Teknologia

Tekoälyä dollarin tuntipalkalla

Suomalaisten autoissa ja vempaimissa on yhä enemmän tekoälyä, jonka takaa paljastuu globaali hikipaja. Kenialaiset nuoret saavat palkkaa jopa alle dollarin tunnissa, ja työt voivat hävitä alta hetkessä.

MURANGA/NAIROBI Seinään kiinnitetyn wifi-reitittimen takaa pilkottaa rahaa.

Tarab Ngugi, 25, nappaa kymmenen dollarin setelin käteensä. Se on symboli siitä, että valokuidun kautta hän pystyy elättämään perheensä.

Ngugi voi tienata jopa tuhat euroa kuukaudessa työstään tekoälyä kehittävälle amerikkalaisyhtiölle. Se on tuplasti enemmän kuin opettajan tai sairaanhoitajan palkka Keniassa.

Haittapuolena on se, että työt voivat hävitä alta hetkenä minä hyvänsä. Alla olevalla videolla paljastuu, minkälainen järkytys tietokoneella odottaa.

Video: Pasi Toivonen/Yle

Tarab Ngugi on yksi niistä arviolta kymmenistä miljoonista ihmisistä, jotka tekevät etätöitä länsimaalaisille teknologiayhtiöille pääosin Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa.

Tutkijat puhuvat mikrotyöstä. Se on liukuhihnatyötä, jossa tekijä suorittaa useita hyvin pieniä työtehtäviä peräjälkeen.

Monesti tehtävänä on kouluttaa tekoälyä. Työntekijät esimerkiksi nimeävät ja luokittelevat kuvissa sekä videoissa näkyviä esineitä, jotta tekoäly osaa tulkita kuvia oikein.

Bisnes on teknologiafirmoille kannattavaa, sillä työvoima on monta kertaa halvempaa Euroopan ja Yhdysvaltain ulkopuolella.

Kaikkein halvinta on Keniassa, missä palkka on tutkijan mukaan keskimäärin alle dollarin tunnilta.

– Kyseessä on maailmanlaajuinen hikipaja, sanoo YK:n työjärjestön ILO:n tutkija Uma Rani Ylelle.

Rani ja muut haastateltavat kertovat Ylelle, että järjestelmässä on selvästi syrjiviä piirteitä.

Kenialaiselle työntekijälle maksetaan samasta työstä vähemmän kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa ja heidän on vaikeampi saada töitä. Siksi osa kenialaisista käyttää länsimaista valeidentiteettiä.

Voimakkaan vaaleanpunaiseksi maalatussa huoneessa iso harmaa sohva. Sen päällä istuu Tarab Ngugi kirjava paita ja kalastajahattu päällään.
Voimakkaan vaaleanpunaiseksi maalatussa huoneessa iso harmaa sohva. Sen päällä istuu Tarab Ngugi kirjava paita ja kalastajahattu päällään.
Kartalla Muranga ja Nairobi Keniassa.

Tarab Ngugi ei tee enää yksinkertaisia luokittelutöitä kuten monet muut mikrotyöläiset.

Siksi hän myös ansaitsee keskimääräistä paremmin.

Hän opettaa kotipaikkakunnaltaan Murangasta käsin tekoälylle muun muassa koodausta ja sähköfysiikkaa.

– Olen opettanut tekoälylle esimerkiksi, miksi staattista sähköä ei voi varastoida, Ngugi kertoo.

Suurimman osan töistään hän tekee Remotasks-alustalle, jonka omistaja on yhdysvaltalainen Scale AI -yhtiö.

Todisteeksi Ngugi näyttää Paypal-tiliään.

Alkuvuoden maksusuorituksista suurin yksittäinen palkkio on tuhat dollaria. Sen Ngugi kertoo saaneensa kaksi viikkoa kestäneestä työtehtävästä.

Mutta tänä aamuna tilanne on uusi. Ngugi suhtautuu yllättävän rauhallisesti siihen, että Remotasks on hetki sitten estänyt hänet ja koko Kenian alustaltaan.

On etsittävä muita vaihtoehtoja.

– Olen tietysti pettynyt. Mutta verkkoalustoja on tuhansia, joten löydän varmasti uusia töitä, Ngugi vakuuttaa.

Tarab Ngugi maksaa työllään vuokran kerrostaloasunnosta, josta on näköala vehreään laaksoon. Tällaiselta Ngugin koti näyttää:

Video: Pasi Toivonen/Yle

NGUGI EI EDELLEENKÄÄN TIEDÄ, miksi Scale AI sulki kenialaiset yhtäkkiä maaliskuussa pois mikrotyöalustaltaan.

Scale AI ei kertonut syytä myöskään Ylelle, eikä yhtiö suostunut antamaan asiasta haastattelua.

Sen sijaan yhtiö toimitti yleisluontoisen lausunnon, jolla se torjuu toimintaansa kohdistuvaa arvostelua halpatyöstä ja afrikkalaisten syrjimisestä.

Scale AI:n mukaan osa yhtiön hankkeista on rajattu maantieteellisesti ”turvallisuuden tai asiakkaiden vaatimusten takia”.

Nainen istuu punaisella sohvalla läppäri sylissään.

Erityisen paljon tekoälyn kouluttajia on Filippiineillä, Intiassa ja Keniassa.

Näissä maissa suuri osa väestöstä osaa englantia, kuten kenialainen Jael Auma, 23.

Auma ansaitsee mikrotyöstä lisätuloja, joilla hän rahoittaa yliopisto-opintojaan.

