LEVERKUSEN.
Lukas Hradecky, Joel Pohjanpalo, Sami Hyypiä…
Leverkusen on alueellaan pieni, noin 160 000 asukkaan kaupunki Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa läntisessä Saksassa.
Suomessa Leverkusen tunnistetaan tietysti jalkapallosta. Kolme kirkkaimmista kotimaisista 2000-luvun jalkapallotähdistä ovat pelanneet kaupungissa, yksi jäi valmentajaksikin.
Tosiasiassa kaupunki on lähempänä suomalaista arkea kuin moni voisi kuvitella.
Jos olet syönyt särkylääkettä, olet todennäköisesti joskus syönyt aspiriinia. Mahdollisesti sitä löytyy tälläkin hetkellä juuri sinun lääkekaapistasi. Tämä yksi maailman tunnetuista lääkeaineista on levinnyt laajalle juuri Leverkusenista, lääkejätti Bayerin tehtaalta.
Vain joitakin vuosia aspiriinin markkinoilletulosta Bayer käynnisti myös jotain aivan muuta. Jotain, joka pääsi vihdoin jalkapallomaailman keskipisteeksi viime viikonloppuna.
Bayer Leverkusen perustettiin vuonna 1904 tehtaan työntekijöiden urheiluseuraksi. Seuran nimellä ei ole mitään tekemistä Bayern Münchenin kanssa, vaikka näin usein luullaan. Yksi kirjain erottaa lääketehtaan ja eteläisessä Saksassa sijaitsevan Baijerin maakunnan nimet.
Leverkusenin piti odottaa historiansa ensimmäistä Saksan mestaruutta yli 120 vuotta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen kunnian mestaruuslautasen nostajana, perinteikkään seuran kapteenina, saa Suomen Lukas Hradecky.
Kun Leverkuseniin saapuu mestaruuden mahdollisesti ratkaisevan ottelun alla, ei jää epäselväksi, etteikö seura olisi paikallisille ihmisille sydämen asia. Ensimmäistä vastaantulevaa paikallisliikenteen linja-autoa koristavat seuran logo sekä pelaajien kuvia – keskimmäisenä Hradecky.
Turkulaisen kuusi vuotta seurassa ovat tehneet kannattajiin lähtemättömän vaikutuksen. Hän on 34-vuotiaana joukkueen vanhin pelaaja ja kantaa nyt kolmatta kauttaan kapteeninnauhaa.
Hradecky ei ole kentällä tuikkivin tähti, vaikka tekeekin tärkeitä torjuntoja viikosta toiseen ja johtaa liigan nollapelitilastoa. Kentällä ja fanien pelipaidoissa suurimmat parrasvalot kohdistuvat esimerkiksi nigerialaishyökkääjä Victor Bonifaceen ja varsinkin Saksan nuoreen supertähteen, 20-vuotiaaseen Florian Wirtziin.
Hradeckyn suuruuden ymmärtää, kun seuraa Leverkusenin avoimia harjoituksia. Kaksi päivää ennen mestaruusottelua sadat ihmiset odottavat kärsivällisesti pelaajia nimikirjoitus- ja yhteiskuvajonossa. Viimeisten joukossa urakkaan ryhtyy Hradecky. Hänellä on koko ajan pieni pilke silmäkulmassaan. Samalla hän pitää huolen, ettei yksikään fani jää ilman yhteiskuvaa tai nimikirjoitusta.
– Yksinkertaisesti rakastan tuota tyyppiä. Hänen energiansa ja asenteensa on ihan hullua. Aina kun voitamme, hän vain sanoo haluavansa juoda oluen ja nauttia hetkestä. Pidän myös siitä, että hän puhuu saksaa. Hän on täydellinen tähän seuraan ja tähän kaupunkiin.
Näin Yle Urheilulle kertoo 20-vuotias kannattaja Josua Schminke, joka on tuhansien muiden tavoin tullut vastaanottamaan joukkueen bussia ennen Werder Bremen -ottelua. Voitto riittää varmistamaan mestaruuden peräti viisi kierrosta ennen kauden päätöstä.
Fanit ovat nimenneet Bismarckstraßena virallisesti tunnetun kadun uudelleen päävalmentaja Xabi Alonson mukaan. Tällaista karnevaalia ei Leverkusenissa ole ennen nähty.
– Olen odottanut tätä hetkeä syntymästäni asti. Olen tärissyt koko päivän, koska olen niin iloinen nähdessäni unelmamme vihdoin käyvän toteen, Schminke tunnelmoi.
