Elina Sjöblomille ja Nina Sulkaselle noituuden harjoittaminen tarkoittaa arkipäiväisiä tekoja.
Sulkanen kertoo esimerkiksi harjoittavansa usein manifestointia. Se tarkoittaa, että hän yrittää kuvitella ja visualisoida mielessään jo ennalta asiat, joita hänellä ei vielä ole.
– Pitää uskoa ja sanoa, mitä haluaa. Saatan manifestoida itselleni vaikkapa parkkipaikan ruuhkaisen kaupan edestä, Sulkanen sanoo.
Sulkanen toteaa, että nykyisin noituudessa on paljon erilaisia suuntauksia. Hän toteaa, että jokainen voi määritellä itse, miten noituuttaan harjoittaa. Samankaltainen arvomaailma yhdistää monia itseään noidiksi määritteleviä.
– Kunnioitamme luontoa ja elämme sen kanssa sopusoinnussa. Pääsääntöisesti uskomme siihen, että sielu elää ikuisesti. Olemme kehomme kanssa sen hyvine ja huonoine puolineen, Sulkanen sanoo.
Sjöblom lisää, että noituuden harjoittamisessa tärkeässä roolissa on omaan tietoisuuteen keskittyminen. Hän sanoo suhtautuvansa kunnioittavasti ihmisiin, jotka suhtautuvat noituuteen skeptisesti. Osa noidista harjoittaa erilaisia loitsuja ja magiaa, mikä voi herättää myös pelkoa muissa ihmisissä.
– Käännymme sisäänpäin ja elämme omannäköistä elämää. Erilaiset rituaalit ovat osalle tärkeitä varsinkin lepopäivinä, Sjöblom sanoo.
Ei yhtä määritelmää
Helsingin yliopiston folkloristiikan tutkijatohtori Siria Kohonen sanoo, että nykynoituus on varsin uusi ilmiö, joka kiinnostaa erityisesti alle kolmekymppisiä naisia.
Hän sanoo, että nykynoituudessa voi kokea yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyden tunnetta. Joillekin epävarmat ajat herättävät tarvetta oman elämän kontrollointiin esimerkiksi ennustamalla.
– Monia kiinnostaa nyt kokemuksellinen henkisyys, jossa voi tehdä erilaisia rituaaleja. Monet tarvitsevat arjessaan jonkinlaista lumoutumisen kokemusta.
Kohosen mukaan noituuden harjoittamiselle ei ole olemassa yhtä tietynlaista määritelmää. Se voi olla uskonnonkaltainen asia tai yleisempi ajattelutapa.
– Nykynoidat käsittävät noituuden eri tavoin. Osa on kiinnostunut tarot-korteista, joogasta tai esimerkiksi astrologiasta. Osa taas käsittää noituuden kansanperinteiden tai uuspakanallisen luonnonuskonnon eli wiccalaisuuden harjoittamisena.
Kohosen mukaan noituuden harjoittamiseen liittyy samankaltaisia riskejä kuin muihinkin suosittuihin ilmiöihin tai uskontoihin.
– Voi hurahtaa liikaa ja ottaa esimerkiksi suositun, autoriteettiasemassa olevan henkilön sanomisia aina totuutena, hän sanoo.
Turun yliopiston uskontotieteen lehtori Tiina Mahlamäki totesi aiemmassa Ylen jutussa, että vaihtoehtoiset tavat nähdä maailmaa ja hoitaa itseään voivat johtaa joitakin ihmisiä vahingollisiin asioihin.
– Vaihtoehtoinen myös kiehtoo: se on jotakin, jota muut eivät ymmärrä. On halu kuulua pienempään eliittiryhmään, Oulun yliopiston tutkijatohtori Anna-Maija Multas sanoi Ylen Spirituaaliset-dokumenttisarjaa käsittelevässä jutussa.
Kohonen on aloittamassa pian tutkimusprojektia nykynoituudesta. Siinä hän tarkastelee teemoja, joita itsensä noidiksi määrittelevät ihmiset pitävät tärkeänä.
Kohonen on huomannut, että luontosuhde on monelle merkittävä. Moni noituutta harjoittava on kiinnostunut ympäristö- ja ilmastokysymyksistä. Myös tasa-arvo ja feminismi kuuluvat osan arvomaailmaan.
Kohonen uskoo, että nykynoituus ilmiönä muotoutuu tulevaisuudessa jollain lailla. Hän toteaa, että käsite on tällä hetkellä laaja.
– Tulevaisuudessa noituus voi olla vielä monimuotoisempaa, mutta jotkin alaryhmittymät voivat vakiintua enemmän, hän uskoo.
