Lastensuojelun sosiaalityöntekijä Kaisa Huttunen kokee säännöllisesti tehneensä työnsä liian huonosti. Hän ei ole ehtinyt perehtyä asiakkaiden tilanteisiin mielestään riittävän hyvin eikä ole voinut myöntää heille palveluita, joita he hänestä tarvitsisivat. Syyksi hän näkee säästöt.
Hän sanoo olleensa pelkästään onnekas, ettei kenellekään hänen asiakkaista ole tapahtunut mitään yhtä kamalaa kuin Joensuussa. Siellä 4-vuotias lapsi kuoli isäpuolensa aiheuttamiin vammoihin. Lastensuojelun toiminnasta tapauksessa on aloitettu esitutkinta.
– On ihan selvää, että tällaisessa resurssitilanteessa niin voisi tapahtua. En voi olla täysin kartalla siitä, mitä tapahtuu asiakasperheissäni, ja toisaalta lastensuojelun asiakkaana on nykyään vain lapsia, joiden tilanne on jo todella huono.
Hänen työnantajansa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, kuten monet muutkin hyvinvointialueet, on säästänyt sosiaalipalveluista. Säästöjä on varmasti luvassa lisää, sillä hallitus esitti budjettiriihessä 100 miljoonan leikkauksia sosiaalipalveluihin.
– Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, minkälaisessa tilanteessa lastensuojelussa nykyään ollaan. Hyväksymmekö me yhteiskuntana tilanteen, jossa lastensuojelua ei tietyssä mielessä enää ole? Huttunen kysyy.
Hyväksymmekö me yhteiskuntana tilanteen, jossa lastensuojelua ei tietyssä mielessä enää ole?
Työntekijöillä huoli asiakkaista
Kysyimme juttua varten sosiaalialalla työskentelevien kokemuksia avoimella nettilomakkeella jo ennen kuin tieto hallituksen säästötavoitteesta tuli. Vastauksia tuli kymmeniä eri puolilta maata ja eri työtä tekeviltä.
Monissa vastauksissa korostui huoli asiakkaista: kynnys palvelujen myöntämiseen on korkea, apua joutuu odottamaan liian pitkään tai työntekijöillä ei ole aikaa selvittää palvelun tarvetta riittävällä tasolla. Vastaajien mukaan kiire johtuu työntekijävajeesta, byrokratian ja paperityön paljoudesta ja siitä, että ihmiset eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua ennaltaehkäisevistä- tai terveyspalveluista ja ongelmat ovat kasautuneet.
Samanlaiset tunnelmat nousivat esiin myös sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattiliitto Talentian työolobarometrissä alkuvuonna 2024. Vastaajista yli puolet koki alansa työhyvinvoinnin heikkenevän lähitulevaisuudessa. Alaansa piti vetovoimaisena vain neljännes vastaajista. Kaksi viidestä haluaisi pois nykyisestä työpaikastaan.
Kaisa Huttunen ei voi enää tehdä suoraan kaikkia päätöksiä. Kun hän ehdottaa asiakkailleen palveluita, jotka pitäisi hankkia ostopalveluina, ne käy läpi viikoittain kokoontuva asiakasohjausryhmä. Se tarkistaa, onko palveluita välttämätön myöntää ja voisiko joku halvempi palvelu riittää.
Talentian mukaan yleistyneet ohjausryhmät ovat ongelmallisia, koska työntekijä on kuitenkin päätöksistä vastuussa – jopa oikeudessa.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen perhe- ja sosiaalipalveluiden toimialuejohtaja Leena Mämmi-Laukka myöntää, että sosiaali- ja lastensuojelun palveluiden myöntämisessä kustannustehokkuus on keskeistä.
– Meillä on tietty budjetti olemassa eikä mitään laskuosoitetta, johon lähettää ylimääräinen lasku.
Hän näkee, että palveluiden väheneminen korostaa asiakkaan vastuuta mutta voi lisätä työntekijöiden eettistä painetta.
”Ajan saattaa saada vasta, kun häätövaroitus on jo tullut”
Tamperelainen työikäisten palvelujen sosiaaliohjaaja Anton Juuti kuvaa työtään joskus tulipalojen sammutteluksi.
– Jos hakee apua, koska ei ole pystynyt maksamaan vuokraa, ajan saattaa saada vasta, kun häätövaroitus on jo tullut.
Myös Pirkanmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveysjohtajan Taru Kuosmasen mukaan Tampereella aikaa sosiaalityöntekijän tapaamiseen voi joutua odottamaan muutaman kuukauden, mikä on hänestäkin pitkä aika.
Työntekijät tuntevat Juutin mukaan painetta saada vanhoja asiakkuuksia päätökseen, jotta jonoja saataisiin puretuksi, vaikka työnantaja ei olekaan siihen painostanut.
”Sosiaalihuolto korvaa huonosti toimivaa terveydenhuoltoa”
Juutin mukaan sosiaalipalvelujen asiakkaaksi päätyy moni, joka tarvitsisi apua esimerkiksi mielenterveyspalveluista, mutta ei ole sitä saanut ajallaan tai lainkaan.
Sama kokemus on Pohjois-Savon hyvinvointialueen lapsiperhepalvelujen sosiaaliohjaajalla Sirkku Koskelalla.
– Sosiaalihuolto tai lastensuojelu korvaa puuttuvaa tai huonosti toimivaa terveydenhuoltoa.
Koskela teki ennen lastensuojelutyötä, mutta lopetti sen työn rankkuuden vuoksi. Nykyisestä työstään hän kokee selviävänsä hyvin, vaikka painetta tuo asiakkaiden suuri määrä.
Tilanteet vaihtelevat alueittain. Helsingin päihdepalvelujen sosiaalityöntekijä Irina Kaarnakari arvelee, että Helsingissä päihdepalvelujen saatavuus on parempaa kuin monilla paikkakunnilla. Hänellä on pääosin riittävästi aikaa asiakkaille.
Hänen mukaansa moni päihdeongelmista kärsivä saa lisäksi tai pelkästään apua kolmannelta sektorilta. Leikkauksiin sieltä tai sosiaalipalveluista ei hänestä ole varaa, jos ei haluta syrjäytymisen lisääntyvän.
Myös Kaisa Huttunen pitää supistuksia lyhytnäköisinä. Hän kertoo esimerkin: laitossijoitus maksaa satoja euroja vuorokaudessa, kun viikonloppu tukiperheessä maksaisi parisataa euroa kerran kuussa.
– Me työntekijät joudumme toteuttamaan näitä säästöjä ja kantamaan eettisen kuorman. Ymmärrämme mihin se johtaa. Eikä se lopulta tuo edes säästöä.
Onko sinulla kokemuksia siitä, miten säästöt näkyvät sosiaalipalvelujen asiakkaalle? Voit olla yhteydessä anna.polo@yle.fi