– Tämä merkitsee meille kaikkea. Katsokaa nyt näitä ihmisiä, he ovat niin iloisia. Emme ikinä uskoneet, että tämä voisi tapahtua seuraavan kymmenen vuoden aikana, Leverkusenin retropaitaan pukeutunut Nick Wehrwein puolestaan sanoo.
Wehrwein kertoo opiskelevansa lääketiedettä, kuinkas muutenkaan.
Fanit ovat teipanneet ja nimenneet stadionille johtavan kadun uudelleen mestarivalmentaja Xabi Alonson mukaan.
Leverkusen-fani Nick Wehrwein kiipeää katolle nostamaan tunnelmaa entisestään.
Soihtujen savu täyttää ilman, kun Leverkusenin bussi saapuu stadionille.
Leverkusen oli 2000-luvun taitteessa lähellä voittaa mestaruuden, mutta onnistui kahdesti häviämään sen viimeisillä kierroksilla. Keväällä 2002 seura hävisi myös Mestarien liigan ja Saksan cupin loppuottelut. Pilkkanimi Neverkusen, tai saksaksi Vizekusen, on kantanut tähän päivään asti.
Chrisiksi esittäytyvä vanhemman polven kannattaja ei meinaa pysyä paikallaan, niin innoissaan hän on. Haastatteluhetki keskeytyy, kun hän lähtee mukaan ympärillä syntyvään lauluun.
– En ole enää niin nuori... tai no olen minä, mutta olen käynyt täällä 90-luvun alusta saakka. Olemme olleet monesti niin lähellä, mutta emme ole ikinä onnistuneet. Vizekusen ja muu paska sattuu todella paljon. Olemme epätoivoisesti odottaneet tätä päivää.
Epätoivosta ei ole enää tietoakaan, se on vaihtunut enemmänkin ilonsekaiseen epäuskoon. Chris korostaa Hradeckyn roolia, sillä hän on yksi pisimpään seuraa palvelleista nykypelaajista ja 34-vuotiaana joukkueen vanhin.
– Hän tuskin ajatteli tai uskoi voittavansa mestaruuden täällä. Olen iloinen jokaisen pelaajan puolesta, mutta erityisesti hänen.
Kaikkien fanien, joiden kanssa Hradeckysta juttelee, puheessa korostuu nimenomaan Hradeckyn persoona. Totta kai hänen torjuntatyötään arvostetaan, mutta useampi myös mainitsee hänen olevan välillä virhealtis jalalla pelatessa. Mutta persoona on tärkeässä osassa siinä, miksi Hradecky on kulttiasemaansa noussut.
Yhteenkuuluvuus on sana, joka tulee leverkusenilaisten riemua seuratessa mieleen. Samalla on helppo ymmärtää, miksi Hradeckyn sinänsä pienet teot kentän ulkopuolella koetaan niin tärkeiksi. Hän toimii linkkinä joukkueen ja kannattajien välillä. Se ei ole itsestäänselvyys edes kannattajakulttuuristaan tunnetussa Saksassa.
– Koko kaupunki tuntee hänen luomansa hengen. Tarvitsemme jalkapallossa hänen kaltaisiaan ihmisiä. Sitähän fanit ja seura rakastavat, lapsesta asti otteluissa käynyt Finn Torbohm kertoo.
Hengenluoja Hradecky on myös joukkueen sisällä. Burkina Fason maajoukkuepelaaja, keskuspuolustaja Edmond Tapsoba kuvailee Hradeckya mielellään, vaikka hetkeä aiemmin pelatussa Eurooppa-liigan puolivälierässä West Hamia vastaan suomalainen ei maalilla torjunutkaan.
– Hän otti minut kuin pikkuveljekseen, kun saavuin tänne. Hän puhuu kaikille kentän ulkopuolella, mutta piiskaa kaikkia eteenpäin myös kentällä. Jos teemme virheen ja vastustaja tekee maalin, hän auttaa meitä tulemaan takaisin peliin. Hyvä persoona, ja hyvä kapteeni, Tapsoba sanoo.
Hradecky pääsee nostamaan Bundesliigan mestaruuslautasen ilmaan toukokuun 18. päivä kauden viimeisen ottelun päätteeksi. Koko Leverkusenin iloksi päätöskierroksen ottelu pelataan kotikentällä.
