Yli neljännes suomalaisten korkeakoulujen opiskelupaikoista myönnetään opiskelijoille, joilla on jo opiskelupaikka korkeakoulussa tai toinen tai useampi samantasoinen korkeakoulututkinto.
Hallitus valmistelee uudistusta, jonka myötä korkeakouluopiskelijat voivat jatkossa opiskella vain yhdessä opiskelupaikassa kerrallaan. Tavoitteena on nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ovat jo todenneet, ettei uudistus nosta koulutustasoa.
Kysyimme neljältä tuplatutkintoa tekevältä, miksi he ovat hankkineet useamman opiskelupaikan.
”Positiivinen harhailu” tärkeää
Venla Lehtinen, 22, opiskelee kolmatta vuotta politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Lisäksi hän opiskelee toista vuotta teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmassa.
Ensimmäinen tutkinto herätti mielenkiinnon, koska Lehtistä kiinnostavat kansainväliset tehtävät. Toinen tuli omien kiinnostusten kautta: Lehtinen luki ja katsoi dokumentteja uskonnoista, ja tajusi voivansa käyttää saman ajan tutkintoon.
– On ihanaa ymmärtää maailmaa enemmän ja pystyä analysoimaan yhteiskunnallisia ilmiöitä monikerroksisemmin.
Lehtinen harmittelee, että ”positiiviselle harhailulle” on yliopistossa koko ajan vähemmän tilaa.
– En tykkää juosta yliopiston läpi. Se, että tutkinto pitäisi painaa parissa vuodessa läpi, kuulostaa aika hirveältä myös ajatuksen kehittymisen kannalta.
Lehtinen näkee kaavaillun uudistuksen ristiriitaisena: yhtäältä painostetaan valmistumaan nopeasti ja tehokkaasti, toisaalta sanotaan, että älä nyt liikaa opiskele.
Tuplatutkinto lisää poikkitieteellistä osaamista. Sillä on arvoa, vaikka opiskelija ei valmistuisi molemmista aineista.
– Vaikka se on yhteiskunnan näkökulmasta resurssien tuhlausta, niin yksilön näkökulmasta se ei välttämättä ole. Siinä on tilaa löytää oma paikkansa ja katsoa, mikä tutkinto on itselle sopiva. Ja ihan vaan oppia.
Venla Lehtinen kertoo videolla paremman keinon koulutustason nostoon:
Geologiaa ja mediatutkimusta Turun yliopistossa opiskeleva Camilla Holmroos, 24, muistuttaa, että yliopiston idea on lähtenyt filosofeista ja ajattelijoista. Sen koko perusta on oppimisessa.
– Suurin osa valmistuu yliopistosta 25 vuoden iässä. Se jättää monta kymmentä vuotta aikaa tehdä töitä. Eikö niitä viittä–kuutta yliopistovuotta voisi käyttää itsensä kehittämiseen, oppimiseen ja elämiseen?
Toinen tutkinto on harrastus
Tytti Ruusunen, 23, haki tänä keväänä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Hän opiskelee myös talous- ja sosiaalihistoriaa valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Valmistuminen teologisesta ei ole Ruususelle erityisen tärkeää.
– Katsotaan nyt, miten se lähtee. Pääpaino on siinä, että saan ensimmäisen tutkinnon suoritettua kunnialla läpi. Tämä toinen on semmoista kivaa siihen sivuun. Vähän voi harrastella sitä toistakin tutkintoa.
Onko Ruususta mietityttänyt se, että hänen harrastelunsa vie joltakulta opintopaikan?
– Kyllä se on käynyt mielessä, mutta en ole ainoa joka niin tekee. Ihmisillä on monia syitä hakea yliopistoon.
Useimmissa oppiaineissa on myös isot ensikertalaiskiintiöt. Siksi henkilön, joka haluaa opiskella useita tutkintoja, ei ole helppo päästä sisään toiseen oppiaineeseen.
Tytti Ruusunen muistuttaa, että yliopistossa on kyse paljosta muustakin kuin tutkinnosta:
Ruusunen sanoo, ettei ongelma ole tutkintojen kasautuminen yksittäisille ihmisille vaan se, että koulutus kasautuu ylisukupolvisesti. Yliopistokoulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat muita todennäköisemmin yliopistoon.
Ruusunen on suvussaan ensimmäistä akateemisesti kouluttautuvaa sukupolvea.
– En koe, että mulle tässä kasautuu mitään.
Jos samanaikaisten tutkintojen määrä rajattaisiin yhteen, täytyisi useammasta tutkinnosta kiinnostuneen tehdä vaikeita valintoja. Jättääkö toinen tutkinto kokonaan väliin? Suorittaako tutkinnot peräkkäin, jolloin opiskeluaika voisi tuplaantua?
Jälkimmäinen tulisi kalliiksi, sillä siihen ei saa enää uutta opintotukea. Ruususella ei todennäköisesti olisi varaa kahteen peräkkäiseen tutkintoon.
– Jos hallituksen päämääränä on suomalaisten koulutustason kasvattaminen tai koulutuksen kasautumisen vähentäminen, niin en usko, että tämä ratkaisee kumpaakaan ongelmista.
Tuplatutkinto hävettää
Aleksi, 24, kannattaa hallituksen muutosehdotusta. Hän suorittaa kahta tutkintoa, joista toiseen on vuosittain tuhansia hakijoita, toiseen noin tuhat.
Tuplatutkinto halutuissa oppiaineissa hävettää, ja siksi Aleksin nimi on tähän juttuun muutettu. Hänen oikea nimensä on toimituksen tiedossa.
Aleksi haki toiseen oppiaineeseen korona-aikana, koska hänellä oli ylimääräistä aikaa ja paljon kiinnostuksen kohteita.
Aleksi näkee ongelmallisena sen, että hän on vienyt paikan kahdesta kilpaillusta kiintiöstä. Hän toivoo, että tuplatutkintojen suorittamiseen puututtaisiin ja uskoo, että ”kaksi korkeakoulutettua lisää enemmän hyvinvointia kuin yksi ihminen kahdella tutkinnolla”.
Sivuaineita voi sitä paitsi yleensä valita muistakin tiedekunnista, Aleksi muistuttaa, ja kursseja suorittaa yli tutkinnon maksimirajan.
Uudemmassa oppiaineessaan Aleksi näkee paljon tuplaopiskelijoita, joilla on ensimmäisen tutkinnon pohjalta jo taloudellisesti vakaa tulevaisuus.
– Mietin, onko osuus jo liian suuri.
Aleksi olisi myös valmis maksamaan opiskelusta, mikäli hallitus tekisi toisesta tutkinnosta maksullisen.
– Toki se, että tehtäisiin toisesta tutkinnosta maksullinen, vaikeuttaisi alanvaihtoa, Aleksi sanoo.
– Mutta jos halutaan kymmeniä tuhansia uusia korkeakoulutettuja, niin nykyinen systeemi ei ainakaan sitä tue. Jos ei sitten yliopistoille ja opiskeluun anneta lisärahoitusta.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Vaihtoehtoisesti voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.