Tiistaina 12-vuotias lapsi astui Vantaalla koululuokkaan käsiaseen kanssa ja alkoi ampua. Kaksi lasta loukkaantui vakavasti ja yksi menetti henkensä. Surun ja hämmennyksen keskellä yritämme ymmärtää, mikä ajoi lapsen tappamaan.
Media ja some on täyttynyt arvailuista: oliko epäillyllä ampujalla mielenterveysongelmia?
– Se on ymmärrettävää, että ihminen yrittää käsittää, mistä on kyse, mitä on taustalla, sanoo psykiatriaan erikoistuva lääkäri Anni Saukkola Yle Perjantain jaksossa Pakko saada diagnoosi.
– Tämä on äärimmäisen harvinainen tapahtuma. On tosi vaikeaa vetää syy-seuraus-suhteita siihen, onko taustalla ollut mielenterveysongelmia, koulukiusaamista, jotakin muuta. Minä pidättäytyisin spekuloimasta, se on aika haitallista tässä tilanteessa.
Sosiaalisessa mediassa ”Lääkäri-Annina” tunnettu Saukkola arvelee, että laajaan spekulointiin on johtanut ihmiskunnan tarve psykologisoida kaikenlaiset yllättävät ilmiöt.
– Puhutaan terapiayhteiskunnasta. Kaikille ilmiöille yritetään nyt etsiä psykologiasta ja mielenterveydestä taustatekijöitä. Se on hyväkin asia, mutta pitää muistaa, ettei se selitä kaikkea.
Psyyken toiminnalle on olennaista jäsentää maailmaa ymmärrettäväksi.
– Tällaiset uutiset ovat ihmismielelle liian kova pala purtavaksi. Syyn etsiminen tuo turvaa ja rauhaa. Kun ajatellaan, millaisia tragedioita meidän ajassamme on – sota, taloudellista ahdinkoa – niin se on varmaan jokaiselle tuttu tunne, että miettii, miksi nämä asiat tapahtuvat.
Diagnoosi voi olla osa identiteettiä
Anni Saukkola on itsekin sairastunut masennukseen. Diagnoosin saaminen käynnisti vuosia kestäneen prosessin, jonka aikana Saukkola hyväksyi sairauden osana itseä ja omaa elämää.
Saukkola tunnistaa ajatuksen siitä, että diagnoosista voi tulla osa identiteettiä. Oman terveyden tai toimintakyvyn menettäminen ravistelee väistämättä. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmisellä voi olla diagnoosi, mutta ihminen ei ole diagnoosi.
– Diagnoosit ovat varmaan osittain aina olleet mielikuvien rakentajia. Olen huolissani siitä, että yhä nuoremmilla ihmisillä identiteetti rakentuu isoilta osin jonkin diagnoosin, usein psykiatrisen, ympärille, Saukkola pohtii.
– Joskus ihmiset raivostuvat vastaanotolla, kun he eivät saa sellaista diagnoosia, jota he ovat odottaneet tai toivoneet. Siellä on syvällä jokin hätä, tarve avulle. Se on inhimillistä.
”Kohdullisten kärsimiä kipuja ei uskota”
Perjantai-dokkarissa Kipujani ei uskota Elina Soikkanen kertoo, kuinka hänellä kesti yli 20 vuotta saada diagnoosi endometrioosista.
Useat lääkärit eivät ottaneet todesta Soikkasen kipuja, ja hänet käännytettiin toistuvasti kotiin särkylääkereseptin kanssa.
– On epäoikeudenmukaista, että kipuja ja varsinkaan kohdullisten ihmisten kärsimiä kipuja ei uskota, Anni Saukkola kommentoi Soikkasen tarinaa.
Niin sanotuissa naistentaudeissa diagnoosiviiveet ovat pidempiä ja hoitoa voi joutua etsimään pidempään, Saukkola kertoo. Tavallista on, että avun saa vasta yksityiseltä puolelta, jos palkkapussi riittää.
– Lääketiede on ollut miehinen. Naiset eivät ole olleet lääkäreitä tai tutkijoita kovin pitkään. Maailma on muuttunut hitaasti. Gynekologiset oireet eivät ole kiinnostaneet, ne eivät ole olleet merkittäviä yhteiskunnallisesti, Saukkola sanoo.
– Naisten pitäisi olla naisten puolella. Toivoisin, että muutos lähtisi naislääkäreistä, he ovat minua hoitaneet ja he ovat minua satuttaneet, Elina Soikkanen lisää.
Saukkolan mukaan tämä kertoo siitä, ettei kukaan ole suojassa ennakkoluuloilta, normeilta ja kulttuurilta.
– Tieteellinen tieto ja diagnosoinnin kulttuuri ja vuorovaikutus vastaanotolla ovat eri asioita, Saukkola toteaa.
Katso Perjantai: Pakko saada diagnoosi perjantaina 5.4.2024 kello 21.05 Yle TV1:llä tai heti Areenassa:
Korjaus 5.4.2024 kello 21.02. Aiemmin jutussa kerrottiin, että yksikään mieslääkäri ei ole epäillyt Elina Soikkasen kipuja. Tämä ei pidä paikkansa.