Jotain oli selvästi vialla. Legendaarinen F1-selostaja Matti Kyllönen oli nähnyt selostuskopistaan onnettomuuden jos toisenkin, mutta ei koskaan mitään tällaista.
F1-auton ohjaamo on suunniteltu kestämään massiivisia iskuja. Kun F1-sarjan kansainvälinen ohjaaja lauantaina 30. huhtikuuta 1994 poimi kuviinsa Roland Ratzenbergerin romuttuneen Simtekin, auton kylkeen törmäyksen voimasta revennyt reikä paljasti selvästi itävaltalaisen vaalean ajohaalarin.
Sitäkin huolestuttavampaa oli, mitä tapahtui ohjaamon yläpuolella. Kun Simtek-auto vihdoin pysähtyi keskelle Imolan radan Tosa-mutkaa, Ratzenbergerin nuokkuva pää heilahti hallitsemattomasti puolelta toiselle ja jäi sitten lepäämään auton ohjaamon reunaa vasten. 33-vuotias itävaltalainen oli selvästi tajuton. Vähintään.
– Näimme kommentaattori Keke Rosbergin kanssa, kuinka Ratzenbergerin pää retkahti. Oli heti selvää, että nyt on käynyt tosi pahasti, Kyllönen muistelee 30 vuotta tapahtuman jälkeen.
Vappuna 1994 ajettu Imolan osakilpailu on jäänyt F1-historiaan sysimustana viikonloppuna.
Tapahtumista muistetaan parhaiten legendaarisen Ayrton Sennan kuolema sunnuntain osakilpailussa, mutta koko viikonloppu oli synkkä jo ennen Sennan traagista menehtymistä Tamburello-mutkassa.
Heti perjantaina nuori Rubens Barrichello menetti Jordaninsa hallinnan radan vauhdikkaalla loppuosuudella ja ajautui lennokkaasti rengasvalliin.
Isku vaivutti Barrichellon tainnoksiin, ja hän olisi tukehtunut omaan kieleensä ilman F1-tohtori Sid Watkinsin ripeää toimintaa.
Barrichello selvisi tärskystään lopulta nenämurtumalla, aivotärähdyksellä ja ranteen nyrjähdyksellä, joten perjantai-iltaan mennessä F1-sirkus oli siirtänyt katseensa jo eteenpäin kohti lauantain aika-ajoja. F1-osakilpailussa ei oltu nähty kuljettajan kuolemaa sitten vuoden 1982.
– Muistan sen tunnelman, joka varikolla vallitsi ennen lauantain aika-ajoja. Barrichellon onnettomuus oli vakava paikka, mutta hän oli jo lauantaina takaisin varikolla käsi paketissa seuraamassa aika-ajoja. Vallitsi kuvitelma, että jälleen yhdestä onnettomuudesta selvittiin ja oli aika mennä eteenpäin, Kyllönen muistelee.
Vain muutamaa tuntia myöhemmin tunnelma varikolla muuttuisi hilpeästä haudanvakavaksi.
Ratzenbergerin kohtalokas päätös
Vuonna 1960 Itävallan Salzburgissa syntynyt Roland Ratzenberger kulki – tai ajoi – pitkän tien ennen päätymistään F1-varikolle. Junioriluokissa Ratzenberger menestyi hyvin, mutta ei häikäisevästi. Niinpä hän joutui seuraamaan sivusta, kuinka hänen kanssaan junioriluokkia kolunneet lahjakkuudet, kuten Johnny Herbert ja Eddie Irvine löysivät tiensä F1-sarjaan.
Nykyään, kun eri F1-tallien junioriakatemiat poimivat lahjakkaat kuljettajat hoiviinsa jo varhaisessa teini-iässä, ajatus yli 30-vuotiaasta F1-debytantista voi kuulostaa absurdilta. Tavallista se ei ollut 1990-luvullakaan, mutta Ratzenberger kieltäytyi luopumasta unelmastaan. Hän oli lähellä tallipaikkaa jo kaudella 1991, mutta elintärkeät taloudelliset tukijat vetäytyivät itävaltalaisen taustalta viime hetkillä.
Talvella 1994 Ratzenberger tutustui Barbara Behlauhun, varakkaaseen Monacossa asuvaan saksalaisrouvaan. Karismaattinen ja valloittavalla hymyllä varustettu Ratzenberger sai Behlaun tukijakseen, ja he rakensivat taloudellisen kokonaispaketin, joka avasi Ratzenbergerille ovet tulokastalli Simtekille.
Kauden avausosakilpailussa Brasiliassa Ratzenberger karsiutui kisasta liian hitaan aika-ajosuorituksen vuoksi. Toisessa osakilpailussa Japanissa Ratzenberger selvisi kisaan asti, ja ajoi maaliin kunnioitettavasti 11. sijalla.
Japanin jälkeen F1-sirkus pakkasi tavaransa ja suuntasi Eurooppaan, Imolan radalle. Barbara Behlau päätti matkata Monacosta keskiseen Italiaan todistamaan suojattinsa otteita ensimmäistä kertaa paikan päällä. Imolan viikonlopun oli tarkoitus olla kilpakuskin ja hänen mesenaattinsa riemukas jälleennäkeminen.
