Länsi on luvannut tukea Ukrainaa pitkään, mutta Ukrainan puolustus on silti jatkuvissa vaikeuksissa. Lännen antama apu on ollut Ukrainan tarpeisiin nähden liian niukkaa.
Miksi?
Euroopalta puuttuu strategia, sanoo eversti Pasi Hirvonen. Hän on sotataidon laitoksen johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa.
– Ei ole yhteistä käsitystä, mikä olisi näkemys sodan lopputuloksesta tai päämääristä.
Taustalla on monta syytä. Ne liittyvät sekä mahdollisuuksiin että tahtoon antaa aseita, sanovat Ylen haastattelemat asiantuntijat.
Yhdysvaltojen tuore aseapupaketti helpottaa tilannetta rintamalla, mutta ei asiantuntijoiden mielestä auta Ukrainaa voittoon.
Yhdysvaltojen tuki tasaa voimia rintamalla
Yhdysvaltain noin 60 miljardin dollarin tuki vastaa akuuttiin hätään, joka Ukrainalla on ollut puolustuksessaan. Presidentti Joe Biden allekirjoitti lain keskiviikkona.
Yhdysvaltain tuella on mahdollista vakauttaa ja tasapainottaa tilanne rintamalla, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun Hirvonen.
Viime kuukausina Ukraina ei ole saanut länneltä riittävästi toivomiaan aseita.
– Ukraina on ollut rintamalla selkeästi heikommassa asemassa Venäjään nähden ja voimasuhteet ovat muuttuneet aika radikaalisti vuoden kuluessa, sanoo kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta.
Isolla tukilastilla on valtava psykologinen merkitys. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi Yhdysvaltain kongressin päätöksen jälkeen, että tuen avulla Ukraina voittaa sodan.
Suomalaiset asiantuntijat ovat varovaisempia.
Yhdysvaltojen antamat aseet eivät riitä sodan voittamiseen, Forsberg sanoo.
Hirvonen on samalla kannalla. Yhdysvaltain apu ei todennäköisesti riitä siihen, että Ukraina pystyisi valloittamaan takaisin menettämiään alueita.
– Ukraina tarvitsee pitkäkestoista apua, ja tässä Euroopan on ryhdistäydyttävä.
Länneltä puuttuu ajatus, miten sodan pitäisi päättyä
Vaikka sekä Euroopan unioni että Nato lupaavat Ukrainalle jäsenyyttä ja pitkäaikaista tukea, Ukraina ei ole saanut Euroopalta riittävästi aseita puolustautuakseen juuri nyt.
Päätökset luovutettavista aseista tulevat eri maista satunnaisessa aikataulussa, eikä kokonaisuus näytä olevan kenenkään hallinnassa, vaikka maat koordinoivat tukea Yhdysvaltain johdolla niin sanotussa Ramstein-kokoonpanossa.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Iro Särkkä sanoo, että tukemisesta puuttuu iso linja, mihin tuella pyritään, eli strateginen visio.
– On tullut yksittäisiä apupaketteja yksi toisensa jälkeen, mutta siitä puuttuu se iso kuva, että mistä tuki koostuu. Samoin toimijuus, että kuka tätä luotsaa eteenpäin, Särkkä toteaa.
Sotilaan näkökulmasta tukea on vaikea suunnitella, jos ei tiedetä, mihin pyritään.
– Euroopalta puuttuu strategia, mitä Ukrainan halutaan saavuttavan tässä sodassa, sanoo maanpuolustuskorkeakoulun Hirvonen.
Ukrainaa luvataan tukea niin pitkään kuin tarve on, mutta samalla maat rajoittavat tukeaan, jotta sota ei kiihtyisi ja laajenisi eli eskaloituisi.
Ukrainan oma tavoite on vuoden 1991 rajat. Hirvosen mielestä Euroopalla ja Yhdysvalloilla pitäisi olla käsitys, halutaanko Ukrainaa tukea niin paljon, että se voi tavoittaa omat strategiset päämääränsä. Sitä ei kuitenkaan ole.
– Lännen slogan on ollut, että tuetaan ”niin pitkään” kuin on tarpeen. Ei ”niin paljon” kuin on tarpeen, sanoo Tuomas Forsberg.
Forsbergin mielestä iskulause sisältää ajatuksen, että sotaan tulisi jokin käänne, ja Venäjä ymmärtäisi, ettei sekään voi voittaa sotaa.
Sodan laajenemisen pelko rajoittaa auttajia
Miksi aseita sitten ei luovuteta niin paljon kuin Ukraina tarvitsisi?
