Israelia suojaava ”rautakupoli” hoiti vain osa Iranin ilmaiskun torjunnasta – tämä kaikki vaikutti onnistumiseen

Asiantuntijat hämmästelevät korkeaa torjuntaprosenttia, vaikka ohjuksia ja drooneja oli ilmassa paljon samanaikaisesti.

Israelin asevoimat on jakanut videota Iranin droonien torjunnasta ja iskujen tuhoista.
Yrjö Kokkonen,
Pekka Pantsu

Lähi-idän taivaalla käytiin lauantai-iltana historiallinen ilmatorjuntaoperaatio, jossa ammuttiin alas satoja Iranin Israelia kohti ampumia ohjuksia ja drooneja.

Asiantuntijoiden mukaan Iran lähetti matkaan kaikkiaan 331 ballistista ohjusta, risteilyohjusta ja droonia. Niistä Israeliin pääsi alustavien tietojen mukaan alle kymmenen.

– Eivätkä nekään aiheuttaneet suurempaa tuhoa, sanoo everstiluuttantti Juha Mäkelä Puolustusvoimien tutkimuslaitoksesta.

Entinen Puolustusvoimain komentaja, nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Jarmo Lindberg pitää hämmästyttävänä korkeaa torjuntaprosenttia, vaikka hyökkäys oli iso.

Mäkelää ällistyttää torjunnan onnistuminen tilanteessa, jossa Iranin ohjuksia ja drooneja oli ilmassa samanaikaisesti hyvin suuri määrä.

– Sillä pyrittiin saamaan Israelin ilmatorjuntajärjestelmät kyllästettyä niin, että ne eivät ehdi valita kaikkia maaleja ja tuhota niitä. Mutta ne ehtivät eli kyllästäminen epäonnistui. Siksi sitä voi pitää lähes täydellisenä onnistumisena ilmatorjuntajärjestelmiltä.

1. Iran varoittaa ja ampuu droonit ja ohjuksensa

Iran käynnisti historiansa suurimman ohjushyökkäyksen kohti Israelia lauantai-iltana. Operaatio kesti viisi tuntia.

Hyökkäys oli saanut Iranissa nimen Operaatio todellinen lupaus. Se oli tarkoitettu kostoksi, sillä Israel surmasi täsmäiskulla 16 ihmistä 1. huhtikuuta Syyrian Damaskoksessa sijaitsevassa lähetystörakennuksessa. Heidän joukossaan oli Iranin vallankumouskaartin korkea-arvoinen komentaja.

Ohjuksia ammuttiin kohti Israelia Iranin länsiosasta, Irakista ja Jemenistä, jossa toimivat Irania tukevat huthi-kapinalliset.

Ensimmäisenä matkaan lähetettiin 185 kappaletta Shahed-drooneja. Potkureilla varustettujen lennokkien matka tuhannen kilometrin päähän kestäisi useita tunteja. Niiden nopeus on tavallisen pikkukoneen, Cessnan luokkaa eli 100-200 km/h.

Shahedit ovat samoja yksinkertaisia itsemurhadrooneja, joita Venäjän armeija on käyttänyt massoittain Ukrainaa vastaan. Iranin taktiikkana oli suuren lennokkiparven avulla ylikuormittaa Israelin ilmapuolustus, jotta kehittyneemmät aseet läpäisisivät sen, sanoo Lindberg X-päivityksessään.

Seuraavaksi Iran laukaisi 36 Paveh-risteilyohjusta, jotka lensivät matkustajakoneen nopeudella maanpintaa viistäen ja siten tutkavalvontaa vältellen.

Lopuksi taivaalle ammuttiin 110 kappaletta ballistisia Emad-ohjuksia. Ne kulkevat moninkertaisella äänennopeudella ja taittavat matkan Iranista Israeliin muutamassa minuutissa.

Lindbergin mukaan oli yllättävää, että eri osapuolten yhteistyö ja koordinointi onnistuivat hyvin myös Iranin apunaan käyttämien maiden kanssa.

– Kun on arvuuteltu, kuinka Iran koordinoi omia apureitaan, niin nyt nähtiin, että koordinointi oli aivan saumatonta. Iskut oli koordinoitu Iranista siten, että samaan aikaan lähti ohjuksia Irakin alueelta, Syyriasta, Libanonista ja Jemenistä.

Lindbergiä yllätti myös Israelin ympärille muodostettu koalitio, johon kuuluivat ainakin Yhdysvallat, Britannia ja Ranska, Jordania, ehkä Saudi-Arabiakin.

– Myös näiden yhteistyö oli selvästi tiiviimpää ja paremmin koordinoitua kuin olisi voinut arvata.

Oli yhteinen tilannekuva ja tutkatiedot oli jaettu siten, että Iranista tulevat ohjukset ja lennokit nähtiin jo hyvissä ajoin.

Iranilainen Emad-ohjus sotilaparaatissa Teheranissa.
Iranin ballistinen Emad-ohjus paraatissa Teheranissa syyskuussa 2022. Kuva: Abedin Taherkenareh / EPA

2. Israel ja liittolaiset valmiina

Iranin hyökkäys ei tullut Israelille yllätyksenä. Iran oli viestinyt, että isku on tulossa. Ohjusten laukaisut nähtiin myös Yhdysvaltain SBIRS-valvontasatelliittien kautta.

– Ne pystyvät antamaan ennakkovaroituksia ja laskevat lentoradan perusteella todennäköisiä kohdealueita, johon ohjukset ovat menossa, Lindberg kuvaa.

