Johanna Matintalo tykitti 16. maaliskuuta elämänsä hiihdon Falunin maailmancupissa. Kostealla kelillä hiihdetyssä kilpailussa hän eteni alhaisella lähtönumerolla erinomaisesti ja olisi voittanut, jos kilpailu olisi ollut 10,3 eikä 10 kilometriä (p).
Kakkossija oli koko uran paras maailmancupin henkilökohtaisissa kilpailuissa, ja marginaalia voittaja Kerttu Niskaseen jäi vain 4,2 sekuntia.
Yleensä Matintalo tällaisen suorituksen jälkeen kehuisi välineensä eli Salomonin suksensa maasta taivaaseen sponsorinsa iloksi.
Mutta tällä kertaa urheilija, hänen huoltomiehensä Petteri Lepistö ja koko muukin tiimi vaikenivat erinomaisesti toimineesta kalustosta visusti – ja pakosta.
Vasta runsas kuukausi täysosumakilpailun jälkeen Matintalo suostui puhumaan asiasta – saatuaan erikseen luvan poiketa paperista, johon maaliskuun alussa Lahden maailmancupissa antoi sähköisen allekirjoituksensa.
”Tiukoin ehdoin laadittu”
– Tiukoin ehdoin laaditun vaitiolositoumuksen allekirjoitti noin 20 henkilöä Suomen joukkueesta, Johanna muun muassa, kertoo Kärkölässä toimivan CustomSki-suksifirman osakas, yrittäjä Pasi Vironen.
Hänen veljensä, yhtiön toimitusjohtaja Esa Vironen keräsi allekirjoitukset henkilökohtaisesti ja salli nyt Matintalolle poikkeusluvan kommentoida Falunin tapahtumia.
Jopa agenttitasoisen salamyhkäisyyden syy löytyi Ruotsissa Matintalon suksien pohjista. Pitoalueet oli käsitelty aivan uudella tavalla, jolle CustomSki tammikuussa jätti patenttihakemuksen.
Vaikka innovaatiota on jo todistetusti maailmancupissa Matintalon kakkostilaa ja Krista Pärmäkosken samassa kilpailussa saavuttamaa 9. sijaa myöten testattu, asiasta on pidetty hyvin matalaa profiilia.
Ajatuksensa uudesta pohjaratkaisusta esitteli Virosille muutama vuosi sitten hollolalainen Esko Savolainen. Hänen kanssaan veljekset ovat kehittäneet innovaatiota nyt tähän pisteeseen. Avainhenkilö on ollut myös Iivo Niskasen huoltomies, yhä kilpatasolla hiihtävä Niko Nättinen.
Hän on hiihtänyt uudella pohjalla paljon ja muun muassa päättyneenä talvena Finlandia-hiihdossa 4:nneksi. Pasi Vironen kertoo, että Nättisen kautta ajatus saatiin myytyä A-maajoukkueelle, josta alkoi tulla hiihtäjien suksia pohjakäsittelyyn CustomSkille. Iivo Niskanen testasi pohjaa jo viime kevään lumilla.
– Pohjaratkaisussa ei ole kyse voitelusta, sillä asiaan ei liity mitään kemiallista valmistetta. Se ei ole myöskään hionta, kuviointi tai karhennus, vaan ihan muuta. Sen kyky hylkiä likaa on erittäin hyvä. Ehkä sitä on tässä vaiheessa luontevinta kutsua vain pitoalueen käsittelyksi, Pasi Vironen kuvailee.
Ei lähikuvia
Ennen patenttihakemuksen ratkaisua Viroset eivät salli pohjan lähikuvausta, mutta Yle Urheilu sai Kärkölässä sormeilla pitoalueeltaan uutuuskäsiteltyjä suksia, jotka työstää tätä varten erikseen räätälöity kone. Pohjakeksintö on merkkiriippumaton; se voidaan tehdä kaikkien suksibrändien pohjiin.
Sormituntumalla selviää ainakin, että pitoalue on erittäin liukas, mikä on perinteisen hiihdon huipputasolla välttämätön menestyksen ehto. Sen sijaan ainakaan tämän jutun kirjoittajan osaaminen ei riittänyt ymmärtämään, mikä ulkoisesti jonkinlaista teippausta muistuttavassa pohjaratkaisussa tuottaa hiihtäjän tarvitseman pidon, toistaiseksi parhaiten kostealla kelillä.
