Ylen asiantuntija Topi Nättinen kertoo jääkiekon SM-liigan kolmannesta finaalista esille tulleet kolme merkittävintä asiaa.
1) Pelillisesti yksi viime vuosien parhaista finaaleista
– Ottelun rohkeus, raikkaus, energisyys ja aktiivisuus olivat koko ajan hyvin esillä, kun molemmat joukkueet näkivät näissä asioissa mahdollisuuksia. Silti pelin taso pysyi korkeana, eikä se mennyt väkisin puskemiseksi.
Asiantuntijan mukaan sekä Tappara että Pelicans ovat tottuneet kauden mittaan rohkeaan pelaamiseen, mutta kolmannessa finaalissa siitä sai parhaan mahdollisen näytteen.
– Molempien pelaaminen oli viritetty äärimmilleen, sitä oli hieno katsoa, kun taito pääsi esille. Näimme syöttöketjuja, nopeita pelin kääntämisiä ja pitkiä hyökkäyksiä. Näinkin kovissa panoksissa, vielä ensimmäisessä jatkoerässä avonainen ja rohkea pelaaminen jatkui, eikä se ollut huoletonta kaahaamista, Nättinen ihailee.
2) Christian Heljanko
Pelicansin puolustaja Saku Salmisen kohutaklaus maalin takana Tapparan maalivahti Christian Heljankoon oli lähellä pilata lahtelaisjoukkueen koko finaalisarjan.
– En ole tuollaista maalivahdin yliajoa nähnyt varmaan ikinä – ainakaan paikan päällä. Ei mitään väistöliikettä, ei yritystäkään hidastaa, hän jopa nostaa vähän kroppaa ylöspäin ja yrittää taklata maalivahtia. En tiedä, mitä siinä liikkui päässä. Pelaajahistoria ei ole kuitenkaan agitaattorin ja hän on entinen Tapparan pelaaja. Salminen kyllä näki, että Heljanko pysäytti kiekon ja laittoi sitä liikkeelle, Nättinen ihmettelee.
Tappara ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään Salmisen saamaa 5+20-minuutin rangaistusta ajassa 45.24.
– Käsittämätön sekoilu Salmiselta, koko sarja olisi voinut kaatua siihen. Onneksi Heljanko ei loukkaantunut tilanteessa.
Ensimmäisen jatkoerän tuplatorjunta Heljangolta oli ainakin tämän kevään upeimpia torjuntoja asiantuntijan mukaan.
– Heljanko on poikkeuksellinen maalivahti. Salmisen taklaus olisi voinut nujertaa jonkun niin fyysisesti kuin henkisesti, mutta hän tuli vain entistä vahvempana takaisin peliin. Hän antoi vielä joukkueelleen mahdollisuuden voittaa, eikä voinut voittomaalille mitään. Siinä tuli maalivahdille tosi paha päädystä syöttö maalille, ja siitä suoraan syötöstä laukaus ihan ylähyllylle, asiantuntija kuvailee.
3) Pelicansin keihäänkärki Lasch - Carlsson
– Huikean ottelun pelannut Ryan Lasch tarjosi kaksi kertaa paikan Patrik Carlssonille. Toisesta tilanteesta ratkaisu lopulta tuli. Laschia ja Pelicansin ykkösketjua, joka piti tämän sarjan hengissä, on pakko hehkuttaa. He loivat koko ajan vaarallista hyökkäyspeliä ja olivat pelin päällä, kehuu kiekkoasiantuntija.
Muut Pelicansin ketjumuutokset eivät tuoneet leveyttä pisteiden muodossa. Miika Roine ja Jesse Kiiskinen nousivat kokoonpanoon kolmoskenttään Konsta Hirvosen rinnalle. Pudotuspeleissä vaisusti esiintyneet Aatu Jämsen ja Elias Vilen olivat katsomossa, kuten puolustuksesta Ben Blood.
– Vaikkei tehoja tullut, niin silti tuntui, että Pelicansin hyökkäyspelaaminen oli aktiivisempaa ja rohkeampaa. Ketjumuutoksilla oli kuitenkin joku vaikutus pelaamiseen.
– Pelicansin keihäänkärki, johtavat yksilöt hoitivat hommansa tärkeillä hetkillä. Voin vain kuvitella, miltä Carlssonista tuntuu, kun hän ratkaisi kolmannen finaalin sen missatun avopaikan jälkeen.
Siinä missä lahtelaisten kultakypärä Lasch otti joukkueensa keskiviikkona reppuselkäänsä, niin vastaavasti Tapparan kultakuuppa Anton Levtchi tarpoo kuuden perättäisen ottelun pisteettömässä putkessa. Ketju Levtchi–Otto Somppi–Carter Camper jäi tehotilastossa miinukselle. Levtchi oli pakkasella myös edellisessä, toisessa finaalissa, jonka Tappara voitti 3–2 Lahdessa.