”Hän on pahoillaan siitä, mitä on tapahtunut”
Näin sanoo Kaarle Gummerus Elämäni rikostapaus -podcastissa. Gummerus on niin sanotun Turun terroristipuukottajan puolustusasianajaja. Turun terroristipuukottaja on oikealta nimeltään Abderrahman Bouanane.
Bouanane murhasi kaksi naista ja haavoitti kahdeksaa ihmistä Turussa 18. elokuuta vuonna 2017.
Gummerus kertoo:
”Hän toi sen sillä tavoin itse esille, että hän on asioita miettinyt ja hän haluaisi itse pyytää anteeksi tapahtuman uhreilta.”
Bouanane ei vuosiin osoittanut teostaan minkäänlaista katumusta. Ennen Elämäni rikostapauksen julkaisua anteeksipyynnöstä kertoi tänä keväänä Alibi-lehti.
Nyt puhutaan anteeksiannosta, ei rikoksesta
Tämä artikkeli ei käsittele Abderrahamn Bouananen rikosta.
Tämä artikkeli käsittelee anteeksiantoa.
Artikkeliin on haastateltu Itä-Suomen yliopistolle väitöskirjaa anteeksiannosta tekevää psykologi Anne Haikolaa. Hän ei kommentoi Abderraham Bouananen tapausta millään tavalla, vaan puhuu anteeksiannosta yleisellä tasolla.
Pohdimme Haikolan kanssa, mistä oikein puhumme, kun puhumme anteeksiannosta?
Onko se aina mahdollista – tai edes tarpeellista?
Mitä anteeksianto on?
Anteeksiantoa on tutkittu paljon.
Silti ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä anteeksiantaminen on, sen verran monisyisestä prosessista on kyse.
Enemmän tutkijapiireissä ollaan samaa mieltä siitä, mitä anteeksiantaminen ei ole, Haikola sanoo.
– Se ei ole kauheiden tekojen hyväksymistä eikä se ole kynnysmattona olemista tai omien oikeuksien hylkäämistä.
Anteeksiannon muotoja on paljon. Joskus pitäisi antaa anteeksi itselleen, joskus jollekin toiselle.
Aina anteeksiannon kohteella ei ole hahmoa: miten ja kenelle antaa anteeksi se, että sairastuu syöpään tai että ystävä kuolee maanjäristyksessä?
Ikävistä tunteista on hyötyä
Jotta voi antaa anteeksi, tarvitaan ensin teko, joka loukkaa ihmistä jollain tavalla.
Loukkauksen jälkeen ihminen on usein kaunainen ja vihainen. Ne ovat raskaita tunteita, mutta niillä on tärkeä tehtävä. Ne ovat hälytys siitä, että rajat on ylitetty.
Jos näitä tunteita ei kokisi, päätyisi heittopussiksi.
Negatiiviset tunteet kannattaa ilmaista. Silloin loukkaaja todennäköisemmin tajuaa, että on tehnyt väärin – ja pyytää toivottavasti anteeksi.
Joskus kaunaan ja vihaan voi jäädä kiinni. Se on evoluution ohjaama taipumus, Haikola sanoo.
– Epämiellyttävät tunteet ovat vahvempia kuin myönteiset, ja ne vaikuttavat pidempään ja voimakkaammin.
Jos tuntuu, että ei pääse irti vihasta, kannattaa analysoida sitä. Mistä tunne johtuu? Onko kyse oikeasti vääryydestä, jonka kohteeksi on joutunut, vai onko syy syvemmällä?
Viha kun on tunteena vielä verrattain helppo, Haikola sanoo. Siksi se voi toimia suojamuurina, joka kätkee alleen surua, häpeää ja riittämättömyyttä.
– Ne ovat paljon hankalampia ja monimutkaisempia tunteita kohdata.
Anteeksiantamattomuus on terveyshaitta
Moni tutkija pitää loukatuksi tulemista stressireaktiona. Jos tunne pitkittyy pitkävihaiseksi anteeksiantamattomuudeksi, se saattaa olla terveyshaitta.
Anteeksiantamattomuus voi nostaa esimerkiksi verenpainetta, tihentää sykettä ja lisätä lihasjännitystä.
