Susanna Silvander-Rostin ja hänen vaimonsa Ella Rostin perheen kolme lasta ovat saaneet alkunsa tuntemattoman lahjoittajan sukusolujen avulla.
Perheellä ei ole luovuttajasta muuta tietoa, kuin tietyt ulkoiset piirteet, joita heidän oli mahdollista toivoa ennen hedelmöityshoitojen aloittamista.
– Koska käytimme vaimoni munasoluja, yritimme valita sellaisen lahjoittajan, joka ehkä saattaisi muistuttaa minua jotenkin, Silvander-Rosti kertoo.
Hedelmöityshoitoihin kuului myös psykologilla käynti. Siellä tulevat vanhemmat saivat tietoa siitä, miten lapselle kannattaisi kertoa hänen lahjasolutaustastaan.
– Aloimme kertoa tarinaa jo kun vaihdoimme vaippoja meidän lapsille. Kerroimme, että kiltti ihminen halusi auttaa meitä ja saimme vauvansiemeniä, jotka sitten laitettiin äiti E:n masuun. Lasten kasvaessa olemme lukeneet lastenkirjoja aiheesta ja jutelleet asiasta aina silloin tällöin, Silvander-Rosti sanoo.
Asian salaaminen ei ole hyväksi
Vuonna 2007 säädettyyn hedelmöityshoitolakiin on kirjattu lapsen oikeus saada täysi-ikäisenä tietää luovuttajan henkilöllisyys. Vanhempien vastuulle on jätetty asian tiedoksi saattaminen lapselle.
Asiantuntijat suosittelevat, että lapselle kerrotaan asiasta ihan pienestä pitäen, viimeistään noin kolmen vuoden iässä. Asiasta on hyvä puhua lapsen ikätason mukaisesti ja tietoa lisätään lapsen kasvaessa.
Ihannetilanne olisi, että lapsi ei muistaisi aikaa, jolloin hän ei tiennyt lahjasolutaustastaan. Näin asiasta tulee luonnollinen osa hänen tarinaansa.
Ennen lain voimaantuloa lahjasolutaustasta kertomista ei velvoitettu mitenkään. Ennen 2000-lukua vanhemmille on saatettu jopa suositella tiedon salaamista lapselta.
Monelle lahjasolulla alkunsa saaneelle oma tausta on saattanut selvitä vahingossa vasta aikuisena esimerkiksi DNA-testien kautta, kertoo lahjasoluperheitä tukevan Helminauha-hankkeen hankevastaava Jenni Huhtala.
– Silloin se on tullut isona järkytyksenä, aiheuttanut paljon hämmennystä ja hankalia tunteita. Ei niinkään se, että on saanut alkunsa lahjasoluhoidoilla, vaan se, että tieto on salattu.
Taustasta kertomista ei seurata
Sateenkaariperheille ja itsellisille vanhemmille lapsen lahjasolutaustasta kertominen voi olla perhemuodon vuoksi itsestään selvää, mutta heteropareille asia saattaa olla monimutkaisempi, Huhtala sanoo.
Kun perhemuoto ei automaattisesti paljasta sitä, että lapsi on saanut alkunsa erityisellä tavalla, moni nais-miespari saattaa Huhtalan mukaan pohtia enemmän, kenelle kaikille asiasta kerrotaan.
Pari saattaa kertoa sukulaisille, että on tarvittu hedelmöityshoitoja, mutta ei esimerkiksi kerro, että on tarvittu lahjoitettuja sukusoluja.
– Sateenkaariperheille ja itsellisille vanhemmille lapsen saaminen sukusolujen avulla on ihana mahdollisuus. Nais-miespareilla saattaa olla suru siitä, että omat sukusolut eivät toimi, ja lahjasoluhoitoihin on edetty omasoluhoitojen jälkeen, Huhtala kuvailee.
Tämän vuoksi asiasta voi olla myös vaikea puhua omalle lapselle. Huhtalan mukaan moni myös odottaa täydellistä hetkeä kertoa lapselle, vaikka oleellisempaa on se, että asiasta ylipäätään puhutaan.
