Nuoriso juhli viikonloppuisin 1980- ja 90-luvuilla kaupunkien keskustoissa, puistoissa, lähiön metsissä ja uimarannoilla. Halpa viini tai kaljapullo nasautettiin auki ennen koulun diskoa, kotibileissä tai festareilla.
Kaikki kasarin tai ysärin teinit eivät juopotelleet, mutta moni kokeili ainakin yhden humalan verran.
Nyt suomalainen pussikaljakulttuuri on häviämässä, koska nuoret juovat paljon vähemmän kuin takavuosina.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemistä tutkimuksista selviää, että alaikäisten juominen oli huipussaan vuosituhannen vaihteessa. Vielä 1999 joka toinen 15–16-vuotias oli juonut itsensä humalaan edellisen kuukauden aikana. Viisi vuotta sitten enää joka viides.
Kysyimme kokemuksia teinivuosien pussikaljoittelusta, vastauksia tuli yli sata eri puolilta Suomea.
Jutun kuvista on sumennettu kasvoja henkilöiltä, jotka eivät halua esiintyä tunnistettavasti.
Juvan uimaranta oli 1990-luvun puolivälissä joskus viikonloppuisin mustanaan nuorisoa. Minna Immonen oli 13-vuotias.
– Loppuyöstä itkettiin, oksennettiin, pidettiin toistemme tukkaa ja huolehdittiin muutenkin kavereista.
Minna Immonen työskentelee nykyään Juvalla nuorten parissa.
Hiprakka vedettiin metsässä alkuillasta. Sitten peitettiin haju irtokarkeilla ja mentiin kotiin perheen kanssa katsomaan Dallasia tai Dynastiaa.
Virta vei kaljapullot
Juomia hakivat vanhemmat kaverit tai vieraat aikuiset. Viinaa varastettiin vanhemmilta. Kaapissa olevasta iskän viskipullosta otettiin taskumattiin ja pistettiin pulloon vettä tilalle. Tai kaadettiin liraus kaikista kaapin pulloista muoviseen mehukanisteriin.
Viinojen karmea sekoitus maistui ihan yskänlääkkeeltä, kertoo hankolainen Jaana Sarnikorpi.
Hiljainen kotikaupunki oli kesällä 1999 etenkin regatan aikaan täynnä muualta tulleita nuoria. Jostain löytyi siidereitä, jotka maistuivat taivaalliselta juomasekoituksen jälkeen.
– Oli pussailua sekä yleistä sekoilua pitkin keskustaa. Housut repesivät, ja lopulta sammuttiin nurmikolle.
Sarnikorpi asuu yhä Hangossa ja opiskelee ympäristösuunnittelijaksi.
Juomasaalis piilotettiin päivällä metsään niin hyvin, että pussi uhkasi illan pimeydessä jäädä löytymättä. Kesällä 1998 Savonlinnassa oli aikomus dokata kallioilla.
– Kaikkien kaljat laitettiin muovipussiin ja järveen. Kuinka ollakaan, se oli virtainen paikka, ja sinne meni ne kaljat, kertoo Jukka Seila, joka on ammatiltaan varastomies ja tällä hetkellä koti-isä.
Tästä kaikki alkoi
Pussikaljan juominen sai alkunsa, kun keskioluen myynti vapautettiin kauppoihin 1969. Silloin alkoholista tuli ensi kertaa nuorten laajasti käyttämä päihde Suomessa.
– Nuoret kittasivat olutta paljon ulkona, ja se oli ihan uusi ilmiö. Ennen tätä nuorten alkoholin käyttö oli hyvin vähäistä, sanoo talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo Helsingin yliopistosta.
Salasuon mukaan keskioluen vapauttaminen on eniten nuorten juomista lisännyt poliittinen päätös Suomen historiassa.
– Vuosituhannen taitteeseen asti yksi osa nuorisokulttuuria oli, että käytiin kaupassa tai kioskilla ja ostettiin muovipussiin keskiolutta. Mentiin puistoon, rantaan tai metsikköön juomaan kaljaa.
