Kolmekymppinen elementtiasentaja Jarmo Kettunen surmattiin Oulun Heinäpäässä vappuyönä 1979.
Verityö oli poikkeuksellisen raaka. Niin raaka, että KRP etsii teolle selitystä vielä tänäkin päivänä.
Ratkaisu on ollut kenties lähempänä kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää.
Poliisi paljastaa nyt ensimmäistä kertaa, että jo vuosia sitten löydettiin mies, jota pidettiin murhan mahdollisena tekijänä.
– On hyvin todennäköistä ja mahdollista, että he olisivat törmänneet sinä iltana, kun Kettunen surmattiin, kertoo tutkinnanjohtaja Ari Soronen.
Sitten sattuma puuttui peliin.
Kohtalokas kotimatka
Yle tapasi KRP:n kokeneen rikosylikomisarion rikospaikalla, Oulun Kirkkokadulla, missä Jarmo Kettusen kotitalo seisoo edelleen.
Soronen kertoo, että ennen kuolemaansa Kettunen vietti vappuaattoa tuttaviensa seurassa. Viimeisen kerran hänet nähtiin kotikadullaan sijainneen ravintolan luona.
Kettunen tuotiin baarille autolla. Hän nousi sinisestä Toyotasta noin kello 21.30. Tarkoituksena oli ostaa tupakkaa, mutta ravintolaa suljettiin juuri.
Kettunen lähti kotiin kävellen.
Matka oli lyhyt, vain joitain satoja metrejä:
Poliisin teoria on, että Kettunen tapasi matkalla jonkun entuudestaan tutun henkilön.
– On erittäin todennäköistä, että hän on tavannut hänet tuossa matkalla tai jopa pihapiirissä, ja miehet ovat siitä menneet yhdessä Kettusen asunnolle, Ari Soronen kertoo.
Puolenyön jälkeen naapurit kuulivat Kettusen asunnolta mekastusta. Kului silti neljä päivää ennen kuin miehen kohtalo paljastui.
Työkaveri tuli katsomaan Kettusta, koska tämä ei ollut saapunut töihin. Hän pääsi asuntoon omilla avaimillaan.
Oven takana odotti järkytys.
Poliisi etsi ”lähentelijää”
Esitutkinnan alkuvaiheessa julkisuudessa annettiin ymmärtää, että henkirikos on äärimmäinen. Julkisuudessa puhuttiin, että tekoon liittyisi jopa seksuaalista väkivaltaa.
8. toukokuuta 1979 poliisi jakoi lehdille tiedotteen, jossa henkirikoksen tekijää luonnehdittiin ”sukupuolielämältään huomattavasti poikkeavaksi henkilöksi”.
– Poliisi pyytää tietoja niiltä miehiltä, jotka ovat joutuneet viime aikoina ravintolamatkoiltaan palatessa tai muutenkin tuntemattomien miesten ”lähentelemäksi”, tiedotteessa toivottiin.
Paria päivää myöhemmin silloinen tutkinnanjohtaja, komisario Eero Leinonen antoi Kalevalle haastattelun, jossa hän kertoi pitävänsä surmaa eräänä raaimmista ja kylmäverisimmistä, mitä Oulussa oli koskaan tapahtunut.
Leinosen mukaan Kettusta oli hakattu jollain esineellä eri puolille vartaloa ja päätä, kunnes hän oli menettänyt henkensä.
Tekijä oli tämän jälkeen puhdistanut astalon ja siistinyt paikkoja. Lähtiessään hän oli ottanut mukaansa rahaa joitain satoja markkoja.
Noin viikkoa myöhemmin poliisi jatkoi tiedottamista ja päätteli, että raa'an teon oli ollut pakko jättää jälkensä myös tekijään.
– Murhaajaksi ei tällaisessa tapauksessa tulla yhtäkkisesti, vaan murhaajan tuttavien on täytynyt havaita jotain poikkeavaa hyvin tuntemassaan henkilössä, ja ainakin tämän teon jälkeen täytyy murhaajan käyttäytyä normaalista poikkeavasti, poliisi arvioi.
Nykyään poliisi pysyttelee yksityiskohdista vaiti.
KRP:n tutkinnanjohtaja Soronen ei kommentoi vanhoja arvioita seksuaalisesta väkivallasta, eikä ota mitään kantaa tarkkaan tekotapaan.
Nykyään vaikenemisesta ajatellaan olevan apua tutkinnassa, sillä vain tekijä tietää, mitä asunnossa tarkalleen tapahtui.
Teko oli kuitenkin erityisen raaka ja julma. Sen Soronenkin myöntää.
Verinen mies
Vammojen perusteella Kettuselle tehtiin selvästi enemmän väkivaltaa kuin pelkkä surmatyö olisi vaatinut.