Kartta Israelia puolustaneista liittolaisista.
Iranin ohjushyökkäys ja Israelin liittolaisten vastatoimet. Iran ja sen kumppanit lähettivät Israelia kohti drooneja ja ohjuksia. Israel ja sen liittolaiset torjuivat niitä hävittäjistä, sotalaivoilta sekä maan pinnalta eri ilmatorjuntajärjestelmillä. Kuva: Eeva Sarlin / Yle, MapCreator, OpenStreetMap

Mäkelän mukaan avainasemassa Iranin viikonloppuisen ohjus- ja droonihyökkäyksen torjunnassa oli etukäteen saatu tieto hyökkäyksestä sekä droonien ja ohjusten suhteellisen pitkä lentoaika kohteeseensa Israeliin.

– Ennakkovaroitus tuli tunteja ennen, jo silloin kun laukaisuja valmisteltiin. Näin saatiin koneet ajoissa ilmaan.

Torjuntaa helpotti myös hyökkäykseen käytettyjen ohjusten ja lennokkien pitkä lentomatka. Mäkelä vertaa tilannetta Israelin kyljessä olevaan Gazaan.

– Gazasta ammutuissa raketeissa torjuntapäätös pitää tehdä sekunneissa tai alle minuutissa. Kun taas erityisesti Jemenistä ja Iranista laukaistuilla drooneilla lentoaika oli useita tunteja.

– Kumppanimaiden hävittäjät kykenivät hyvin torjumaan niin hitaasti lentävät droonit kuin risteilyohjukset.

Ballistisen ohjuksen nopeus taas on paljon suurempi.

– Ballistiset ohjukset torjuttiin lähes sataprosenttisesti israelilaisten Arrow-torjuntaohjuksilla.

Mäkelän mielestä onnistumisen kannalta oleellista on Israelin ilmatorjuntajärjestelmän monikerroksisuus.

Siihen kuuluu useita järjestelmiä, joilla on eri ulottuvuudet: Iron dome eli Rautakupoli, Daavidin linko ja kauas ulottuvat Arrow 2 ja 3 -järjestelmät.

Myös muiden maiden kannattaa huomata monikerroksisen ilmatorjuntajärjestelmän toimivuus, Mäkelä sanoo.

– Iranin hyökkäys osoitti, että sellainen on tarpeen. Ja tarpeen on myös ennakkovaroitus. Iranin hyökkäyksessä ennakkovaroitus oli ensiarvoisen tärkeä myös kumppaneilta.

3. USA:n tuki ratkaisevaa

Israelin tukena olivat Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan ja Jordanian asevoimat. Yhdysvaltain tuki osoittautui torjuntatoimissa ratkaisevaksi.

– Tietojen mukaan Yhdysvallat torjui noin 80 lennokkia ja risteilyohjusta sekä 8 ballistista ohjusta, eli Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli tässä onnistumisessa, Lindberg arvioi.

Shahed-lennokkien ja risteilyohjusten torjunta alkoi heti niiden päästyä Irakin ilmatilaan. Yhdysvalloilla on Jordaniassa Muwaffaqin lentotukikohta, jonka F-15-hävittäjät alkoivat heti jahdata kohteitaan.

F-15 c Eagle -hävittäjät muodostelmassa
Yhdysvaltain F-15 -hävittäjiä nousi torjumaan Iranin hyökkäystä Jordaniasta. Kuvassa yhdysvaltalaisia F-15-hävittäjiä Euroopassa. Kuva: Vesa Vaarama

Lähi-itään lennätettiin Yhdysvaltain 494. hävittäjälentolaivueen koneet Britannian Lakenheathin tukikohdasta ja 335. laivueen koneet Pohjois-Carolinasta.

Tämän lisäksi Yhdysvaltain Syyrian eteläosaan sijoittamat joukot pudottivat yli lentäneitä drooneja. Yhdysvallat ilmoittaa koneidensa tuhonneen noin 70 iranilaisdroonia.

Ainakin yksi ballistinen ohjus tuhottiin Patriot-ohjuksella tukikohdasta, joka Yhdysvalloilla on Irakin Erbilissä.

Yhdysvaltain asevoimista ohjustorjuntaan osallistuivat myös Välimerelle sijoitetut hävittäjäalukset USS Carney ja USS Arleigh Burke. Ne ovat ilmoittaneet tuhonneensa kuusi ballistista ohjusta.

Kyproksen Akrotirin tukikohtaan sijoitetut Britannian ilmavoimien Typhoon-hävittäjät osallistuivat myös operaatioon.

Ranskalla on tiettävästi laivaston alus Punaisella merellä, ja sen uskotaan osallistuneen torjuntaan. Presidentti Emmanuel Macronin mukaan myös Ranskalla on Rafale-hävittäjiä Jordaniassa, ja nekin osallistuivat torjuntaan.

Lisäksi Jordanian ilmavoimat kertovat torjuneensa ilmatilassaan lentäneitä iranilaisdrooneja ja ohjuksia.

Hyökkäys ja sen torjunta maksoivat paljon.

Lindberg arvoi Iranin hyökkäyksen maksaneen osapuolille helposti miljardi euroa tai enemmän.

– Normaali ilmataisteluohjus maksaa noin miljoona euroa tai dollaria kappaleelta, mutta esimerkiksi Patriotin ohjustorjuntaversio maksaa neljä miljoonaa dollaria kappale.

Kun näillä summilla ja ohjusten määrillä laskee kertolaskua, Lindbergin mukaan loppusummaksi tulee miljardi tai useampikin.

Artikkelin lähteinä käytetty: The Washington Post., The Intercept, The Guardian, CSIS Missile Defence Project, The New York Times.

Suosittelemme