Ränsistynyt sohva tienvarren levähdysalueella tuskin houkuttelee matkustajaa istahtamaan. Muita istumapaikkoja ei kuitenkaan ole, sillä levähdysalueen penkit ja tuolit on pilkottu pieniksi paloiksi ja viskottu metsään.
Uudenmaan ely-keskuksen kunnossapitovastaava Henri Aaltonen harmittelee, että kevään tullen roskaaminen on lähtenyt laukalle.
– Valitettavasti siltä näyttää, että roskaaminen on lisääntynyt ja ilkivalta levähdysalueilla on melkoista. Niihin ei ole enää järkevää laittaa penkkejä ja pöytiä, kun todennäköisesti ne eivät kestä ehjinä.
Levähdysalueelta löytyvä sohvakin kuuluisi kaatopaikalle, mutta jostain syystä se on jätetty roska-astian viereen.
– Roska-astioiden tyhjentäminen tulee kalliiksi, kun lähes aina viereen on jätetty jotain sellaista, joka ei molokkiin mahdu.
Aaltosen mukaan tyhjennyskerralle tulee hintaa noin 250 euroa ja roska-auto käy paikalla kaksi kertaa kuukaudessa. Uudenmaan alueella tällaisia tyhjennyspaikkoja on noin sata.
Roskaajan säästö on pieni
Porin kaupungin ympäristötarkastajan viransijaisuutta hoitava Nora Albrecht on nähnyt runsaan puolen vuoden pestinsä aikana niin monta luvatonta kaatopaikkaa, että mikään ei enää yllätä.
Ympäristövalvonta saa vuositasolla pelkästään Porin alueelta noin 20–30 ilmoitusta tienvarsiroskaamisesta.
Tällä kertaa Albrecht on tarkastamassa pientä huoltotietä valtatien 23 varressa. Sijainti on tyypillinen. Valtatietä pitkin pääsee kätevästi kulkemaan jätekuorman kanssa, eikä tieltä tarvitse poiketa kuin hieman, niin on jo piilossa muiden katseilta.
Paikalta löytyy läjä talous- ja rakennusjätettä.
– Suoraan sanottuna en ymmärrä miksi. Suomessa jätehuolto on helppoa, eikä edes mahdottoman kallista, Albrecht toteaa.
Yle testasi viime kesänä paljonko metsään hylätyn divaanisohvan vieminen kaatopaikalle maksaa. Hintaa kertyi hieman alle 20 euroa.
Joskus joku jää kiinni
Ympäristövalvonnan keinot puuttua roskaamiseen ovat rajalliset. Työntekijät eivät ala tonkia roskia, mutta kiinteistön omistajalla voi olla siihen motivaatiota. Jos roskaajaa ei löydy, joutuu kiinteistönomistaja huolehtimaan siivoamisesta.
Joskus jätteiden joukosta on löytynyt kirjekuoria ja laskuja, joissa on yhteystiedot. Silloin syyllinen on helpompi saattaa vastuuseen.
Ei sekään silti aina onnistu.
– Sellaista johtopäätöstä ei voi vetää, että henkilö jonka tietoja jätteistä löytyy, on itse roskaaja. Selvityspyynnön kautta tätä voi alkaa selvittää, mutta on eri asia myöntääkö joku, että jätteet ovat hänen, Nora Albrecht toteaa.
Silloin tällöin joku jää kuitenkin kiinni.
Uudenmaan ely-keskuksen kunnossapitovastaava Henri Aaltonen muistaa tapauksen, jossa luvattomasta paikasta löytyi rakennusfirman jätettä. Se pystyttiin jäljittämään, yritys myönsi vastuunsa ja maksoi siivouslaskun.
Loppuuko roskaaminen koskaan?
Porin ympäristövalvonnassa on otettu Nora Albrechtin mukaan lempeä linja roskaajia kohtaan. Tärkeintä on, että alue tulee siivottua. Ylimääräisiä kuluja ei tarvitse pelätä.
– Annamme siivoamiselle määräajan. Jos sitä ei noudata, voidaan asia hoitaa uhkasakon tai teettämisuhan kautta. Lähtökohtana kuitenkin on, että yritämme hoitaa asiat hyvän kautta.
Ihannetilanteessa keskustelu auttaa ja tiedottaminen ja kouluttaminen ennaltaehkäisevät ongelmia. Albrecht myöntää kuitenkin tulleensa kyyniseksi asian suhteen.
– En usko ikinä tulevan sellaista tilannetta, että tienvarsiroskaamiset loppuvat kokonaan.
Ylen Miljoona roskapussia -kampanja haastaa kaikki keräämään roskia. Osallistu siivoustalkoisiin ja merkitse roskat laskuriin.