Teossa käytettiin myös runsaasti voimaa. Osin siitä syystä tekijän uskotaan olevan mies.
– On oletettavaa, että tekijä on jollain tavalla vereentynyt teon yhteydessä. Eli yksi meitä kiinnostava asia on, onko joku nähnyt veristä miestä poistumassa talosta vappuyönä, Soronen sanoo.
Poliisilla on käsitys tekovälineestä, mutta esine ei ole poliisin hallussa.
Motiivia voi vain arvailla.
Kettusen liikkeet on selvitetty surmaa edeltävältä vuorokaudelta tarkasti. Mikään ei selitä tapahtunutta. Esimerkiksi Kettusen seurassa liikkuneet henkilöt ovat tiedossa ja heidät on suljettu tutkinnassa pois.
Millainen ihminen Jarmo Kettunen oli? Tutkinnanjohtaja kertoo näkemyksensä, joka on piirtynyt tutkintamateriaalin perusteella:
Poliisin tiedossa ei myöskään ole asunnolle menneen työkaverin lisäksi muita ulkopuolisia, joilla olisi ollut avaimet Kettusen asuntoon.
– Itse tulkitsisin niin, että se, mitä asunnossa tapahtui, aiheutti teon, Soronen sanoo.
Poliisin alkuperäinen tutkinta tekijän löytämiseksi oli poikkeuksellisen laaja. Tutkijat paiskivat töitä viikkojen ajan kahdessa vuorossa. Yli 800 ihmistä kuulusteltiin.
Epäiltyä ei kuitenkaan löydetty.
Kaksi kuolemaa
Merkittävä käänne tapahtui 2000-luvun puolivälissä, kun KRP:ssä alettiin selvittää, irtoaisiko Kettusen asunnolta kerätystä aineistosta DNA:ta.
Sitä löytyi.
– Se kuului jollekin ulkopuoliselle henkilölle. Tässä oli erittäin hyvä ja pätevä syy käynnistää jutun tutkinta uudelleen, Soronen kertoo.
Pian poliisi pyysi yleisövihjeitä. Niitä sateli. Yksi vaikutti heti erityisen hyvältä.
Vihje liittyi mieheen, joka oli ollut samalla työpaikalla Kettusen kanssa. Mies oli tapahtuneen aikoihin myös liikkunut lähellä Kettusen kotia ja todennäköisesti kohdannut Kettusen surmailtana.
Poliisi kommentoi tutkinnan etenemistä julkisuuteen optimistisesti. Vuonna 2006 Iltalehti jopa uutisoi läpimurron olevan käsillä.
Siitä poliisi kuitenkin vaikeni, että vihjeen miestä oli alettu epäillä Kettusen murhasta.
– Pääsimme tutkinnassa aika hyvin eteenpäin. Kuulustelimme ihmisiä henkilön ympäriltä ja häntä itseäänkin, Soronen kertoo nyt.
Poliisi ei ole aiemmin paljastanut tätä julkisuudessa. Kenties siksi, että lupaavasti auennut tutkintalinja sotkeutui epäonnisella tavalla.
Vuosikymmenen lopulla lopulla poliisin oli tarkoitus saada epäiltyä koskevia lisätietoja eräältä todistajalta. Tiedot olivat Sorosen mukaan tärkeitä.
Avaintodistajaa ei kuitenkaan ehditty koskaan jututtaa, koska hän kuoli kesken tutkinnan.
Hieman myöhemmin myös epäilty kuoli.
Työ jatkuu
Toivoa tapauksen ratkeamisesta on tutkinnanjohtaja Sorosen mukaan silti edelleen. KRP toivoo vihjeitä yhä. Niitä myös saadaan.
Poliisi on muun ohella kuullut, että joku olisi kertonut teosta vuosien varrella eteenpäin.
– Tyypillistä on, että tällainen teko painaa tekijää tavalla tai toisella. Pääsääntöisesti hän siitä aina jollekin puhuu, Soronen arvioi.
On myös mahdollista, että epäiltynä oli aikoinaan väärä henkilö.
Poliisi ei tiedä, kenelle Kettusen asunnosta taltioitu DNA kuuluu. Epäillystä otettiin näyte, mutta osumaa ei tullut.
DNA voi kuulua jollekin sivulliselle, joka sattui joskus käymään asunnolla. Mutta voi se kuulua tekijällekin.
Se tarkoittaisi, että murhaaja on yhä karkuteillä. Ehkä vielä elossa.
On mahdollista, että henkilö päätyy vielä poliisin DNA-rekisteriin. Vaikkapa tekemällä vakavan rikoksen ja jäämällä kiinni.
– Silloin tulee hitti, ja on ainakin varmaa, että henkilö on ollut paikalla asunnossa, Soronen kertoo.