Oulun ratabaarilaiset bussilla putkaan
Oulussa Rajakylässä lähiön nuorilla oli oma ratabaari Kuivasojan ylittävien junaraiteiden päällä, kertoo Risto ”Ripe” Mikkola.
– Istuimme sillalla, joimme kaljaa, heittelimme kiviä jokeen ja juttelimme musasta ja urheilusta. Muutaman kaljan jälkeen uskalsimme lähestyä tyttöjä ja kohta oli fritsuja pitkin kaulaa.
Rajakylästä lähdettiin porukalla illalla Oulun keskustaan ja lössi piti bussissa meteliä. Linja-auto ajoi keskustassa poliisiasemalle. Kuski poistui, lukitsi ovet ja saapui poliisien kanssa.
– Iso osa ratabaarilaisista vietti sen yön juoppoputkassa, Mikkola kertoo.
Ripe Mikkolasta tuli aikuisena kokki. Hän työskentelee yritysmaailmassa luovana johtajana. Hänellä on myös oma ravintola.
Talvipakkasessa juomat jäässä
Kipakassa talvipakkasessa kaljapullon sai kätevästi säilytettyä toisessa kintaassa, ettei se jäätynyt liian kylmäksi.
Jaana Sarnikorpi kertoo, että Hangossa oli talvisin kylmä ja muutenkin tylsää.
– Aina joku keksi jotain typerää, kuten paikkojen hajottamista tai roskisten sytyttelyä. Varsinkin pojat saattoivat tapella, usein oli suomenkieliset vastaan ruotsinkieliset.
Ylelle Pohjois-Suomesta vastannut kertoi, että lonkerot piilotettiin sodan aikaiseen saksalaisten bunkkeriin. Juomat menivät 30 asteen pakkasessa umpijäähän ja osa pulloista särkyi. Sirpaleiden keskeltä etsittiin jäisiä lonkerokuutioita imettäväksi.
Sisulla alas
Kati Kiiski asui teini-ikänsä Jokioisilla. Hän nappasi ensimmäiset humalat Forssassa 16-vuotiaana noin vuonna 1992.
– Juotiin kaverin kanssa kossu puoliksi puistossa. Oli hirveän kylmä ja yritettiin tehdä sytkärillä nuotiota.
Klassikko 1980-luvulla oli äkkimakea minttusuklaa. Oli Libistä, väkevää marjaviiniä Ruskaa, hölmöilevää omenaviiniä omppupomppua tai Vodka limeä.
Olut maistui aluksi niin pahalta, että samalla piti syödä Sisuja. Muuten kaljaa ei saanut alas.
Joskus oli väkeviäkin, etenkin kun Alko toi Salmiakkikossun myyntiin vuoden 1993 alussa.
Ensisuudelmat ja ikävämmät käänteet
Heidi Makkonen aloitti bilettämisen 13-vuotiaana vuonna 1982.
– Minttusuklaapäissäni polkaisin pyörää väärään suuntaan, eli jarrutin. Lensin stongan yli katuun. Rillit hajosi silmän viereen, leuka meni sijoiltaan ja aukesi.
Hän talutti pyörän kotiin, ja sitten mentiin sairaalaan.
– Oksensin sairaalan pihalle mintun makuja, mutta vanhemmat ei kai säikähtäneinä sitä tajunneet.
Biletyksen kuohuissa vaihdettiin ensisuudelmat. Löytyi rakkaus, ensimmäinen seurustelusuhde. Yläasteen disko ja viimeiset hitaat liittyvät usein näihin muistoihin.
Sammal Mashek kokeili alkoholia 13-vuotiaana Jyväskylässä koulun diskoiltana 2000-luvun alkupuolella.
Hän maksoi jännityksestä täristen tuntemattomalle aikuiselle, että tämä hakisi kaupasta sixpackin.
– Samana iltana koin ensisuudelmani. Siitä seurasi siihenastisen elämäni vakavin parisuhde.
Suhde kypsyi lämpimäksi ystävyydeksi, kuten moni muukin pussikaljojen äärellä solmittu.