Leverkusenin mestaruus, ja varsinkin ylivoimainen tapa, jolla se on tullut, on kiistatta yllätys. Mutta mistään Leicesterin vuoden 2016 Valioliigan mestaruuden kaltaisesta ihmeestä ei ole kyse. Leverkusen ei ole pieni seura, vaikka sen pelaajabudjetti on merkittävästi esimerkiksi Bayern Müncheniä pienempi.
Leverkusen on pelannut Bundesliigassa yhtäjaksoisesti 45 vuotta. Samaan aikaan alueen lähimpien suurkaupunkien Kölnin ja Düsseldorfin seurat ovat sahanneet eri sarjatasoilla ilman suurempaa menestystä.
Leverkusenissa pelaajauransa päättänyt ja päävalmentajana jatkanut Sami Hyypiä muistetaan yhä hyvin kaupungissa.
Tämä fani pääsee juhlimaan mestaruutta jo nuorena.
Kaikki ilo irti suuresta päivästä.
Tästä päästään takaisin Bayerin lääketehtaalle. Leverkusenin muista alueensa ja koko Bundesliigan seuroista erottaa sen omistuspohja. Saksassa on voimassa niin sanottu 50+1-sääntö, jonka mukaan enemmistön äänivallasta täytyy kuulua itse seuralle ja sen jäsenille eli kannattajille. Näin estetään yksittäisten sijoittajien ottavan valtaa seuroissa.
Poikkeuksiakin on, ja Leverkusen on yksi näistä. Bayer omistaa seuran sataprosenttisesti. Se on sallittua, koska Leverkusen ja Bayer täyttävät poikkeuslupaan oikeuttavan säännön yli 20 vuotta jatkuneesta taloudellisesta tuesta. Toinen poikkeusluvalla Bundesliigassa toimiva seura on Volkswagenin tukema Wolfsburg.
Kaupungin nimikin juontaa juurensa lääketehtaalle. Bayer osti kemisti Carl Leverkusin perustaman tehtaan vuonna 1891 ja on siitä saakka pitänyt majaansa kaupungissa. Yhä tänä päivänä arviolta 10 000 kaupungin asukkaista työskentelee tehtaalla. Yksi jalkapalloseuran lempinimistä onkin Werkself, tehtaan yksitoistikko.
Leverkusenin poikkeuksellinen seurarakenne kirvoittaa arvostelua muiden saksalaisseurojen kannattajien joukossa, eivätkä kaikki omatkaan fanit pidä siitä, ettei heillä ole äänivaltaa seurassa. Urheilullisesti perinne on silti vahva, vaikka tätä ennen seura on voittanut vain yhden Saksan cupin ja yhden entisen Uefa Cupin.
Esimerkiksi Ulf Kirsten ja Michael Ballack ovat Leverkusenin historian tunnetuimpia nimiä. Tämän hetken supertähdistä muun muassa Heung-Min Son, Toni Kroos ja Kai Havertz ovat kaikki aiemmin edustaneet Leverkusenia.
Hradecky nousee nyt legendojen joukkoon ja saa kunnian, jonka vain yksi pelaaja voi saada.
– Olemme todella iloisia siitä, että hän on ensimmäinen pelaaja, joka saa seurassamme nostaa mestaruuslautasen ensimmäisenä. Hän ansaitsee sen, Nick Wehrwein sanoo.
Leverkusen pelaa toukokuun 25. päivä Saksan cupin finaalissa suursuosikkina toisen sarjatason Kaiserslauternia vastaan. Eurooppa-liigan välierissä Leverkusen on suurin mestarisuosikki. Jos Leverkusen etenee Dublinin finaaliin, pelataan se kolme päivää ennen Saksan cupin loppuottelua.
Hradecky voi siis päästä nostamaan useampiakin pokaaleja.
– Jos saisin mahdollisuuden, haluaisin vain halata häntä ja sanoa kiitos. Hänellä on niin paljon intohimoa tätä seuraa kohtaan, Josua Schminke sanoo ja häviää unelmaansa elävään ihmismassaan.
Leverkusen voittaa Werder Bremenin muutamaa tuntia myöhemmin 5–0. Tuhannet fanit juoksevat kentälle juhlimaan ja nopeimmat ehtivät onnittelemaan pelaajiakin, ennen kuin järjestyksenvalvojat saattavat pelaajat pukuhuoneen syövereihin.
Kenties Schminke siis sai mahdollisuutensa.