Harvalla 17-vuotiaalla on jalka niin tiukasti työelämässä kuin Matti Leppäsellä.
Pohjois-Karjalan Enosta kotoisin oleva Leppänen valmistuu ensi kuussa hyötyajoneuvomekaanikoksi. Heti, kun todistus on kourassa, hän allekirjoittaa vakituisen työsopimuksen.
Samassa tilanteessa on niin ikään 17-vuotias Veikka Matikainen. Kaksikon on ”varannut” itselleen Joensuun Wetteri.
– Vuosi sitten tulimme tänne harjoitteluun, ja tarjosivat sen jälkeen kesätöitä. Sittemmin täällä on tullut oltua oppisopimuksella, Leppänen ja Matikainen kertovat.
Joensuun Wetterin autotalonjohtaja Mika Rissanen sanoo, että osaajista on pahenevaa pulaa. Siksi heistä on alettu kilpailla jo työuran alkumetreillä.
– Jotkut firmat maksavat työehtosopimusta parempaa palkkaa, me emme ole lähteneet siihen. Meillä on hyvät työolot ja esimerkiksi polkupyöräetu, Rissanen kertoo.
Monen tekijän summa
Pula autonkorjaajista on valtakunnallinen ilmiö. Pulaa on sekä henkilöautojen että raskaan kaluston mekaanikoista, niin merkkiliikkeissä kuin yksityisillä korjaamoilla.
Autoalan palvelutuottajat ry:n puheenjohtajan Harri Heilimän mukaan ongelma on syntynyt runsaassa kymmenessä vuodessa.
– Isot mekaanikkoikäluokat eläköityvät, nuoria ei tule alalle tarpeeksi ja osaajia menetetään myös teollisuuteen, Heilimä luettelee.
Automekaanikkojen tarve kasvaa Heilimän mukaan koko ajan. Syynä tähän on kehittyvä tekniikka, jonka korjaaminen ei onnistu ilman ammattitaitoa. Henkilöstöpulasta ollaan alalla huolissaan.
– Jos korjaamot eivät löydä työntekijöitä, korjausajat voivat alkaa venyä. Pienille pajoille voi tulla hankaluuksia jatkaa toimintaa, Heilimä sanoo.
Nuorilla vääristynyt kuva työstä
Matti Leppänen ja Veikka Matikainen eivät ole ainoita alaikäisiä, jotka on otettu paikkaamaan korjaamoiden työvoimapulaa. Ammattiopisto Riverian ajoneuvoalan koulutusta vetävä Ari Pikkarainen kertoo, että järjestely on yleistynyt viime vuosina selvästi.
– Sanoisin, että noin 30 prosenttia mekaanikoiksi opiskelevista halutaan meiltä oppisopimuksella työpaikoille. Jatkossa osuus varmasti kasvaa, Pikkarainen kertoo.
Pikkaraisen mukaan korjaamotyön imago on vääristynyt, minkä vuoksi nuoria ei hakeudu alalle entiseen malliin. Korjaamossa puurtamista pidetään rankkana ja likaisena käsityönä, vaikka siihen sisältyy nykyään myös esimerkiksi tietotekniikkaa.
Matti Leppänen on samaa mieltä.
– On sitä näpit rasvassa puurtamista, mutta myös siistimpiä hommia.