– Uskon siihen, että vanhemmilla on ajatus kertoa, ja he tietävät, että tieto lahjasolutaustasta kuuluu lapselle, mutta sitähän ei voida millään seurata, kuinka siinä oikeasti käy.
Lahjasoluperheiden määrä kasvaa
Suomessa yhä useampi perhe saa lapsen lahjasoluhoitojen avulla. Tuoreimpien tilastojen mukaan noin neljännes hedelmöityshoidoista tehdään luovutetuilla sukusoluilla.
Yksi syy lahjasoluhoitojen määrän kasvuun on se, että lahjasoluhoitoja alettiin tarjota julkisella sektorilla vuonna 2019 yhdenvertaisesti nais-miespareille, sateenkaariperheille sekä itsellisesti vanhemmaksi haluaville.
THL:n hedelmöityshoitotilaston ennakkotietojen mukaan vuonna 2022 julkisen sektorin osuus luovutetuilla sukusoluilla tehdyistä hoidoista oli 32,4 prosenttia, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Lahjasoluperheiden määrän kasvaessa teema koskettaa kasvavaa joukkoa joko henkilökohtaisesti tai läheisten kautta.
Jenni Huhtalan vetämän Helminauha-hankkeen tarkoitus on tuottaa tietoa ja tukea lahjasoluhoitojen avulla lasta toivoville ja lapsen saaneille perheille sekä lahjasolutaustaisille henkilöille.
Hanke on järjestänyt sadoille ihmisille muun muassa vertaistukea, koulutuksia ja luentoja sekä perhevalmennuksia ja -leirejä.
Tällä viikolla on vietetty Suomen ensimmäistä lahjasoluteemoihin keskittyvää lahjasoluviikkoa, jonka tarkoituksena on ollut lisätä tietoa lahjasoluhoidoista yhtenä lapsiperheellistymisen muotona.
Hanke itsessään on lähtenyt liikkeelle vanhempien tarpeesta saada lisää tietoa siitä, kuinka puhua lapselle lahjasolutaustasta. Vaikka asiasta nykyisin tarjotaan tietoa jo hedelmöityshoitojen alkaessa, ei tiedontarve katoa lasten kasvaessa, päinvastoin.
Vertaistuelle ja lisätiedolle tarvetta
Susanna Silvander-Rosti kertoo, että perheen nyt jo 5-vuotiaiden kaksosten kysymykset omasta lahjasolutaustastaan alkavat olla jo hyvin yksityiskohtaisia.
Silvander-Rosti ja hänen vaimonsa kokivat tarvitsevansa lisää tietoa siitä, miten eri ikävaiheissa lapselle kannattaa aiheesta puhua. Siksi he kävivät Helminauha-hankkeen järjestämän perhevalmennuksen.
– Se oli superhyödyllinen. Tapasimme siellä muita ihmisiä, joilla on jo vähän isompia lahjasoluilla alkunsa saaneita lapsia. He kertoivat, minkälaisia kysymyksiä heidän lapset ovat esittäneet, mitä he ovat vastanneet ja miten keskustelu on mennyt, ja miten koulun aloittaminen on vaikuttanut. Oli ihana saada vertaistukea, Silvander-Rosti sanoo.
Parin vuoden kuluttua ensimmäiset hedelmöityshoitolain aikana alkunsa saaneet lapset täyttävät 18 vuotta ja voivat selvittää sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyyden.
Silvander-Rostin lapsilla tähän hetkeen on vielä aikaa.
– Se on tietysti heidän ihan oma päätös. Olen heidän tukena, haluavat he selvittää asian tai eivät. Mutta kyllä itsellä on uteliaisuus ja iso kiitollisuus tätä ihmistä kohtaan. Haluaisin kiittää häntä siitä, että hän auttoi meitä saamaan tämän perheen ja nämä ihanat lapset.
Juttua muokattu 28. huhtikuuta klo 22.13: Muutettu hedelmöityshoitolaista kertovaa kohtaa. Lakiin on kirjattu lapsen oikeus saada tietää lahjoittajansa, mutta vanhempia ei suoraan laissa velvoiteta kertomaan lapselle asiasta, kuten jutussa aiemmin luki.