Ensimmäinen, keskeinen syy on ollut juuri eskalaation pelko: sodan ei haluta laajenevan. Esimerkiksi tehokkaiden aseiden luovuttamisen on pelätty johtavan Venäjän vastareaktioon. Venäjän uhkauksista huolimatta eskalaatiota ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Toinen syy ovat varastot, joissa ei ole tavaraa. Joidenkin maiden varastot olivat jo valmiiksi niukat. Kylmän sodan jälkeen niiden oli annettu huveta.
– Esimerkiksi Saksa ei ollut varautunut ammuksilla kuin muutaman päivän sodankäyntiin, Tuomas Forsberg muistuttaa.
Osa maista – kuten Puola – on kertonut antaneensa jo sen mitä voi antaa pois.
Kolmas ongelma on tuotanto, sillä Eurooppa ei vieläkään ole saanut ammus- ja asetuotannon määrää merkittävästi nostettua. Ensin sen arvioitiin vievän pari vuotta, nyt arvio on vuosi-pari lisää.
Aseteollisuustuotannon käynnistäminen kestää. Syitä ovat muun muassa ajatus siitä, ettei aseita tarvita, sekä demokraattisen päätöksenteon byrokraattisuus.
– Siinä ajassa, missä Venäjällä ammusten tuotanto on voitu nostaa pariin miljoonaan, Euroopassa puhutaan muutamien satojen tuhansien ammusten lisäyksestä, Forsberg vertaa.
Maat eivät uskalla luovuttaa varastoistaan aseita Ukrainalle, koska ei tiedetä, kuinka nopeasti ne saavat korvaavaa tavaraa tilalle.
Hirvosen mielestä varastot ovat käytännön ongelma, mutta suurempi ongelma on, että kaikki eivät suhtaudu sotaan samalla vakavuudella.
Särkän mielestä syyt ovat monessa maassa sisäpoliittisia tai taloudellisia. Mutta ne ovat myös ulkopoliittisia: millainen on maan suhde Venäjään, millainen riippuvuus on Venäjältä ostetusta energiasta, ja ovatko maat valmiita ylittämään niin sanottuja ”punaisia linjojaan” eli rikkomaan aiemmat käsityksensä ja toimintatapansa siitä, mitä Ukrainalle voidaan antaa.
Lyhytaikaisen tuen kangertelu on Ukrainan rintamalle ongelma. Mutta pitkäaikainen tuki luo Ukrainalle uskoa, ja on viesti Venäjälle.
– Ilman sitä tukea Venäjälle menisi viesti, että Venäjä voi toimia miten haluaa.
Mitä Ukraina saa ja mitä se tarvitsee?
Yhdysvallat ei aikaile keskiviikkona lopullisesti hyväksytyn tuen toimittamisessa Ukrainaan. Ennakkoarvio on, että aseita ja ammuksia on jo varastoituna Eurooppaan ja ensimmäiset lähtevät kohti Ukrainaa heti.
Yhdysvaltain puolustushallinnon mukaan kiireellisin apu sisältää esimerkiksi ilmapuolustusohjuksia, Stinger-ilmatorjuntaohjuksia, erilaisia tykinammuksia, ammuksia Himars-järjestelmiin, panssarintorjuntaohjuksia ja erilaisia ajoneuvoja.
Yhdysvaltainkin tuki on ollut tiukassa. Päätös juuttui kuukausiksi kongressin, koska siitä tuli sisäpolitiikan väline.
Republikaaneissa on päättäjiä, joiden mielestä Yhdysvallat ei voi pitkään käyttää tällaisia summia Ukrainaan. Forsberg muistuttaa, että Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon käytettiin kuitenkin valtavasti rahaa, BBC:n mukaan lopulta yli 800 miljardia dollaria.
– Kyllähän sitäkin kyseenalaistettiin, ja lopulta se oli lopetettava. Mutta se kesti tosiaan parikymmentä vuotta ilman, että alkuvaiheessa rahan käyttäminen kaukaiseen maahan olisi ollut erityisen suuri ongelma.
Kipeimmin Ukraina tarvitsee lisää ilmatorjuntaa ja ammuksia.
Viime syksystä lähtien Venäjä on tuhonnut Ukrainan kriittisen tärkeitä kohteita kuten voimalaitoksia. Se on kertonut ilmatorjunnan vaikeuksista. Venäjällä on myös ollut käytettävissään Ukrainaan nähden kymmenkertainen määrä ammuksia.
Ilmatorjuntaan Ukrainan presidentti on pyytänyt länneltä Patriot-ilmatorjuntajärjestelmiä.
Näitä järjestelmiä Euroopan maat nyt etsiskelevät – toisiltaan. Saksa lupasi antaa yhden järjestelmän. Järjestelmiä on ainakin Ruotsilla, Hollannilla, Espanjalla ja Kreikalla, ja eri maiden poliitikot vetoavat, että näistä löytyisi annettavaa Ukrainaan.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg lupaili viime viikonloppuna, että pian on ratkaisuja, joista kertoa.