Tsekkaa nämä neljä lapsuudesta kertovaa kirjaa – ja katso mitä lapset niistä sanovat

Tunnistavatko lapset itsensä aikuisten luomista lapsuuskuvauksista? Helsinkiläiskoulun oppilaat ottivat haasteen vastaan ja antoivat arvionsa neljästä kotimaisen kirjallisuuden klassikosta.

Vuoniityn koulun 6 oppilasta esittelevät ryhmäkuvassa lukemansa kirjat.
Kuva: Katriina Laine / Yle
Pietari Kylmälä

Kotimaisesta kaunokirjallisuudesta löytyy lukuisia kiinnostavia lapsuuskuvauksia. Kirjojen kautta luodaan yleistä käsitystä siitä, millaista lapsuus on. Tove Janssonin ja Kirsi Kunnaksen kaltaisilla lastenkirjailijoilla on ollut järisyttävä vaikutus siihen, miten lapsuuden leikkeihin, mielikuvitukseen ja tunteisiin on suhtauduttu. Kirjat ovat tarjonneet lapsille peilin ja kuvan käsitellä omia tunteitaan.

Lapsuudenkuvaukset eivät kuitenkaan rajoitu lastenkirjallisuuteen. Tästä jutusta löydät neljä ennen kaikkea aikuisille tarkoitettua kirjaa, jotka ovat vaikuttaneet käsityksiin lapsuudesta Suomessa.

Halusimme myös näin lukemisen ja lukutaidon valtakunnallisella teemaviikolla testata mitä nykynuoret ajattelevat lapsuusajan kuvauksista lukemiensa näytteiden perusteella. Näet videoilla helsinkiläisen Vuoniityn peruskoulun oppilaiden reaktiot – löytävätkö he yhtymäkohtia kirjallisuudesta omaan lapsuuteensa?

1. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä piti alun perin julkaista nimellä Seitsemän miestä, mutta oikeastaan se kertoo aikuiseksi ja mieheksi kasvamisesta. Kirjassa seitsemän lasta ja myöhemmin nuorta miestä yrittää parhaansa mukaan pärjätä maailmassa, joka vaatii heitä oppimaan jatkuvasti uutta.

Yksi ensimmäisistä suomenkielisistä romaaneista lähtee liikkeelle siitä, kun pojat ovat pahanteossa. He varastavat naapurissa asuvan Männistön muorin kananmunat. Kun pojat uhkasivat jäädä kiinni, ”[he] kääntyivät takaisin ja pakenivat jälleen metsien turvaan, huolimatta äitinsä huudoista.

Seitsemän veljeksen lapsuus on täynnä innostunutta vapautta, mutta myös vaikeutta sopeutua yhteiskunnan normeihin. Teos antoi äänen tavallisille ihmisille, mikä ei aina sopinut aikansa eliitin ihanteelliseen kuvaan kansasta.

Seiskaluokkalainen Helga Valkama ymmärtää Seitsemän veljeksen äidin huolta. Kuvaus: Katariina Laine. Editointi: Alina Räsänen.

2. Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu (1970)

Millaista oli lapsuus sotien aikana? Lassi Sinkkosen Solveigin laulu on kertomus tytöstä, jonka lapsuuden täyttää sota ja köyhyys. Kirjassa lapset joutuvat tulemaan usein toimeen keskenään, kun aikuiset kärvistelevät alkoholismin, köyhyyden ja työn ikeessä.

Solveigin laulu on työväenkirjallisuuden klassikko, mutta samalla se luo rajua kuvaa suomalaisen lapsuuden historiasta. Kirjan alussa Solveig muistelee elämänsä alkua: ”mä en ollut toivottu lapsi.” Väkivaltaisten vanhempien piinaamaan lapsuuteen kuuluu kuitenkin myös lämpimiä hetkiä isoäidin kanssa.

Solveigin laulu on ennen kaikkea kertomus vahvoista naisista ja naiseksi kasvamisesta köyhien työläisten Suomessa.

Solveigin laulu ei uponnut nelosluokkalaiselle Timur Bayoglulle. Kuvaus: Katariina Laine. Editointi: Alina Räsänen.

3. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (2011)

”Katsellessani hänen varpaitaan hyräilin: pienet sammakot pienet sammakot ne lystikkäitä on. Niin lähellä lapsuus meitä oli.”

Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa on kertomus rakkaudesta ja nuoruudesta. Se kertoo kahdesta toisiinsa rakastuvasta 14-vuotiaasta tytöstä. Muuttuvan ja muotoutuvan tyttöyden kuvaamisen taustalla on kuuma kesä ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Katastrofi ja intohimo, rakkaus ja kuolemanläheisyys liittyvät toisiinsa tyyliltään kokeellisessakin kirjassa.

Romaanin runollinen, mutta suorasukainen tapa kuvata lasten seksuaalista heräämistä herätti moraalista paheksuntaakin ilmestyessään. Teoksen pohjalta valmistui Inari Niemen ohjaama elokuva vuonna 2023.

Nelosluokkalaiset Saima Alakoski ja Erik Stüf suosittelevat Valoa valoa valoa -romaania. Kuvaus: Katariina Laine. Editointi: Alina Räsänen.

4. Matias Riikonen: Matara (2021)

Matara on poikakirja täysin omalaatuisella otteella. Matias Riikosen kirjoittama romaani kertoo poikajoukosta, joka kokoontuu kesäisin rakentamaan omaa valtakuntaansa puiden ja saniaisten siimekseen. Poikien valtioleikki on yhtä aikaa rujon väkivaltaista ja täynnä vapaata mielikuvitusta.

Joka aamu metsään astuminen tuntui pojista melkein pyhäinhäväistykseltä, kuin se ei olisi ollenkaan kaivannut heitä. Ja joka aamu he silti astuivat sinne ja unohtivat pian rikkomuksensa.

Pojat rakentavat metsään yhteiskunnan, joka muistuttaa todellista maailmaa hierarkioineen, monimutkaisine sääntöineen ja rituaaleineen. Samalla se näyttää, että lapsuus on täynnä leikkiä ja leikin kautta voi jopa rakentaa oman maailmansa.

Matias Riikosen romaani ottaa uudella tavalla todesta lasten leikkimaailman. Leikki toimii eräänlaisena linssinä, jonka kautta todellisuutta voi tarkastella.

Nuijapäät kiinnittivät Jaajon ja Aatin huomion Matias Riikosen Mataran kohtauksessa. Kuvaus: Katariina Laine. Editointi: Alina Räsänen.

Anna Tulusto keskustelee lapsuuden kuvaamisesta kirjallisuudessa Pirkko Saision ja Niko Hallikaisen kanssa Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmassa, joka nähdään TV1:llä maanantaina 29.4. klo 19.

Korjaus 29.4. klo 11.06: Lisätty artikkelin alkuun selvennys, että oppilaat tutustuivat teoksiin näytteiden kautta.

Suosittelemme