Pasi Vironen ymmärtää, että tiukka salailu voi tuntua liioittelulta. Mutta tähän asti ennen kaikkea karvapohjasuksien tuotekehityksestä tuttu yhtiö tuntee urheiluväline- ja keksintömaailman lainalaisuudet:
– Kyse on teollisuusvakoilun estämisestä. Yksikin kuva väärissä käsissä voisi olla kohtalokas. Meillä on patenttihakemus sisällä, ja tuotteeseen on mennyt paljon rahaa ja vielä valtavasti enemmän aikaa.
Pasi Vironen ihmetteli muutama vuosi sitten veljensä kanssa, miksei perinteisen suksien tuotekehittelyyn ollut sitten karvapohjien tullut paljon mitään uutta.
– Tutustuimme Esko Savolaiseen, jolla myös oli asiaan liittyviä ajatuksia, ja siitä se lähti. Yrityksen ja erehdyksen kautta tietysti, ensimmäiset versiot olivat paljon huonompia kuin nykyiset.
Iivo Niskaselle tuttu
Maajoukkuehiihtäjien suksia tuli pohjakäsittelyyn Lahden maailmancupin aikaan helmi-maaliskuun taitteessa. Osan niistä toi Matintalon välinepakasta Petteri Lepistö. Matintalo kertoo olleensa lähinnä utelias.
– Falunissa tiesin, että tarjolla olisi tällaisia uudella tavalla käsiteltyjä pareja, mutta ei sinne tietenkään heti parhaita suksiani ollut annettu. Suhtauduin asiaan ennakkoluulottomasti. Kun testissä tällainen pari oli paras, oli helppo valita se. Se oli siinä tilanteessa sellainen laskelmoitu riski, yritys voittaa, Matintalo sanoo.
Hän toivoi Falunissa, että sukset säilyttäisivät huippuominaisuutensa pidempään kuin tutummat niin sanotut pitopohjasukset, joita Falunissa käytti esimerkiksi Kerttu Niskanen. Näin myös kävi.
Matintalo eteni Falunissa kilpailun loppuosan koko porukan selvästi parhaalla kalustolla, ja esimerkiksi Niskasen johtoasema suli vauhdikkaasti kilpailun loppuosalla.
– Ei siitä silloin Falunissa saanut puhua, ja asia pidettiin täysin salassa myös muilta joukkueilta. Käytin samaa pohjaratkaisua Äänekosken SM-kisoissa viikkoa myöhemmin, mutta siellä en saanut kilpailuetua. Olosuhde oli hyvin erilainen kuin Falunissa. Jos tämä innovaatio iskee oikein kunnolla läpi, niin onhan se hienoa, että olin ensimmäinen, joka sillä saavutti kansainvälistä menestystä.
Velvollisuus auttaa
Matintalo kertoo kokevansa jopa velvollisuudekseen auttaa, jos suomalainen yhtiö kehittää Suomen maajoukkueelle jotain, mistä voidaan saada selkeä kansainvälinen kilpailuetu.
– Olisi hienoa, jos meillä olisi tiettyyn keliin ja olosuhteeseen tuollainen täysin sääntöjen mukainen kansainvälinen kilpailuetu. Miksei silloin pidettäisi sitä Suomella, kun on Trondheimin MM-kisat tulossa eikä tiedetä, millaisia kelejä siellä on? Matintalo kysyy.
Atlantin rannikolla maaliskuun puolella kosteus on perusolosuhde.
Tämän kautta päästään mielenkiintoiseen asiaan eli innovaation taloudelliseen hyödyntämiseen. Tällä hetkellä uutuussuksia ei ole myynnissä, ja jokainen käsitelty suksi on CustomSkin hallussa.
Kaikki urheilijoille tehdyt parit kerättiin kauden päätteeksi pois sopimuksen mukaisesti yrityssalaisuuden nimissä. Kuntoilijoille annettuja testisuksia on saanut kokeilla tiukassa valvonnassa, ja välineet on otettu heti kokeilulenkin jälkeen pois ja viety piiloon.
Pasi Vironen kertoo, että toistaiseksi CustomSki on miettinyt enemmän keksinnön laatua kuin sen taloudellista hyödyntämistä. Tuotekehitys on vielä kesken, ja tavoite on laventaa toimivuuden optimialueita kosteasta kelistä pakkaskelille. Pelkkä huippuhiihto on liian pientä bisnestä, jotta yhtiö saisi edes omiaan pois. On päästävä myymään massoille.