Lauantain aika-ajoissa, elämänsä toiseksi viimeisellä kierroksella Ratzenberger menetti Simtek-autonsa hallinnan hitaassa Acque Minerali -mutkassa. Hänen autonsa karkasi radan kanttikiven yli nurmikolle, josta itävaltalainen ohjasi Simtekin turvallisesti takaisin radalle.
– Auton telemetriasta näki jälkeenpäin, että ajovirheen jälkeen hän veivasi rattia pari kertaa ääripäästä toiseen. Se on tyypillistä kuljettajalle, joka yrittää päätellä, onko auto vaurioitunut. Hän varmasti uskoi kaiken olevan kunnossa, Ratzenbergerin tallitoveri David Brabham kertoi myöhemmin.
Niinpä Roland Ratzenberger päätti jatkaa radalla. Seuraavalta kierrokselta hän ei enää palannut.
Elvytystä näytettiin suorassa tv-lähetyksessä
Kun aika-ajoja oli ajettu noin 18 minuuttia, Ratzenberger menetti autonsa hallinnan ja ajautui ulos radalta huippunopeassa Villeneuve-mutkassa. Hän törmäsi betoniseinään 314 kilometrin tuntinopeudella ja romuttunut Simtek kimposi takaisin radalle, pysähtyen keskelle Tosa-neulansilmää, josta televisiokamerat poimivat ohjaamossa nuokkuvan Ratzenbergerin kuviinsa.
Alle minuutissa lääkintähenkilökunta saapui tutkimaan loukkaantuneen kuljettajan tilaa. Pian Ratzenberger nostettiin romuttuneesta Simtekistään ja asetettiin makaamaan asfaltille autonsa viereen.
F1-sarjan ylilääkäri Sid Watkins aloitti paineluelvytyksen alle kolme minuuttia onnettomuuden jälkeen; mutkan yllä kaarrellut helikopterikamera lähetti tapahtumista suoraa kuvaa miljooniin kotikatsomoihin ympäri maailmaa.
– Nykyään loukkaantumisia sattuu harvoin, mutta F1-sarjan käytäntönä on, että hoitotoimenpiteitä tai hidastuksia ei näytetä ennen kuin tiedetään, että kuljettaja on kunnossa. Ymmärrän sen hyvin. Silloin elettiin kuitenkin toisenlaista aikaa, tapahtumat Suomen televisioon sanoittanut Kyllönen muistelee.
Noin kymmenen minuutin kuluttua onnettomuudesta Ratzenberger siirrettiin Imolan ratasairaalaan ja sieltä helikopterilla läheiseen Bolognan Maggiore-sairaalaan. 33-vuotias itävaltalainen julistettiin menehtyneeksi heti Maggiore-sairaalaan saapumisen jälkeen.
Lääkäri kehotti Ayrton Sennaa lopettamaan uransa
Lääkärien suorittaman ruumiinavauksen perusteella Ratzenberger kärsi onnettomuudessa kolme erillistä kuolettavaa vammaa; basilaarisen kallonmurtuman, auton ohjaamoon tunkeutuneen vasemman eturenkaan aiheuttaman tylpän iskun sekä revenneen aortan.
Onnettomuuden syyksi määriteltiin Acque Minerali -mutkan ulosajossa vaurioitunut etusiipi. Kun Ratzenberger jatkoi radalla ja kiihdytti ulosajoa seuranneella kierroksella ensimmäistä kertaa yli 300 kilometrin tuntinopeuteen, vaurioitunut etusiipi ei kestänyt siihen kohdistunutta rasitusta, vaan se irtosi ja lukkiutui auton eturenkaiden alle. Niinpä Ratzenberger menetti kyvyn ohjata tai hidastaa autoaan juuri ennen kohtalokasta Villeneuve-mutkaa.
F1-varikolla uutinen Ratzenbergerin kuolemasta aiheutti kollektiivisen järkytyksen. Menneet vuodet olivat tuudittaneet kuljettajat ja sarjan johtajat valheelliseen turvallisuuden tunteeseen; F1-auton ratissa saattoi toki loukkaantua, mutta henkensä puolesta ei tarvinnut enää pelätä.
Kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna murtui kyyneliin tavatessaan tohtori Watkinsin lauantai-iltana. Watkins kehotti vanhaa ystäväänsä lopettamaan uransa, sillä hänen silmissään brasilialaisella ei ollut enää mitään todistettavaa lajin parissa. Senna kieltäytyi.
– Sid, on asioita, joita me emme voi hallita. Minun on pakko jatkaa, hän totesi.
Senna menehtyi heti seuraavan päivän sunnuntain osakilpailussa törmättyään betoniseinään Tamburello-mutkassa.
Samana viikonloppuna kuoli kaksi kuljettajaa, joista toinen oli lajin kenties kirkkain tähti.
