luokan sekä 8. ja 9. luokan oppilaista.
Pitkään jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen kiusaamista kokeneiden määrä on alkanut kasvaa, Opetushallitus on todennut tiedotteessaan.
Tässä muutamia poimintoja illan keskustelusta.
Kiusaajia ovat myös ne, jotka eivät puolusta kiusattuja. Vai pitäisikö meidän puhua väkivallasta, ”kiusaaminen” on melkein vähättelyä? kysyi eräs chattiin osallistunut.
– Kiusaamiskeskusteluissa usein nostetaan esille se, että termistöä pitäisi päivittää. Väkivalta on monien mielestä kuvaavampi sana. Hyvä nosto, vastasi Sekasin-chatin verkkokriisityöntekijä Siru Valtonen Mieli ry:stä.
Chattaajista yksi muistutti, että ”uhri määrittää sen, onko kyseessä väkivalta - ei kukaan muu - eikä sitä saisi vähätellä”.
Siru Valtonen kiitti kokemusten jakamisesta.
– Pelkästään kiusatuksi tulemisen kokemus ei ole satuttava, vaan myös se, että joku ulkopuolinen vähättelee omaa kokemusta tai ei huomaa kiusaamistilanteita, hän muistutti.
Monet kiusatut kokevat niin paljon häpeää, etteivät koskaan kerro kokemastaan kellekään, kertoi yksi osallistujista. Saataisiinpa asetelma/asenteet käännettyä niin päin, että häpeä kuuluu vain ja ainoastaan kiusaajalle, niin oltaisiin lähempänä ratkaisua.
– Tärkeä asia, muistutti Siru Valtonen.
Mitä pitäisi tehdä, kun kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa eikä sitä saada loppumaan, kysyi eräs vanhempi?
– Kaveritaitoja ja toimintaa ristiriitatilanteissa pitäisi harjoitella kotona ja päiväkodissa. Niitä pitää harjoitella, jotta oppii toimimaan konfliktitilanteissa. Huoltajien on tärkeää tutustua lasta kasvattavaan henkilökuntaan ja toimia avoimessa kasvatuskumppanuudessa, neuvoi kouluväkivaltatyön asiantuntija Ira-Maria Gordin Aseman lapset ry:stä.
Chattaaja kertoi ottaneensa asian puheeksi neuvolassa, jossa tarjottiin samaa lääkettä kuin muutkin eli kommunikoikaa hoitajien kanssa. Lisäksi puhuttiin siitä, miten pienten lasten kanssa kiusaamiselta ei voi välttyä. Mutta ei kai pienenkään lapsen täydy tyytyä oppia pelkäämään päivittäistä väkivaltaa ja muita lapsia? Näin chattaaja jatkoi.
– Tulisiko perheneuvolasta työntekijä tueksenne päiväkotiin? asiantuntijat ehdottivat.
Kodin ja koulun saumattomaan yhteistyöhön on ehdottomasti palattava, jos halutaan saada kiusaaminen koulussa kuriin. Opettajat eivät todellakaan voi sammuttaa kaikkea ilman kotien tukea, totesi yksi osallistuja.
– Olen samaa mieltä. Lapsen ympärillä olevien aikuisten yhteistoiminta on kaiken a ja o, vastasi kouluväkivaltatyön asiantuntija Ira-Maria Gordin Aseman lapset ry:stä.
Voisiko koulun pihalle mennä vetämään leikkejä, esimerkiksi pyörittämään hyppynarua, eli toivottaako henkilökunta tervetulleeksi yhteistyöhön edes pahimman kiusaamisen ajaksi? kysyi yksi vanhempi chatissa. Hänen alakoululaisensa istuu siellä yksinään jo toista vuotta.
– Ihana idea mennä avuksi, ota puheeksi koulun henkilökunnan kanssa, neuvoi Ira-Maria Gordin.
Onko jossain mobiiliapplikaatio, jossa voi nimettömästi ilmiantaa, jos havaitsee kiusaamista?
– SOS-Lapsikylän luotsaama Apuu-chat on ottanut eilisen aikana käyttöön kiusaamistyökalun, jossa nuori voi ilmoittaa anonyymisti, mikäli omassa koulussa kiusataan. Sama työkalu on otettu nyt käyttöön myös Sekasin-chatissa, neuvoi Siru Valtonen Sekasin-chatista.