– Tietysti olisi sinänsä hienoa, jos tämä olisi vain Suomen käytössä, mutta kyse on liiketoiminnastamme. Jos joku valmistaja tarjoaa patenttimme lisenssistä X-summan rahaa, kyllä me sitä mietimme, Pasi Vironen sanoo.
– Joka tapauksessa on realismia, että näillä otetaan arvokisamitali jo Trondheimissa 2025, viimeistään Milanon olympiakisoissa 2026. Uskon, että isompaan kuluttajamyyntiinkin päästään silloin 2026, Pasi Vironen laskee.
”Pyörä keksittiin uudestaan”
Päättyneen hiihtokauden ensimmäinen iso puheenaihe oli fluorivoiteiden vihdoin voimaan astunut täyskielto.
Tämän jälkeen ennen CustomSkin keksinnön julkituloa kohuttiin toisesta innovaatiosta: suksi- ja monovalmistaja Madshus ja sidevalmistaja Rottefella esittelivät uudenlaisen luistelusuksen mono-side-järjestelmän, jossa kiinnityskohta sijaitsee päkiän alla, useita senttejä taaempana kuin aiemmissa versioissa. Yhtiöiden mukaan uusi työpisteen sijainti lisää urheilijan vakautta välineen päällä – ja sen kautta vauhtia.
Tämän kombinaation ottivat heti käyttöön muun muassa Madshusin suomalainen ykkösnimi Krista Pärmäkoski ja Nove Meston MM-kisoissa kullan ja kaksi hopeaa saavuttanut ampumahiihtäjä Sturla Holm Lägreid. Yhdistelmän kuluttajahinnaksi on arveltu noin tuhatta euroa.
– Voisi sanoa, että pyörä oli keksitty uudestaan, naurahtaa Helsingin Torpparinmäessä asuva, vuosikymmeniä urheiluvälinealalla operoinut Juha Tirinen.
Aikanaan muun muassa Yoko-tuotemerkin perustanut ja sen kautta Thomas Alsgaardin, Kristina Smigunin ja Johann Mühleggin sauvasponsorina toiminut Tirinen esittelee vuonna 2002 patentti- ja rekisterihallitukseen jättämänsä hakemuksen ja siihen 2004 saamansa myöntävän vastauksen. M-X-Sport Oy:lle myönnettiin patentti nimeltä Sovitelma hiihtokengän kiinnittämiseksi sukseen.
– Idea on ihan sama kuin tässä Madshus-Rottefellan patentissa. Työpiste sijoittui päkiän alle, ja hyödyt osoittautuivat jo silloin ilmeisiksi. Olen iloinen, että kymmeniä vuosia vanha ajatus on vihdoin saatu urheilijoiden käyttöön. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kieltämättä vähän naurahdin, kun tästä puhuttiin kuin ihan uudesta asiasta.
Prototyyppejä roskiin
Tirinen korostaa, ettei hän ole ollut mono- tai sidevalmistaja, vaan ajatusta työstettiin aikanaan jo olemassa olleiden valmistajien silloisiin tuotteisiin. Helsinkiläinen suutari veisteli monoa, ja maratonhiihdoissa aikanaan menestynyt Alpo Virtanen modifioi sidettä.
Myös motocrossin parissa pitkään toiminut Tirinen harmittelee, että osa prototyyppiaihioista lensi roskiin massiivisen autotallisiivouksen yhteydessä.
Tirinen vei monon ja siteen 1999 Ramsaun MM-kisoihin ja pyysi ruotsalaislegenda Thomas Wassbergiä testaajaksi. Tämän antama palaute kymmenen kilometrin lenkin jälkeen oli ylitsevuotavan positiivista.
– Minulta puuttuivat kuitenkin ne miljoonat, joilla olisin voinut saada teollisen sarjatuotannon aikaan, eivätkä isot merkit aktivoituneet.
Patenttioikeus raukesi 2011.
– En tunne asiasta mitään katkeruutta. Norjalaismerkit (Madshus ja Rottefella) ovat oivaltaneet nyt hyviä asioita vapaan hiihtoon. Odotan, mitä tapahtuu perinteisen monoissa ja siteissä.
Tirinen toimii eläkepäivillään yhä tuotekehityksen parissa. Tällä hetkellä hän on mukana kehitysprojektissa, jonka rahoittajiin kuuluu saksalainen autokonserni Volkswagen.