Ratzenbergerin kuolema oli ollut järkytys, mutta se oli mahdollista selittää yksittäiseksi epäonnekkaaksi tapahtumaksi. Kun sama toistui Sennan kohdalla heti seuraavana päivänä, F1-maailma lamaantui tyystin. Yhtäkkiä oli koettu viikonloppu, joka oli tehnyt lajista elämän ja kuoleman näyttämön. Lehdistö ympäri maailmaa kyseenalaisti, pitäisikö kautta tai ylipäätään koko lajia enää jatkaa.
– Muistan, kuinka kisan jälkeen katseltiin varikolla toisiamme, ja mietittiin, että mitä tässä oikein tapahtuu. Kommentaattori Keke Rosberg oli siinä suurena tukena, kun käsittelimme tunteitamme puolin ja toisin, Kyllönen kertaa ensijärkytyksen hetkiä.
Harva ihminen joutuu selostamaan toisen ihmisen kuoleman suoraan lähetykseen. Matti Kyllöselle niin kävi kahtena päivänä peräkkäin.
– Ei se ollut käynyt koskaan mielessä silloin, kun aloitin työskentelemään lajin parissa. Toki Ratzenberger ja Senna julistettiin menehtyneiksi vasta tv-lähetysten päätyttyä, joten selostaessa emme olleet varmoja heidän kohtalostaan, mutta kyllä ne tilanteet pahalta vaikuttivat. Siinä sai asetella sanansa hyvin tarkkaan. Erittäin sensitiivisiä hetkiä.
Imolan tragedioista huolimatta F1-kausi jatkui suunnitellusti Monacossa. Heti perjantain ensimmäisissä harjoituksissa Ratzenbergerin maanmies Karl Wendlinger ajautui seinään tunnelin jälkeisessä šikaanissa. Hän vaipui viikoiksi koomaan, mutta toipui lopulta.
– Siinä vaiheessa kyllä rupesi jo miettimään, että miten ihmeessä minun työstäni tuli yhtäkkiä tällaista, Kyllönen muistelee.
Ratzenberger unohtui: ”Samanarvoisia ihmisiähän he olivat”
Ayrton Sennan valtiollisia hautajaisia seurasi pelkästään Brasiliassa televisiossa yli 100 miljoonaa ihmistä. Sennan kotikaupungissa São Paulossa televisiot pysyivät kiinni, sillä sadat tuhannet ihmiset seurasivat hautajaiskulkuetta katujen varsilla. Presidentti Itamar Franco julisti maahan kolmen päivän virallisen suruajan. Kaikki F1-sarjan aktiivikuljettajat ja lukemattomat muut lajivaikuttajat osallistuivat Sennan hautajaisiin.
Ratzenberger haudattiin vaatimattomin menoin Salzburgissa. Hänen hautajaisiinsa osallistui viisi kuljettajaa.
– Ilman muuta Roland jäi Sennan varjoon. Ratzenbergerin kuolema oli lauantaina suuri uutinen eurooppalaisessa mediassa, mutta sunnuntain jälkeen siitä tuli pelkkä sivujuonne. Se on traagista sinänsä, sillä samanarvoisia ihmisiähän he olivat, vaikka toinen oli parempi kuljettaja, Kyllönen pohtii.
Roland Ratzenbergerin merkittävin perintö on hänen vaikutuksensa F1-sarjan turvallisuuteen. Vuosia aiemmin lopetettu kuljettajien turvallisuutta edistävä ammattiliitto GPDA perustettiin uudelleen vain tunteja Ratzenbergerin menehtymisen jälkeen.
Imolan viikonlopun jälkeen F1-sarja kävi läpi lukemattomia turvallisuusuudistuksia, joiden tehokkuus voidaan todeta yksinkertaisesta tilastosta: Imolaa seuranneiden 30 vuoden aikana sarjassa on menehtynyt vain yksi kuljettaja, Jules Bianchi vuoden 2014 Suzukan osakilpailussa tapahtuneen onnettomuuden seurauksena.
Vuonna 2003 FIA lanseerasi kaikkiin autoihin pakollisen HANS-laitteen, joka estää kuljettajan päätä retkahtamasta onnettomuustilanteessa eteenpäin tai sivulle tavalla, joka tappoi Ratzenbergerin. Laitteen käyttöönoton jälkeen päävammojen määrä sarjassa on laskenut minimiin; edes lieviä aivotärähdyksiä ei tapahdu vuosittain.
Ratzenbergerin ja Sennan kohtalot ovat kietoutuneet yhteen ikuisesti, ja brassin perintö F1-sarjassa on merkittävästi Ratzenbergeriä suurempi. Onkin helppo unohtaa, että reilu kolmekymppinen itävaltalainen oli vasta unelmansa alussa, kun hänen elämänsä päättyi. Hän oli työskennellyt koko elämänsä päästäkseen F1-sarjaan, ja ehti viettää siellä vain kolme kisaviikonloppua.
Kuljettajana hän ei ehtinyt saavuttaa paljoa, mutta Roland Ratzenbergerin perintö näkyy sarjassa yhä tänä päivänä joka kerta, kun kuljettaja nousee romuttuneesta autostaan omin jaloin.