Tapahtui tänä keväänä televisio-ohjelmassa kaksikielisessä Suomessa. Laulaja koelauloi Voice of Finland -kilpailussa. Esitys oli hyvä. Esityksen jälkeen tähtivalmentajia kääntyi laulajaa kohti. Laulaja esittäytyi ruotsiksi.
– English, kysyi tähtivalmentaja.
– Swedish or English, vastasi laulaja.
Englannilla jatkettiin.
Pitkäaikaiselle Voice of Finland-fanille iski akuutti ikävä Toni Wirtasta. Hän osoitti tuomarikausillaan esimerkkiä, että tällaisissa tilanteissa puhutaan ruotsia. Muutenhan Suomen liki 300 000 ruotsinkieliselle välittyy viesti, että teidän on puhuttava kotimaassanne englantia oman äidinkielenne sijaan.
Havaittu itse: ilman käyttöä kynnys ruotsin puhumiseen kasvaa. Olen vuoden verran opiskellut ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa Hankenissa. Opinnot ovat englanniksi, mutta muutoin koulussa puhutaan ruotsia. Liian usein huomaan silti valitsevani englannin, vaikka ruotsini riittäisi hyvin ruokalassa ja kirjastossa asioimiseen.
Jotenkin vaan jännitän.
Liian usein huomaan valitsevani englannin, vaikka ruotsini riittäisi.
Ennen oli paremmin. Kun yhdeksäsluokkalaisena etsin ensimmäistä työpaikkaa työelämään tutustumisjaksolle, valitsin naapurissa olevan ruotsinkielisen päiväkodin. Syy oli teinille käytännöllinen: sai nukkua aamulla mahdollisimman pitkään.
Alkuun en saanut suustani paljoakaan, mutta lapset eivät välittäneet. He tarttuivat käteen ja vetivät mukaansa. Opin, että ”famppu” tarkoittaa syliin, ja ”rutscha” liukumista liukumäessä. Tärkein oppi oli, että ruotsiksi pärjää.
Niinpä kun siitä jokusia vuosia myöhemmin hain toimintaterapeuttiopiskelijana ensimmäistä sote-alan kesätyötä, uskalsin ruksata Helsingin kaupungin lomakkeeseen: KYLLÄ, voin työskennellä myös ruotsiksi.
Hain kymmeniä paikkoja, mutta ainoa, johon pääsin haastatteluun, oli ruotsinkielinen kotihoito. Sain työpaikan, vaikka edelleen jännitti puhua. Kiitettävä kouluruotsissa ja kieliopin muistisäännöt eivät itsestään kääntyneet sujuvaksi puheeksi. Mutta mummot ja papat eivät välittäneet, hekin ojensivat kätensä.
Ja niin minä opin tukisukkien vaihtamisen lomassa, että ”dejour” tarkoittaa kotihoidon päivystysnumeroa.
Vielä maisteriopiskelijana tein keikkaa päiväkodeissa, oikeastaan vain ruotsinkielisissä. Ruotsia puhuvista sijaisista oli silloinkin huutava pula. Sitten valmistuin, ja siirryin pysyvästi työelämään – enkä käyttänyt ruotsia.
Kun viime syksynä annoin Hufvudstadsbladetille haastattelun, kommunikoimme toimittajan kanssa vain suomeksi. Vasta, kun tarkastin lainaukseni ruotsinkielisestä tekstistä, uskalsin kuitata: helt okej!
Nej men, tuossako on tulos vuosien kielenopiskelusta!
Jopa hallituspuolueilla on eriävät näkemykset ruotsin kielen tärkeydestä.
Nato-Suomi korostaa pohjoismaisuuttaan ja asemoi itsensä mieluummin Pohjoismaiden kuin Baltian maiden kaveriksi. Mutta enemmistöllä suomalaisista ruotsin osaaminen ei ole vakuuttavaa, toteaa kielididaktiikan apulaisprofessori Raili Hilden.
Jopa hallituspuolueilla on eriävät näkemykset ruotsin kielen tärkeydestä. Yhtäällä on RKP, toisaalla perussuomalaiset. Perussuomalaiset on kuitenkin ilmoittanut, ettei puolue aio edistää ohjelmaansa kirjattua pakkoruotsin poistamista nykyisen hallituskauden aikana.
Myös maahanmuuttajien vaikutus ruotsin kielen asemaan on kaksijakoinen. Yhtäältä ruotsin kielen vaatimuksia kritisoidaan tarpeettomina esteinä maahan muuttaneiden työllistymiselle. Toisaalta osa maahan muuttaneista valitsee kotoutumiskielekseen ruotsin.
Heistä on jopa toivottu ruotsin kielen elinvoimaisuuden turvaajia. Tosiasiassa kotoutuminen vain ruotsilla on hankalaa – koska Suomessa ei pärjää pelkällä ruotsilla.
”Pokkaruotsi” termi kannustaa käyttämään kouluruotsia ilman häpeää.
Jos haluamme olla uskottavia pohjoismaisuudessamme, kansallisen ruotsin kielen tason on kohennuttava. Kyse on myös ruotsinkielisen väestön perusoikeuksien toteutumisesta.
Rosa Meriläinen lanseerasi käsitteen pokkaruotsi. Termi kannustaa käyttämään kouluruotsia ilman häpeää. Mutta parhaaseen tv:n katseluaikaan tarvitaan lisää esimerkkiä muiltakin kuin Toni Wirtaselta.
Finland som ett tvåspråkigt land borde vara ett tryggt ställe att använda båda språken även om man inte kan dem flytande, rohkaisi kielilähettiläs Tuija Löfgren Svenska Ylen haastattelussa. Eli molempien kotimaisten puhumisen pitäisi tuntua turvalliselta, sujuu se sitten hienosti tai kangertaen.
Kansanedustaja (vihr.) Fatim Diarra on kertonut julkisesti tavoitteestaan treenata ruotsinsa sujuvaksi.
Käsi ylös! Kuka lähtee mukaan?
Shadia Rask
Kirjoittaja on kuutta kieltä jotenkuten puhuva filosofian tohtori, joka aloitti ruotsin kielen taidon aktivointinsa Svenska Teaternin Ronja Ryövärintytär -näytöksestä.