Jos lasta on kiusattu vuosia eikä myöskään koulu puutu tilanteeseen tai sitä vähätellään, onko mahdollista haastaa viranomaisia tällöin oikeuteen väkivallan sallimisesta? Onko tämä käytännössä realistista?
– Aluevalvontavirastoon voi ottaa yhteyttä, mikäli kokee, ettei koulu hoida tai selvitä koulussa tapahtuvia kiusaamistapauksia, vastasivat Helsingin poliisin ennalta estävästä toiminnasta vanhemmat konstaapelit Kirsi Autio ja Anton Saari.
Toinen chattaaja kommentoi tähän vastaukseen, että ”AVI on hidas, mutta parempi kai yrittää kuin olla tekemättä mitään”.
– Asiasta voi myös tehdä rikosilmoituksen, jolloin poliisi selvittää asiaa, poliisit muistuttivat.
Kuinka paljon poliisi tekee kiusaajien ja heidän avustajiensa löytämiseksi? Mielestäni pitäisi olla kouluajalta jokin ”rikosrekisterin” tapainen eli kiusaajat häpeään ja vastuuseen. Aikuisten pahoinpitelyissäkin tutkitaan, kuka on tehnyt mitäkin, ja siitä on seurauksia, muistutti eräs osallistuja.
– Poliisi selvittää tapauksista kirjattuja rikosilmoituksia. Alle 15-vuotiaiden kohdalla on muun muassa käymme kouluilla puhuttamassa kiusaamisen osapuolia sekä pidämme laillisuuskasvatuksia eri luokka-asteille, kertoivat poliisit.
Mikä on hyvä tapa mennä uhkaavassa kiusaamistilanteessa väliin?
– Väkivaltatilanteesta suosittelen soittamaan hätäkeskukseen 112. Muissa tapauksissa on suotavaa puhua tapauksista luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi koulun henkilökunnalle. Poliisiin on otettu eri kouluista suoraan yhteyttä väkivaltatapausten ehkäisemiseksi ja näin on onnistuttu estämään esimerkiksi pahoinpitelyitä, Helsingin poliisin ennalta estävä toiminnan poliisit neuvoivat.
Miten koulukiusattujen tukea johdetaan ja hallinnoidaan kouluissa?
– Kouluissa on nykyään yhä enenevissä määrin nuorisotyöntekijöitä, jotka puuttuvat kiusaamistilanteisiin ja ovat kiusattujen tukena. He tekevät usein myös ryhmäytyksiä, vastasi Siru Valtonen Sekasin-chatista.
– Mikään ei muutu, jos joku ei puutu. Lasten oikeudet turvalliseen ja hyvään koulupäivään ovat meidän aikuisten vastuulla. Lapsen ympärillä olevien aikuisten yhteistoiminta on kaiken a ja o, Aseman lasten kouluväkivaltatyön asiantuntija Ira-Maria Gordin sanoi.
– Kiusaaminen ulottuu koulusta vapaa-ajalle ja someen. Sitä kiusaamista ei pääse karkuun, kun sama meininki jatkuu puhelimen välityksellä, Sekasin-chatin verkkokriisityöntekijä Siru Valtonen sanoi.
Erään osallistujan mukaan lapset reagoivat yleiseen ilmapiiriin.
– Ei pidä ihmetellä nuorten käytöksen muuttumista väkivaltaisemmaksi, koska myös aikuisten maailma on muuttunut hyvin jakautuneeksi ja epäystävälliseksi. Lopulta vastuu on aikuisilla, hän chattasi.
Joku totesi, ettei ole kiusaajallakaan helppoa.
– Hätähuutoa, jota kukaan ei kuule.
Vantaan Viertolan tämän viikon tapahtumat ovat kaikkien meidän mielessämme, mutta tässä keskustelussa emme puhuneet siitä. Poliisi tutkii Vantaan tragediaa emmekä me voi tietää kaikkia taustoja ja yksityiskohtia. Kiusaaminen ei kuitenkaan koskaan oikeuta väkivaltaan.