Anteeksianto taas helpottaa näitä reaktioita. Se kohottaa usein ihmisen mielenterveyden tilaa ja nostaa omanarvontunnetta. Se mahdollistaa myös trauman jälkeisen kasvun ja paremmat ihmissuhteet.
Hankaluus on siinä, että itseään ei voi pakottaa antamaan anteeksi. Jos antaa anteeksi vaikkapa velvollisuudentunteen vuoksi, se ei helpota oloa.
Anteeksipyyntö ei aina helpota
Jos loukattu näkee ja kokee, että loukkaaja aidosti katuu tekoaan, anteeksianto on helpompaa.
Tästä syystä Bouananenin voi olla vaikeaa saada anteeksi.
”Ei hän ole sitä (tekoaan) myöskään sen enempää katunut. Hän on todennut, että näin on tapahtunut ja näin on pitänyt tapahtua”, Bouananen puolustusasianajaja Gummerus kertoi vuonna 2018.
Lehtitietojen mukaan Bouanane virnuili oikeussalissa ja nauroi puukotusten uhrien kertomuksille.
Nyt hän haluaa pyytää anteeksi, mutta se voi itse asiassa pahentaa asiaa: jos tuntuu, että anteeksipyyntö ei ole aito, se voi lietsoa uhrin vihaa.
Anteeksianto ei ole joko tai -asia
Anteeksianto ei ole projekti, vaan prosessi, Haikola sanoo.
Siihen kuuluvat väistämättä ikävät tunteet: ihmisen täytyy ottaa vastaan ja käsitellä se, että häntä kohtaan on tehty väärin. Prosessiin voi liittyä järkytystä, epäuskoa ja hämmennystä: miten minulle on voitu tehdä näin?
– Anteeksi ei usein pysty antamaan, jos ei kärsi ensin ja käsittele vaikeita tunteitaan.
Pikkuhiljaa ihminen hyväksyy tapahtuman, ja negatiiviset tunteet menettävät voimiaan. Niiden tilalle tulee ymmärrystä ja empatiaa, ja anteeksianto on ehkä mahdollista.
Helpottava tieto kaunaiselle ihmiselle saattaa olla se, että anteeksianto tai -antamattomuus eivät sulje toisiaan pois.
– Ne nähdään usein päinvastaisina tiloina, mutta näin ei näytä olevan. Ihminen voi olla samaan aikaan anteeksiantamattomuuden ja anteeksiannon tilassa. Ne eivät välttämättä ole saman janan kaksi eri päätä, vaan päällekkäiset janat.
Kuten rakkaus tai suru, anteeksiannon kokemus ei ole muuttumaton tila. Se voi olla tänään vahva ja viikon päästä heikko.
Anteeksianto ei oikeasti ole antamista
Anteeksianto-sana on harhaanjohtava, sillä tutkimusten mukaan melkein koskaan ei ole kysymys siitä, että siinä annettaisiin yhtään mitään yhtään kenellekään, tehtäisiin jotain jonkun toisen vuoksi.
Ihmiset antavat anteeksi enimmäkseen itsensä vuoksi.
– Se on selviytymismekanismi, jonka avulla voi tukea omaa terveyttään ja mielenterveyttään ja päästä elämässä eteenpäin.
Anteeksianto voi olla mahdollista järkyttävissäkin asioissa.
Jotkut ovat pystyneet antamaan anteeksi kansanmurhan, perheenjäsenten tappamisen, väkivallan, vammauttamisen, sieppauksen ja vanhemman seksuaalisen hyväksikäytön.
Ei ole pakko antaa anteeksi
Aina anteeksianto ei onnistu, ja sekin on ihan ok.
Omille negatiivisille tunteilleen ei kuitenkaan kannata jäädä kynnysmatoksi, jos niistä tunteista ei ole mitään hyötyä ja jos ne pahasti nakertavat.
– Oleellista on, miten vahvana anteeksiantamattomuuden kokee ja miten aktiivista vihaa se sisältää. Jos anteeksiantamattomuus on passiivista, ei se välttämättä ihmisen mielenterveyttä nakerra.
