Jalkapallon Kansallisessa liigassa eli naisten pääsarjassa ei ole tällä kaudella ainuttakaan naispäävalmentajaa. Myöskään naisten Ykkösessä tai maajoukkueissa ei ole tällä hetkellä naispuolista päävalmentajaa.
Palloliiton huippujalkapallopäällikön Marianne Miettisen mukaan syyt ovat syvällä rakenteissa. Kun naisjalkapalloilija lopettaa pelaajauransa, hän tyypillisesti siirtyy koulutustaan vastaaviin hyväpalkkaisiin töihin.
Huippuvalmentajaksi tähtää vain harva. Matalapalkkaiset ja epävarmat valmennustyöt eivät peliuran jälkeen houkuttele, vaan valmentaminen saattaa jäädä siviilityön ohella tehtäväksi harrastukseksi.
Naiset harvoin tienaavat jalkapallouralla yhtä paljon kuin miehet. Pelaamisesta ei jää säästöjä, vaikka pelaisi ulkomailla ammattilaisena. Moni naisjalkapalloilija opiskelee esimerkiksi korkeakoulussa peliuransa ohella.
– Meidän täytyy saada toiminta ammattilaistumaan. Voit toimia ammattimaisesti, vaikka se ei olisi työsi. Meidän pitää luoda houkuttelevia uria ja houkuttelevia työpaikkoja, Marianne Miettinen sanoo.
Helsingin Palloseuran maalivahti Iina Rautiainen pitää harmillisena, että Kansallisessa liigassa ei ole naisvalmentajia. Viime kaudella HPS:ää valmensi Mari Savolainen, joka siirtyi viime kaudella KuPSin akatemiajohtajaksi.
Rautiainenkin uskoo, että kouluttautuminen muihin ammatteihin peliuran ohella on yksi iso syy sille, että naispäävalmentajia ei tänä vuonna liigassa ole.
– Meidänkin joukkueessa on monta, jotka opiskelevat korkeakoulussa. Siitä on vaikeaa lähteä valmentajaksi, jossa kilpailu miesten kanssa on tosi kovaa eivätkä palkkiot välttämättä ole yhtä hyviä kuin siviilissä, Rautiainen sanoo.
Aiemmillakin kausilla naispäävalmentajia on ollut vain yksittäisiä. Viime kaudella Savolaisen lisäksi päävalmentajana toimi Pauliina Miettinen, joka siirtyi KuPSiin kesken kauden ja luotsasi sen Suomen mestariksi.
Valmentaa kuin nainen -hanketyöntekijä Sanna Erdoğanin mukaan naispäävalmentajien kadosta on tärkeää puhua, ja se on asia, jota pitää aktiivisesti pyrkiä kehittämään. Suomen Valmentajat ry on toteuttanut Valmentaa kuin nainen -hanketta reilun kymmenen vuoden ajan opetus- ja kulttuuriministeriön tuella.
– Helposti käy niin, että kun on yksi nainen valmentajana jossain lajissa, tulee illuusio, että onhan meillä naisia valmentajina, Erdoğan sanoo.
Jalkapallotasa-arvon mallimaan maineessa olevassa Ruotsissa naisten pääsarjassa ei ole naispäävalmentajaa. Ainoastaan yhdellä naisvalmentajalla on Damallsvenskanissa niin kutsuttu jaettu päävalmentajavastuu.
– Ei se hyvältä näytä, mutta ei näytä Ruotsissakaan. Englanti on tässä suunnannäyttäjä. Superliigassa (naisten pääsarjassa) on tällä hetkellä viisi naista päävalmentajana, Miettinen sanoo.
Eroon tiedostamattomista asenteista
Suomen Valmentajissa on todettu, että naispuoliset huippuvalmentajat ovat vähissä myös muissa lajeissa kuin jalkapallossa. Sanna Erdoğanin mukaan on tekijöitä, jotka edelleen hidastavat naisten etenemistä huippuvalmentajiksi.
– Heitä ei ehkä kannusteta etenemään tai heille ei esimerkiksi tarjota koulutustukea. On tärkeää, että valmentajat pääsevät näyttämään osaamistaan kentälle. Koulutusta ei pidetä niin arvokkaana kuin käytännön valmennustyöstä saatavaa kokemusta, Sanna Erdoğan sanoo.