Noin kolme neljäsosaa mikrotyön tekijöistä eri puolilla maailmaa on hankkinut vähintään alemman korkeakoulututkinnon.

– Oli todella shokeeraavaa nähdä, että työntekijöiden keskipalkka Keniassa jää alle dollariin tunnissa. Palkka pitää suhteuttaa heidän taitoihinsa, YK:n työjärjestön tutkija Rani sanoo.

Ranin mielestä on selvää, että globaalista alihankinnasta hyötyvät ennen kaikkea länsimaiset yhtiöt, jotka voivat teettää ikävimmät työvaiheet siellä missä se on kaikkein halvinta.

Yhden amerikkalaisen työntekijän hinnalla yhtiöt voivat palkata 30–100 alihankkijaa köyhän etelän maista.

Rahaa säästyy, koska irtisanomissuojaa ei ole, eläkettä kertyy äärimmäisen harvoille ja vain pieni vähemmistö on sairausvakuutuksen piirissä.

Ranin mukaan yksitoikkoinen työ ei tarjoa uusia työmahdollisuuksia kehitysmaiden asukkaille.

– Se ei auta maita kehittymään, hän arvioi.

Kenialaisen yrityshautomon toimitusjohtaja Shikoh Gitau on Ranin kanssa eri mieltä.

Tekoälytyö on suuri mahdollisuus Afrikalle.

Voimme kouluttaa tekoälyn koko maailman käyttöön. Ja osoittaa, että Afrikassa on muutakin kuin kirahveja ja leijonia.

Shikoh Gitau, Qhala

Gitau vertaa tilannetta Intiaan.

Ensin sinne siirtyivät helpot etätyöt kuten puhelinpalvelukeskusten toiminta. Nykyisin intialaiset tahkovat etänä huippupalkkoja vaikkapa kvanttilaskennasta.

Seuraavaksi sama tapahtuu täällä, mutta ensin on poimittava matalalla roikkuvat hedelmät, Gitau sanoo.

Katso videolta, miksi kaksi dollaria tunnissa on hyvä palkka kenialaiselle mikrotyöläiselle Gitaun mielestä:

Shikoh Gitaun johtama ajatushautomo Qhala haluaa olla Afrikan digitaalisen muutoksen suunnannäyttäjä. Video: Pasi Toivonen/Yle

ALALLA ON KUITENKIN SELVÄÄ RASISMIA, sanovat Gitau ja useat muut haastateltavat Ylelle.

Edes halvimmin palkattuja töitä ei välttämättä saa, jos työnhakija on afrikkalainen.

Gitaun mukaan on yleistä, että afrikkalaiset naiset kirjautuvat digityön alustoille esimerkiksi itäeurooppalaisten miesten nimillä saadakseen töitä.

Yle myös tapasi henkilön, joka käyttää tällaisia valeprofiileja.

Hän näytti muun muassa WhatsApp-ryhmiä, joissa afrikkalaisille etätyöntekijöille myydään väärennettyjä henkilöllisyyksiä ja tilejä, joilla voi työskennellä tekoälyä kouluttavilla alustoilla.

Pohjoisamerikkalaisen tai eurooppalaisen käyttäjätilin hinta Remotasks-alustalla on Ylen lähteen mukaan Keniassa noin 250–500 euroa.

Yle ei kerro lähteen nimeä, koska haastateltavalle aiheutuisi todennäköisesti ongelmia alan väärinkäytösten paljastamisesta.

Scale AI:n mukaan valeidentiteetin tai työntekijän todellisen sijainnin salaaminen on yrityksen työehtojen vastaista.

Opiskelija Sam Kuria, 22, arvioi tekoälyn luomia kuvia sivutöikseen.

Hän kertoo ansaitsevansa parhaimmillaan 20 dollaria päivässä.

Mies seisoo oviaukossa ja näyttää puhelintaan.
Sam Kuria iloitsee lisätuloista. Jos haluan ostaa jotain, ei minun aina tarvitse pyytää rahaa vanhemmiltani, hän sanoo. Kuva: Pasi Toivonen / Yle

TOIMITUSJOHTAJA GITAU nostaa esille vielä uuden epäkohdan alalla.

Kouluttajien tehtäviin kuuluu myös rankkojen sisältöjen läpikäynti ja luokittelu. Isot datamassat sisältävät esimerkiksi pornoa, väkivaltaa, lasten hyväksikäyttöä ja muita kauheuksia.

Teknologiayhtiöt eivät ota mitään vastuuta, jos etätyöntekijän mielenterveys kärsii, Gitau arvostelee.

– Ne eivät halua antaa terapiaa tai neuvontatukea, koska silloin ne myöntäisivät olevansa näiden ihmisten työnantajia, Shikoh Gitau pohtii.

Scale AI:n mukaan työntekijät eivät kohtaa sensitiivistä materiaalia yhtiön antamissa työtehtävissä. Epämieluisan tehtävän voi myös ohittaa, yhtiö vastaa Ylelle.

Joka tapauksessa toimitusjohtaja Gitau uskoo, että maailman digitaalinen tulevaisuus on suurelta osin afrikkalaisten käsissä.

Se johtuu väestönkasvusta. Vuonna 2050 joka kolmas työtä tekevä aikuinen on afrikkalainen, hän sanoo.

– Meillä on valtava potentiaali nuorissa ihmisissämme. Jos pystymme tarjoamaan heille mielekästä työtä omalla mantereella, voimme myös vähentää Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten määrää.