Suomen kallioperä on vanhaa ja vakaata. Sen päälle kelpaa rakentaa ja siihen voi panna talteen vaikkapa ydinjätteet.
Ehkä. Mutta kallioperämme menneisyys on hurja. Geologit Jussi Heinonen ja Elina Lehtonen kertovat tuoreessa kirjassaan Suomen muinaiset tulivuoret, kuinka tulivuoret ja maanjäristykset ovat muokanneet kamaraa vuosimiljardien aikana.
Suomen kallioperä on jaettavissa ajallisesti karkeasti kahtia. Itäinen ja pohjoinen Suomi syntyivät pääosin yli 2,5 miljardia vuotta sitten, loput alle 2 miljardia vuotta sitten. Linja kulkee Raahesta Tohmajärvelle ja muistuttaa hämmentävän paljon vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan rajaa.
Merkittävä tapahtuma oli svekofenninen orogenia eli vuorijonojen poimutus 1,9 miljardia vuotta sitten. Muun muassa Tampereen seudulla jytisi ja paukkui, kun vuoria ja vuorijonoja muodostui sadan miljoonan vuoden ajan. Se loi pohjan eteläisen Suomen kallioperälle.
– Suomessa näytti aikalailla samanlaiselta kuin Andeilla tai Himalajalla. Erona on tietysti se, ettei ollut eläimiä ja kasvillisuutta eli silloin ei ollut vielä kehittynyt monimuotoista elämää. Oli lähinnä kiveä, jäätä, hiekkaa, vettä, Heinonen sanoo.
Mannerlaattojen liikkeet ovat olleet rivakoita ja niiden mukana Suomi on seilannut eri puolilla Maata. Vulkaanisesti aktiivisimman ajan Suomi oli lähellä päiväntasaajaa ja nykyisille asuinsijoilleen Suomi kiinnittyi geologisesti hiljattain, vain muutama kymmenen miljoonaa vuotta sitten.
Jättimäinen tulivuori Kymenlaaksossa
Aika ja eroosio ovat hävittäneet korkeat vuoret Suomesta. Jälkiä vulkaanisesta menneisyydestä on silti runsaasti.
Suomen etelärannikolla, Inkoon Kopparnäsissä aallot ovat hioneet rantakalliot sileiksi. Yhdestä kohtaa graniitti on haljennut monen metrin matkalta ja välissä on parinkymmenen sentin levyinen rantu liki mustaa kiveä. Tutkijat ovat poranneet siihen pari peukalonmentävää reikää.
Heinonen kertoo videolla, mistä on kyse.
Samalla rannalla on muitakin juonia, jotka ovat vanhempia, graniittiin kiinni kasvaneita ja pätkiksi pilkkoutuneita. Se on merkki siitä, että kallioperä on muokkautunut moneen kertaan.
Juonikiviä on eri puolilla Suomea, eniten itäisessä osassa maata. Yksi niissä esiintyvistä lajeista on diabaasi, tuttu saunojen kiuaskivi.
Suomessa on ollut myös Yhdysvaltain Yellowstonen kaltainen valtava tulivuori. Kotkan, Haminan ja Lappeenrannan seuduilta löytyvä rapakivigraniitti on muistona jättimäisestä magmasäiliöstä. Alueella oli massiivisia purkauksia 1,6 miljardia vuotta sitten ja muun muassa Venäjälle kuuluvan Suursaaren korkeimmat osat ovat niiden jäljiltä.
Suomessa EU:n vanhimmat kivet
Geologialla on Suomessa mielenkiintoinen menneisyys ja geologit ovat jättäneet pari sanaa alan kansainväliseen sanastoon. Niistä tunnetuin on rapakivi. Jakob Johannes Sederholm (1863–1934) keksi liuskeen ja karkearakenteisen graniitin sekoitukselle nimen migmamiitti.
Suomi on kiinnostava nykyäänkin.
– Yksi syy on se, että meillä on paljastunut hyvin vanha kallioperä maan pinnalle ja pystymme tutkimaan asioita, jotka ovat tapahtuneet miljardeja vuosia sitten, Lehtonen kertoo
Kansainvälisestikin tutkimuksen arvoisia ovat vanhimmat tulivuoriperäiset kivet, jotka ovat 2,8 miljardin vuoden ikäisiä.
Pudasjärven Siuruankankaalla on Euroopan Unionin alueen vanhimmat kivet. Niillä on ikää 3,5 miljardia vuotta, yksittäisillä mineraaleilla jopa parisataa miljoonaa vielä lisää. Tuolloin planeetta oli vielä alle miljardin vuoden ikäinen.
Myös ne ovat kiinnostavia geologeille, koska Maan varhaisvuosissa on vielä paljon ratkaisemattomia kysymyksiä.
Entä miten pystytään määrittelemään kivivanhusten ikä? Lehtonen selittää:
Milloin jytisee seuraavan kerran?
Nyt Suomessa on geologisesti rauhallista. Tulivuoria ei ole lähimailla emmekä asu mannerlaattojen saumojen päällä.
Voiko myllerrys joskus alkaa uudestaan?
– Se on ihan varmaa. Hyvin todennäköistä on se, että tänne avautuu alityöntövyöhyke kuten Japanissa, jossa mannerlaatta työntyy toisen alle. Se ratkeaa todennäköisesti Norjan rannikolta muutaman kymmenen miljoonan vuoden päästä. Silloin Suomen maankamaralla voi ehkä olla seuraavan kerran tulivuoria, Jussi Heinonen sanoo.
Sitä ennen pitää tyytyä jälkiin menneistä tulivuorista. Elina Lehtonen ja Jussi Heinonen kertovat, miten niitä voi bongata luonnosta.