Suomen Valmentajien ja Jyväskylän yliopiston toteuttamaan, pian julkaistavaan tutkimukseen osallistuneista naisvalmentajista 45 prosenttia kokee, että miehiä suosivat rakenteet ovat hidastaneet tai estäneet heidän valmentajuuttaan.
– Voidaan edelleenkin sanoa, että valitettavasti naiset niissä ylimmissä huipputason valmennustehtävissä näyttäytyvät olevan Suomessa tosi harvinaisia, Erdoğan sanoo.
Erdoğanin mukaan urheiluorganisaatioissa päättävissä asemissa olevista henkilöistä valtaosa on miehiä. Koska ihmiselle on luonnollista tarkastella asioita omasta näkökulmastaan, voi rekrytoinneissa ilmetä tiedostamattomia asenteita eikä marginaaliin jäävien henkilöiden, kuten naisten, asemaa tulla ajatelleeksi.
– Avoimia rekrytointiprosesseja kaivattaisiin enemmän. On ehkä totuttu, että on mies päävalmentajana. Mielikuva valmentajasta perustuu miehiseen, ehkä päättäväiseen ja autoritääriseen malliin. Se ei välttämättä ole tietoista, vaan tehdään niin kuin on ennenkin tehty, Erdoğan kertoo.
– Lisäksi huippuvalmentajien tehtäviä on aika vähän ja niistä käydään kovaa taistelua.
Ylemmille koulutustasoille ei hakeuduta
Marianne Miettinen uskoo, että lähivuosina naisia on päävalmentajatehtävissä enemmän.
– Oikeastaan vasta viime vuosina olemme Uefan stipendien avulla pystyneet kouluttamaan paljon naisvalmentajia ja on ollut useampia naisia, jotka ovat käyneet Uefa A -kurssin. Uskon, että muutamassa vuodessa tämä massa alkaa suuntautua Kansallisen liigan päävalmentajatehtäviin, Marianne Miettinen sanoo.
Kansallisessa liigassa päävalmentajalta vaaditaan Uefa A -valmentajalisenssiä. Suomessa sen oli suorittanut vuoden 2023 loppuun mennessä reilut parikymmentä naista, kun sen suorittaneita miehiä oli lähes 500.
Tänä vuonna Uefa A -kurssilla ei ole mukana yhtäkään naista, harmitteli korkeimman tason eli Uefa Pro -lisenssin helmikuussa saanut Mari Savolainen viestipalvelu X:ssä. Häntä ennen Pro-lisenssin oli suorittanut neljä suomalaisnaista: Marianne Miettinen, Maiju Ruotsalainen, Caroline Sjöblom ja Rosa Lappi-Seppälä. Ahvenanmaalainen Sjöblom on suorittanut Pro-kurssinsa Ruotsissa.
Sekä Palloliitto että Suomen Valmentajat ovat jo pitkään satsanneet naisvalmentajien urapolkujen tukemiseen. Mentoroinnilla ja koulutustuilla on ollut myönteisiä vaikutuksia, mutta töitä riittää tulevaisuudessakin.
– Meillä on pullonkaula, että alemmilla koulutustasoilla naisia on kursseilla paljon, mutta kun mennään ylemmille tasoille, sieltä ei enää B-kurssille hakeuduta. Sitä massaa meidän pitää tukea, että he kokevat olevansa valmiita ja ovat rohkeita etenemään koulutuksissa. Sitä kautta aukeaa pestejä myös korkeammilta valmennustasoilta, Miettinen arvioi.
Euroopan jalkapalloliitto Uefan sääntöjen mukaan jokaisessa tyttöjen ja naisten maajoukkueessa valmennustiimissä on oltava vähintään yksi nainen. Sillä Palloliitto yrittää tukea naisvalmentajien kehitystä, ja Miettisen mukaan potentiaalisia valmentajakykyjä on nousemassa.
– Vastuu ei ole vain Palloliitolla. Peräänkuulutan sitä, että myös seurojen pitää tehdä omia toimenpiteitään. Kun tiedetään, että on lopettelemassa olevia pelaajia tai tutkitaan heidän taustojaan, sieltä löytyy varmasti erinomaisia tyyppejä. Heidät pitää pyytää mukaan ja tukea heitä, Miettinen sanoo.